Velvollisuuden tunne, liika kiltteys tms. -> Huono omatunto

Olen ohjannut monta vuotta erästä kerhoa, jossa oli pitkään samoja ohjaajia, mutta nyt ovat kaikki muut vanhat lähteneet pois paitsi minä. Jo viime keväänä oli vaikeuksia saada uusia ohjaajia, eikä seuran puheenjohtajakaan ymmärtänyt/kuunnellut asiaa ollenkaan, kun siitä jo monta kuukautta aiemmin puhuttiin, että se yksi muuttaa ja tarvitaan uusia ja meillä ei ole enää jäljellä mitään kanavia, mistä yrittäisi etsiä. No saatiin uusia ohjaajia, mutta nyt on taas se sama juttu. Tarvittaisiin taas uusia. Laitoin asiasta viestiä kyseiselle henkilölle jo n. kuukausi sitten, eikä hän ole soittanut tai vastannut viestiin mitään. Olen myös sanonut jo aiemmin, etten halua enkä aio olla päävastuussa tuosta hommasta, mutta minun harteille se nyt näköjään on jäänyt. Ei vaan ole enää muita, ketkä opastaisi sitten taas ne uudet ohjaajat. Olen totaalisen väsynyt etsimään uusia ohjaajia ja etenkin kouluttamaan niitä jne. En jaksaisi sitä rumbaa aina. Koska kukaan muukaan ei ole ottanut mitään vastuuta ja koska en ole oikeasti jaksanut, niin en ole tehnyt nyt asialle mitään. Muuta kuin siis sanonut siitä muille. Välillä on ollut huono omatunto, kun tuntuu, että se olisi ns. minun velvollisuus, mutta nyt on jonkun aikaa tuntunut siltä, että ”ihan sama, ei oo mun ongelma”. Eilen ja tänään on se puheenjohtaja yrittänyt soittaa, mutta en vastannut, koska en vain jaksa puhua hänen kanssaan. Varmaan kyselisi että millons me aloitetaan. Voinko vaan yksinkertaisesti olla tekemättä asialle mitään ja olla vastaamatta mihinkään ja jättää sitä niiden omaksi hommaksi, vaikkei ne sitä osaakaan hoitaa? Kun tavallaan koen myös, että minulla ole mikään velvollisuus niitä asioita hoitaa. :/