Mulla on sama ongelma, mut ku oon saanu itkettyä kunnolla, nii olo helpottuu huomattavasti. Kannattaa hakea apuakin ajoissa.

Itkeminen ei tässä tianteessa auta D: Tuntuu vaan pahentavan oloa. Yep onneks huomenna ois aika taas psykan sairaanhoitajalle, tosin aletaan kyseisen henkilön kanssa vetelemää viimeisiä yhteisiä tapaamisia ):

Aika samanlaista täällä. Vaikee päästä sängystä ylös. Pillereiden voimalla olen elänyt jo monta vuotta... Saa nähdä että tuleeko pikku hiljaa jotain sivuoireita... Tai onhan niitä jo tullutkin.

Onneksi on kesä. Talvi oli kyllä hirveetä taistelua ton jaksamisen kanssa... Heti olo on kuitenkin parantunut kun on lämmintä ja valoa.

Välillä ajattelen asioista mitä pitäisi tehdä, että jos tän vielä teen ja sitten meen makaan. Se on ollut aika toimiva tyyli, kun ajattelee sillä tavalla että vielä tän yhden asian teen...

Ajattelen että sitten kun voimat loppuu niin ne loppuu. Sitten kaadun maahan... Yritän kuitenkin arvokkaasti elää, enkä jäädä toisten taakaksi... Tämä nyt on vain mun oma asenne, toisilla voi toimia joku muu... Pelottaa vaan semmonen jos sairaus vie kaiken toiminta kyvyn ja jään tänne kämppään vaan makaamaan ja mut löydetään ihan riutuneena... Se nyt ei onneksi ole tällä hetkellä hirveän todennäköistä.