Vauvan yksinhuoltajaäiti, masennus ja velkakierre
Minun tarinani:
Velkaantumiseni alkoi, kun autoin ystävää ja lainasin hänelle rahaa. Hän ei pystynyt maksamaan takaisin, ja aloin maksaa pikavipeillä omia velkojani. Ja taas uusilla vipeillä vanhoja pois, sillälailla summa kasvaa todella nopeasti. Olin todella masentunut, tullut petetyksi, enkä jaksanut välittää, enkä jaksanut avata laskuja.
Kävin velkaneuvojalla, joka oli todella ammattitaidoton. Osaisin nyt neuvoa samassa tilanteessa olevaa paremmin kuin hän silloin minua. Pelkäsin hirveästi luottotietojen menoa, ja sitä että laskut menisivät perintään. Silloin olisi kannattanut antaa vippien mennä perintään ja tehdä maksusopimukset, olen töissä ja olisin niistä osan pystynyt maksamaankin. Jos tämä velkaneuvoja olisi näin minulle sanonut, olisi velkaa nyt paljon vähemmän.
Sain pankistakin ison lainan, jolla maksoin osan veloista, ja loppu jatkoi kasvamistaan.
Tulin raskaaksi ja sain lapsen. Masennus alkoi vähetä, ihan kuin olisin herännyt vuosien sumusta.
Valtavat velat ovat ja pysyvät. Pikavippejä olen maksellut myös kulutusluotoilla, kunnes viimein menetin luottotietoni. Niinpä vipit alkoivat valua ulosottoon. Kun 20 vippiä menee ulosottoon, tulee siitä jo 4400 euroa ulosottomaksuja. Moni alunperin 300 euron vippi on perintä- ja muiden kulujen ja ulosottomaksujen kanssa muuttunut 800 euroksi. Ja kulutusluotot siihen päälle.
Nyt ei ole kuukausiin tullut uusia kirjeitä käräjäoikeuksista ja yhtäkkiä tulikin viisi. En pysty niitä avaamaan. En tiedä mitä teen. Lapseni ei tällä hetkellä veloistani kärsi, muuten kuin stressistäni, mutta kouluiässä hänelle eivät ehkä enää käykään kirpputorilta ostetut vaatteet.
Masentunut olen edelleen, ja haluaisin hakea terapiaan, mutta pelkään että sossut sitten pitäisivät minua hulluna yksinhuoltajana ja ottaisivat lapsen helposti pois. Lapsi voi hyvin, vanhempani auttavat paljon hänen hoidossaan, mutta raha-asioissa he eivät voi auttaa.
Kirjoitus on sekava koska olen niin väsynyt… Minä ehkä ansaitsen tämän, mutta… Rakas pieni vauvani ei ansaitse!
Ei velkaantuminen ole mikään syy, joka osoittaisi sinun olevan kykenemätön vanhemmaksi. Huolehdit hänen tarpeistaan etkä lyö häntä millään tavoin laimin, joten tuo pelko on aivan turha.
Sitten tuohon velkaantumiseen; ihmiset velkaantuvat erilaisita syistä. Omalla kohdallani houkutus oli liian suuri, kun tarjottiin kulutusluottoja eri tahoilta. En kyennyt realistisesti ajattelemaan, että lyhennysten tullessa talouteni ei enää riitäkään.
Niinpä sorruin lopulta pikavippeihin, joilla hoidin sekä laskuja, hoidin alta eräpäivää läheneviä vippejä ja ostin ruokaa ym. päivittäiseen elämään tarvittavaa tavaraa. Ympyrä alkoi kuitenkin pienentyä ympärilläni ja olin lopulta tilanteessa, jossa olin veloissa sekä monille pikavippifirmoille sekä kulutusluottofirmoille. Oli sula mahdottomuus kiskoa itseään tuosta suosta enää itseään tahrimatta ylös.
Olen nyt vailla luottotietoja, ulosotto vie palkastani kolmanneksen, mutta en ole enää niin hajalla, kun alussa. Oman helpotuksen omassa tilanteessani toi se, että minulla diagnosoitiin kesällä kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka on vaikuttanut velkaantumistilanteeseeni. Minulla aloitettiin lääkitys tuohon sairauteen ja käyn parhaillaan terapiassa.
Jos haluat saada keskusteluapua, käy ihmeessä lääkärissä, kerro millaisessa tilanteessa olet ja haluaisit lähetteen paikalliseen mielenterveystoimistoon. Voin sanoa kokemuksesta, että sieltä saatu apu on ollut ensiarvoisen tärkeää, jota kautta pohjilla ollut itsetunto on saanut positiivista vahvistusta. Toivon, että myös sinä löydät voimia itsestäsi hakea apua. Ja muista, vaikka olemmekin tehneet virheen, olemme silti arvokkaita omana itsenämme.
Älä masennus. Maailman loppu ei tullutkaan vaikka sitä moni väitti.
Tuskin lohduttaa, että nykyinen talousmaailma perustuu velkaan. Yli 300 000 ihmistä on menettänyt luottotiedot, miljoona suomalaista on jokapäivä rahapulassa. Eli et ole tehnyt mitään ennnen kuulumattomatonta.
Velkasi ei edes ole vielä kauhean iso. Ja jos kasvaa liikaa, pääset velkajärjestelyyn. Pakkohan se on. On paljon ihmisiä, joilla on yli 100 000 euroa ulosotossa ja he selviävät.
Kenties pitäisin sinua onnekkaana, jos olet olet konkurssiin päätynyt näin 'pienellä' velalla selviten.
Tilanteesi ei siis ole toivoton.
Lähipiirissä on ollut näiden pikavippien kanssa muutamalla ongelmia. Kyllähän se valvottaa ja vatsaa vääntää ja postia ei halua hakea. Tiedän myös itse talousongelmien aiheuttaman tunteen. Sillon on tärkeää lähteä muualle, tehdä muuta tai ainakin olla ystävien kanssa, ei miettiä kotona yksin.
Ulosottomiehen kanssa saa myös sovittua pienempiä eriä ja vapaakuukausiakin jos tulevaisuu pelottaa.
http://www.oikeus.fi/5620.htm
Tärkeää on, ettet masennu lisää ja haet apua masennuksen. Ettet jää neljän seinän sisälle. Sosiaalihuollosta saa muutakin apua, mm kotiapua. Ihmiset suhtautuvat sosialihuoltoon varauksella ja virkailijoiden luonnetta voi kysellä tuttava piiristä. Varsinkin jos tulee uniongelmia, viimeistään heti hakemaan apua. Silloin ihminen juuttuu oravanpyörään ja elämä alkaa luisumaan hallinasta.
Sekin on ihan normaalia, eikä lapsia sen vuoksi 'kaapata', jos käy psykiatrilla tms..ja lääkkeitäkin on muitakin kuin rauhoittavia.
Myös seurakunnat myöntävät joskus avustuksia näihin velkaantumisiin. Edellytys on ettei ole omaisuutta. Avustus voi olla melkoisen suurikin. Suosittelen kysymään! Voit kysyä paikkakuntasi diakonissalta. Hekin auttavat monin tavoin muutenkin.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapselle toivoen
Hyvää Joulua ja parempaa uutta vuotta!
Pidä homma hanskassa.🙂👍
Hei, mitä sinulle kuuluu?
Minä olen myöskin sortunut kulutusluottoihin ja vippeihin kun yritin maksaa vanhaa uudella. Raha ei mennyt "huvitteluun" vaan ensin vuokravakuuteen kun erosin ja tyhmänä en osannut hakea apua. Sittemmin kaksi lasta pienellä ikäerolla, uusi koti joka olikin liian kallis asua enkä äitiyslomalla ollessa saanut raha asioita enää hoidettua. Taistelin masennuksen kanssa. Kärsin keskenmenon. Ihan hirveää tuskaa noin vuoden ajan, edellinen vuosi meni sumussa hoitaen vauvaa ja 1v jotka ei nukkuneet... Tämä on nyt hyvin lyhennettynä koko juttu.... Niin yksi asia johti toiseen ja lopulta räjähti käsiin. Ulosotossa nyt kauhistuttava potti odottaa että minulla joskus toivottavasti on varaa maksaa!! Häpeä, syyllisyys ym on jokapäiväistä tämän takia. Koen etten ansaitse perhettäni koska möhlin raha asiani enkä pyytänyt apua. Nyt on myöhäistä. Oma asunto myytiin koska kk kulut lainoineen oli aivan liikaa.
Hyvin nöyränä sain vuokra asuntoja anoa. Toiset firmat suhtautuu ihan ok, toiset ei....vaikka itkien asioita selität. On leima otsassa. Harmittaa kun perheeni kärsii tai lähinnä mies eihän lapset ymmärrä eikä tiedä, ei heiltä mitään puutu. En vaan kykene miehelle kyllin puhumaan ja tuntuu etten ole hänen arvoinen. Yritin vain selvitä asioista yksin ja en selvinnyt.
Täällä Becky joka on täydellisesti unohtanut salasanansa!
VALTAVASTI KIITOS troubles, Hupikko ja lilia kun olette vastanneet! 🙂 Jokaisen teidän tekstinne auttoi minua hieman.
Tällä hetkellä minulla ei ole voimia hakea apua. Pelko siitä että sossu rupeaa tarkkailemaan minua ja lastani erityisellä suurennuslasilla on liian suuri.
Mielestäni rangaistus tyhmyydestä on liian suuri, kun ihminen pystyy hankkimaan itselleen pikavipeillä valtavat velat, joista alkaa vuosien luottotiedottomuus ja ulosottokierre. Nythän eduskunta on kieltämässä pikavipit, mutta monen kannalta aivan liian myöhään.
lilia,
Olisi varmasti helpottavaa ja teitä lähentävää, jos saisit puhuttua miehellesi. Ihminen, joka ei elä velkahelvetissä, ei varmasti ymmärrä, miten ahdistavaa ja ihmisarvoa alentavaa se voi olla. Itse tunnen hirveää syyllisyyttä kun suutun äidilleni ja huudan vauvani kuullen. Vauva pelkää ja tunnen olevani huono äiti. Hermot vain ovat kireällä jatkuvasti. Voimia sinulle ja toivon että vielä vastaat!