Velkavangit- dokumentti eilen
Katsoiko kukaan?
Mitä tunteita herätti?
Minulla osui ja upposi sen perheenäidin miete siitä, että tuntee olevansa jotenkin maanantaikappale.
Tosi samanlainen stoori minulla.
Olen tehnyt monia, tosi suuria, muutoksia elämässäni. Sellaisia jotka vaati tahdonvoimaa ja joihin ei kaikki pysty.
Lopetin vuosien jälkeen tupakoinnin. Lopetin alkoholin. Sain lähdettyä kymmenen vuoden todella vaikeasta ja hallaa tekevästä suhteesta pois.
Selvisin jotenkin, edes hengissä, 20v kiusaamisesta.
Muutin pois kaupungista, jossa oli paha olla, pahoja ihmisiä.
Eli olen tehnyt paljon muuttaakseni elämääni ja oloani.
Mutta silti en pääse tasapainoon. Velkataakka on suuri, enkä osaa hoitaa talouttani.
En ole koskaan osannut. Mieli on todella hauras ja melkein joka päivä harmittaa se, miten herkillä on.
Miten pienestä on kiinni tuleeko ok päivä vai suunnaton ahdistus. Kaikki on niin ailahtelevaista.
Miten sitä kaipaakaan, unelmoi sellaisesta mielestä, joka on vakaa.
Miksi elämä ei helpotu, vaikka on tehnyt monessa tilanteessa aivan kaikkensa.
Tätä jäin miettimään.
Katsoin myös tuon dokumentin ja hyvin paljon samantyyppisiä ihmisiä kuin minä olivat perheenäiti sekä ikääntyneempi nainen koiransa kanssa. Koin perheellisen äidin kuvauksen omasta itsestään hyvinkin itseni kaltaiseksi. Tein mitä hyvänsä, niin aina jää jäljelle tekijöitä, jotka sulkevat minut nk. kunnon kansalaisten joukosta.
Minuun löi myöskin ohjelman loppupuolella vanhemman naishenkilön laskeminen ikäänsä sekä vuosia, joita hänellä on vielä jäljellä velkojen lyhentämiseen. Iski tosi syvälle, kun hän totesi, että kun velka on maksettu, on myös jo ikää niin paljon, että kuolema tulee. Mutta onpahan velka hoidettu.
Kaikilla kolmella oli paljon niitä tunteita, joita itsellään on taistellessaan jokapäiväisestä selviytymisestä ja masennuksesta, josta kaikki ohjelmassa esiintyneet enemmän ja vähemmän kärsivät.
hei, täällä yksi joka on aiemminkin kirjoitellut näistä ongelmista. Minullakin on tapahtunut paljon muutoksia elämässä ja päällisin puolin kaikki näyttää olevan paremmin kuin hyvin. Jonkin verran lukkoja on saatu auki miehen kanssa että kyetään setvimään kuukausittaisia raha-asioita miehen kanssa. Hänkin kulutti vielä perheellisenä rahaa samaan tapaan kuin poikamiehenä. Itse kulutin masentuneena mielen piristämiseksi lastentarvikkeisiin ja vaatteisiin ☹️ Nyt olen luottotiedoton, velkaa ulosotossa odottamassa että valmistun koulusta ja saan töitä. On niiin ahdistavaa ja masentavaa kun joka ikinen päivä jokin asia muistuttaa itseäni tekemistäni virheistä rahan suhteen. Miten olenkaan ollut hölmö ja saattanut itseni tähän tilanteeseen, siis koko perheen. On meillä koti ja ruokaa, miehellä töitä, minulla pitkään haaveilemani opiskelupaikka. Silti, en osaa iloita vaikka olenkin hyvin onnekas. Silti, se ulosotossa oleva velka, menneisyyden tyhmyydet, en anna itseni olla onnellinen koska olen mokannut pahemman kerran. Voikohan sen dokkarin katsoa jossakin? en nimittäin muistanut että tuli tvsta
lilia kirjoitti 15.11.2012 13:39
Voikohan sen dokkarin katsoa jossakin? en nimittäin muistanut että tuli tvsta
Dokkari on nähtävissä Yle Areenassa vielä 27 päivän ajan, ja tulee se myös uusintana TV 1:ltä tulevana lauantaina klo 13.
Vaikka itse en ole menettänyt luottotietoja enkä joutunut ulosottoon, niin pystyin kyllä erittäin hyvin samastumaan dokumentin päähenkilöiden köyhään elämään. Itsekin kun olen jo iät ja ajat kitkutellut vähävaraisena eikä loppua näy.
Minäkin katselin dokumentin, oli tosi hyvä ja valaiseva.
Itse olen samanlaisessa tilanteessa, joten hyvin osui.
Useinhan puhutaan ylivelkaantuneista ihmisistä mutta jotenkin sitä on kuvitellut olevansa yksin näitten asioitten kanssa. Sitä häpeää niin kauheasti omaa rahankäyttöään, ei siitä kehtaa puhua.
Upeat ihmiset jotka olivat tässä dokumentissa varmaan toivat monelle helpotusta. Kun ongelmansa tunnustaa on helpompi lähteä hoitamaan niitä.
Kiitos vielä ohjelman tekijöille.