Olen myös. Ja kyllä siitä selviää...päivä kerrallaan.
Kannattaisi ehkä kertoa jollekin, soittaa velkaneuvontaa, tai esim. käydä diakonin kanssa
juttelemassa.
Kun se suurin ahdistus on päällä ei kannata tehdä mitään tyhmää. En osaa paremmin
neuvoa. Itsellä laskuja kaapissa niin, etten enää tiedä mistä aloittaa. Sain nyt töitä ja
koitan elää päivän kerrallaan.
Ja pitkän pohdinnan jälkeen; Olen pilannut raha-asiani. Raha on kuitenkin vain rahaa. Se
ei määritä minuuttani ja ihmisarvoani, eikä velat vie sitä pois, ei siis sinunkaan!
Tässä rahan pesemässä maailmassa se on vaan joskus tosi vaikeaa uskoa.
Kaikki tekee virheitä, jotkut pieksevät lapsiaan, pettävät, käyttävät huumeita, juovat tai
pelaavat, tappavat jopa toisiaan. He saavat anteeksi. Miksi siis et sinäkin! Älä vaan
luovuta velkojesi takia!! Voimia sinulle paljon ja koita uskoa huomiseen!