Vertaistukea ikäihmisille

Vertaistukea ikäihmisille

Käyttäjä nutri aloittanut aikaan 08.10.2015 klo 10:16 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä nutri kirjoittanut 08.10.2015 klo 10:16

Olisikohan keskustelijoita tällaiseen ketjuun?
Olen itse 60v, toipumassa rintasyövästä ja en enää taida tulla työkuntoon vaan eilen laitoin työkyvyttömyyseläkehakemuksen. En ole toipunut fyysisesti enkä psyykkisesti.

Avioliitossa olimme lähes 30vuotta mutta viime kesänä muutimme epävirallisesti eri asuntoihin. Mies pääsi vanhuuseläkkeelle ja hän on aina haaveillut mökistä järven rannalla ja sen nyt toteutti. Minä en viihdy mökillä kokopäiväisesti joten ostin oman pienen asunnon. Emme hae avioeroa. Soitamme toisillemme joka aamu ja illalla kysymme miten päivä meni.
Lapsia ja lapsenlapsia käymme yhdessä tapaamassa.

Mun päiväni kuluvat kävelessä, vesijumpassa, fysikaalisissa hoidoissa, kuntosalilla, kahviloissa ja sohvalla. Hoidot ovat tehneet minusta pöhöttyneen näköisen ja oksettaa katsoa itseäni peilistä. Rinnat eivät roiku, kun niitä ei ole mutta vatsanahka on lähes polvissa. Käsivarretkin löystyvät vaikka kuinka nostelen käsipainoja.

Eli vanhenen hyvää vauhtia. Kuolema ei minua pelota, voisin vaikka huomenna kuolla eikä mitään jäisi tekemättä tai näkemättä. Elämäkin kyllä on ihan mukavaa.
Vielä en voi mitään tulevaisuutta suunnitella, kun en tiedä jatkuuko työt vai ei.

Tässäpä tarinaani näin aluksi. Tuleeko joku mukaan keskusteleen?

Käyttäjä Jardin Prive kirjoittanut 11.10.2015 klo 17:20

Hei, Nutri! Tulin nyt laittamaan sinulle viestin, kun en tiedä, mistä muualta sinut tavoittaisin. En vielä aivan kuulu tämän ketjun osallistujiin, mutta kun pikkuveli täyttää 40, koen olevani jo aikasten vanha. Vanhempien ihmisten kanssa olen työtäni ositain tehnyt (silloin kun olin töissä) ja nyt käsityöharrastuksissa olen muiden eläkeläisten seurassa, joten ei tämä teidän seuranne tässä ketjussa minusta varmaan vieraalta tuntuisi...

Niin, mutta Nutri. Jos puhuit mun aloittamastani Painonhallintaketjusta, jonne et enää uskaltaisi tulla, niin toivon sinun muuttavan mielesi. Minusta oli mukavaa, että kirjoitit sinne! Me ihmiset olemme itse kukin joskus heikommilla, minä myös reagoin asioihin säikähtäen ja loukkantuen, ja näissä piireissä ehkä keskimääräistä helpommin. Tule rohkeasti takaisin...🙂🌻

Käyttäjä Desper kirjoittanut 11.10.2015 klo 17:31

Et sinä sanonut mitään väärin, nutri, sinähän kirjoitit vain omista kokemuksistasi.
Paha masennus on tahdosta riippumaton loppumaton yö, tsunami, joka vyöryy päälle, itku, joka ei lopu. Paha ahdistus on sitä, että jokainen ajatus on liikaa ja sattuu helvetillisesti. Ei niihin auta positiivisuus, koska mitään positiivista ei ole. Joku ajatusrakennelma niissä on takana, mutta se on käsittämätön sotkuinen verkko. Sitä voi yrittää selvitellä. Aineetkin vellovat päässä väärässä järjestyksessä miten sattuu jouduttuaan jostain syystä väärille urille. Mutta tämä ei ole tämän ketjun aihe, monissa muissa ketjuissa voi perehtyä noihin kärsimyksiin. Jatketaan aiheesta, josta aloititte mukavan keskustelun!

Käyttäjä nutri kirjoittanut 12.10.2015 klo 10:27

Hei Desper ja kiitos kirjoituksestasi. Eihän meillä ole tässä mitään määriteltyä aihetta ja sinun sopii kirjoittaa siitä mistä haluat. Mulla on vaan tottumista, kun en ole aikaisemmin kirjoitellut tämän kaltaisella foorumilla.

Hei Jardin Prive mulla ei taida olla nyt pitkään aikaan mitään asiaa painonhallinta-ketjuun, koska aloitin nyt syömään sen sairaalaruokalistan mukaan. Sillä ei laihdu kovin nopeasti enkä aio edes käydä puntarilla kun kerran kuukaudessa. Laiton sähköpostia sairaalan ravitsemusterapeutilla ja hän vielä lisäsi syömistä, kun liikun niin paljon ja sairaalan ruoka on laskettu niin ettei ihminen juuri mitään tee. Valtaisa määrä ruokaa pitää päivittäinen syödä.

Aamulla aurinko paistoi ja oli pieni pakkanen. Innostuin kävelemään lähes 10 km. Tällä viikolla ei ole jumppia joten pitää yrittää kotona jumpata vaikka siinä suhteessa olen kyllä laiska.

Kohta pitäisi lastenlasten tulla ja heidän kanssa voisimme vaikka pelata lautapelejä. Mies oli ottanutkin sen kolmivuotiaan lapsenlapsen luokseen, niin mun ei tarvitse harmitella, kun en jaksanut häntä ottaa tänne.
Olen kai tänä päivänä tyytyväinen elämääni.
Mitäs teille muille kuuluu?

Käyttäjä Leijona55 kirjoittanut 12.10.2015 klo 18:10

Hei.
Olin töissä tänään ja matka sujui mukavasti pakistanilaisen musiikin tahdissa. Minun vakio taksikuski on Pakistanilainen, oikein mukava ja kohtelias nuori mies.
Väsyin töissä niin että en päässyt itsestään kynnyksen yli kotiin ja jouduin pyytämään työntö apua naapureilta. Huomenna uudestaan töihin ja sitten pidän viikon paussin.

Minun ruuansulatuksessa on joku vika kun en laihu. Tai teen sitten jotain väärin. Ehkä syön liian vähän, yleensä noin 1000 – 1500 kaloria pr. päivä viikolla ja viikonlopulla enemmän kun tulee juotua vähän alkoholipitoisia juomia. Juon vettä aivan liian vähän kun veskissä käynti on niin hankalaa ja se on huono asia. Kahvia juon vain puolikuppia aamuisin, sekin edellisen syyn takia. Juon ehkä 2 dl päivässä. Kuulostaa tosi vähältä, mutta tuleehan nestettä ruuastakin.
Minun lääkäri on hakenut paikkaa sairaalan ylipainosta kärsivien ryhmään. Toivottavasti huolivat, kun pitäis olla korkea verenpaine, korkea kolestroli ja sokeritauti lihavuuden lisäksi. Ja minulla ei ole kuin vaara saada sokeritauti.

Katsoin Aamusydämeltä sisarusten haastattelun, toisella oli ollut leukemia ja toisella rintasyöpä. Kovia olet kokenut. Hyvä ohjelma, samaten Studio55 jota voin seurata täältä käsin.

Hyvää illan jatkoa lastenlasten seurassa.

Käyttäjä nutri kirjoittanut 13.10.2015 klo 08:12

Huomenta Leijona55 ja kaikki toisetkin.
Minä en vielä pysty katsomaan syöpäkertomuksia enkä mene vertaistukiryhmään vaikka sitä on ehdotettu. En pysty kertomaan omaa tarinaani enkä kuuntelemaan muiden juttuja. Niiden aika on kai myöhemmin.

Minäkin unohdan veden juonnin lähes kokonaan. Liikunnan jälkeen juon puoli litraa mutta se saattaakin olla päivän ainut juominen sinä päivänä.
Nytkin huomaan, että minua taitaa janottaa mutta miksi ihmeessä se onkin niin vaikea hakea vesilasi tähän viereen. Tsempataanko toisiamme juomaan? Eli haen nyt lasin vettä.

Minullakin on kaikki veriarvot kunnossa mutta leikkauksen jälkeen sokeriarvot olivat korkealla ja silloin päätin laihtua. Mutta ei ole helppoa, koetan nyt syödä säännöllisesti ja sitten keksin taas jotain muuta, jos en sillä laihdu.
Toivottavasti pääset laihdutusryhmään, Leijona.

Lapsenlapset leikkivät kahdestaan joillakin pienen pienillä legoilla joita toivat mukanaan. Minä en niitä juuri näe eikä tönkkö sormeni suostu myymään pieniä jäätelöitä. Olenkin ollut leikissä mummo jolle tuodaan pieni legolapsi hoitoon.
Nyt lähdemme leikkipuistoon ja siinä onkin sitten päivän liikuntani. Kiipeilen köysiin, jos kukaan ei ole näkemässä.

Käyttäjä Leijona55 kirjoittanut 13.10.2015 klo 10:03

Kiipeile vain köysiin, luin jostain että oli tehty kiipeilypuisto aikuisille, ulkopuisto jossa voi kiipeillä puihin jne. Astrid Lingren kiipeili myös puiston puihin ja oli onnellinen.

En mennytkään tänään töihin, joten voin aloittaa veden juonnin ja join puolipullollista vettä. Meidän paikkakunalla on tosi hyvän makuista vettä. Olen monesti ajatellut miten onellisessa asemassa olemme täällä pohjoismaissa. Vettä on riittävästi. Ajattelen niitä pakolaisia jotka tulevat niistä kuivista maista, että niille veden paljous on varmasti hienoin ensimmäinen uusi kokemus.

Joo, jutellaan muista aiheista kuin sairauksista.

Olen vähän työhullu ja kun en muuhun pysty niin teen käsitöitä. Annan tekemäni myyntiin pelastusarmeijan myymälään.
Huomasin eilen miten voi kuvan muuttaa ristipisto malliksi. ( kumpi on oiken ...voi kuvan vai ... kuvan voi )Ja alan nyt etsimään hyvää kuvaa josta voin tehdä ristipistotyö taulun.

🌻🙂🌻