Minullakin on nyt tosi huono olo, ihan samanlainen mitä kuvasit, Rauhanetsijä. Voisin allekirjoittaa suunnilleen kaiken mitä kirjoitit. On sellainen olo, etten nyt pärjää mitenkään. Toivon, että täällä olisi ollut aikuisten chatti, mutta olikin vain sekasin-chatti, joka on nuorille.

Minut koko ajan tyrkätään ikään kuin kalliolta alas, joka päivä. Olen mitätön, surkea, täysin tarpeeton, juuri niin kuin kirjoitit, ihan samat tuntemukset on. Voisin vielä lisätä, että ylimääräinen taakka.

Jonkin aikaa on jo olo huonontunut eikä mikään auta eikä mistään saa apua enkä osaa etsiä.

Vähän auttoi, kun luin tekstisi ja huomasin, että juuri tuollainen olo on minullakin.

Tunne on hyvin tuttu ja masennus niin voimakas, että vaatii pakottamista saada itsensä toimimaan edes jonkin verran. Vaikka olen töissä ja naimisissa niin jotenkin tämän olon päällä mikään ei tunnu miltään, mulla yleensä kevät tuo tämän masiksen tullessaan. Jotenkin tuo valoisuus vaikuttaa itseeni negatiivisesti, vaikkakin yleensä kesällä hellittää jonkin verran. raskasta on.

Joo kiva että löysin. Nuo tunteet on samanlaisia joita itsekin käyn. Tarpeettomaksi tunnen, kun en ole työkykyinen ja sitten vielä omat asiat päälle ahdistus on toivoton. Minulla on hyvinvointi laskenut nyt korona aikaan varmaan muillakin. Ahdistus on aivan käsittämätöntä. Tai koko ajan on voimat lopussa. Minulla taas valo vähän piristää, mutta ei sillä kauan oo suuri vaikutus. Varmaan koronallakin on suuri vaikutus. Ja kun kaikki yrittää tsempata liikaakin, kun oma jaksaminen on koetuksella...

Ehkä ei noin vaan voi itseä muuttaa, mutta jos alkaa nähdä itseä toisesta näkökulmasta?

Meissä on niin monia puolia. Myös taipumusta juuttua näkemään  vain kriittisten silmien läpi, jolloin voimat valuu maahan.

Vaatimukset myös syö meistä jotain, tulee muihin tai muiden tilanteisiin vertailua, mikä kuin vääristää peiliä josta itseä katsotaan. Jokaisessa meissä on enemmän kuin ymmärretään tai huomataan.