Vieroitusoireita vai?
Tervehdys kaikille, tai ainakin niille jotka lukevat… Käytin Cymbalta 30 mg n. puolitoista vuotta ahdistuksen ja uusiutuneen masennuksen hoitoon. Lääke toimi ok ja kävin samalla terapiassa joka myös osaltaan auttoi toipumisessa. Olin jo pitkään voinut hyvin, ja kun lääkkeet loppuivat viime vuoden elo-syyskuussa en enää uusinut reseptiä, vaikka psykiatri oli vähän ounastellut että minun saattaisi olla syytä syödä estolääkityksenä pitkänkin aikaa, ehkä loppuelämän. Masennus/ahdistusjaksoja on vuosien varrella ollut useampia, joista tosin vain yhteen olen 2006-2007 ollut piyemmällä lääkityksellä, taisi olla sama rohto. No, joulukuussa rupesi elämä taas takkuamaan ilman mitään ainakaan ymmärrettävää syytä, levottomuutta, ahdistusta huonoine yöuninee, no tiedättehän nämä. Kävin joulukuun puolessavälissä psykiatrilla ja hän antoi Cymbalta 60 mg jota oli tarkoitus syödä keväälle ja sitten hänenkin mielestään jatkaa estolääkityksenä 30 mg. Kävi sitten vissiin pöllölle taas vanhanaikaisesti, kevät meni ihan ok ja huhti-toukokuussa rupesin vähentämään pillereiden ottamista. Otin vain joka toisena päivänä ja kun ne toukokuun alkupuolella loppuivat niin en hakenut lisää. Reilu viikko sitten alkoivat samat vanhat oireet/olotilat palaamaan, hain reseptillä olevan paketin ja viikon päivät olen taas lääkettä ottanut. Ehkä vähän on olotilaa helpottanutkin. Ajetteluttaa itseäni se, onko kyse viekkareista vai vaivan uudistumisesta.Varasin ensiviikolla psykiatriajan, saapahan hänenkin mielipiteensä asiaan ja mahdollisesti uuden reseptin. Sinällään minulla ei lääkkeen syömistä vastaan sinällään mitään estettä, jos apua saa niin ok. Jos jollakulla on omakohtaisia kokemuksia asiasta niin mielellään lueskelen kokemuksista.