väkivaltaa ja riehumista oman lapsen taholta.
Poikani tuli eilen kotiin humalassa. Oli juonut taas viinaa minkä tietää ettei sovi hänelle. Hetken hän malttoi olla rauhallisesti, mutta pian alkoi riehua omassa huoneessaan ja hajottaa tavaroita. Pelkäsin todella paljon koska poika oli aivan tajuamattomassa tilassa. Ei ymmärtänyt puhetta. Onneksi tuhoaminen keskittyi hänen omaan huoneeseensa eikä sielläkään hajonnut mitään kovin arvokasta.
Sitten hän tuli alakertaan ja alkoi uhkailla minua ja miestäni. Itse sain tällin päähäni kun hän tyrkkäsi minut päin ovenkarmia. Miestäni hän uhkasi lyödä tuolilla. Onneksi hän ei rikkonut tavaroita alakerrassa. Soitimme heti hätäkeskukseen ja poliisit paikalle. Poliisien tulo kesti 20 minuuttia ja siinä ajassa oli poika saanut paljon tuhoa aikaan. Viimein hän oli rauhallisena nukkumassa sängyssä mistä poliisit hänet veivät putkaan.
Tuota riehumista on tapahtunut aikaisemminkin ja samalla tavalla kun on paljon juonut viinaa. Ei poika vaan ymmärrä että viina ei hänelle sovi. Viimeksi hajotti kaverinsa kotona paikkoja.
En tiedä mitä tehdä. Pahalta tuntuu että oma lapsi käy päälle ja pahoinpitelee ja hajoittaa omaisuutta. Yritin pyytää apua mielenterveyspuolelta, mutta he olivat sitä mieltä A-klinikka olisi oikea paikka. Mutta mielestäni pojalla on sekä päihde- että mielenterveysongelmia. Koska on ollut myös itsetuhoisuutta viiltelyä yms. Kaikki on tapahtunut kuitenkin humalassa. Selvinpäin hän on hyvin rauhallinen ja järkevästi käyttäytyvä.
Osaisiko joku neuvoa tällaisessa asiassa mihin päin kääntyä ja hakea apua? Itse olen tällä hetkellä aika voimaton. Kun kuitenkin poika kysyi että saako tulla kotiin niin lupasin että saa. En voi kieltää etteikö saisi tulla kotiin takaisin. Enhän voi häntä kadullekaan heittää? Vaikka periaatteessa voisin tehdä niinkin koska poika on kuitenkin täysi ikäinen eikä minulla ole mitään velvollisuutta huolehtia enää hänestä.
En tiedä kunhan saisin hänet vain pysymään viinasta erossa.
Neuvojahan on, jos niitä vain joku uskoo ja tekee kuin ehdotetaan, meinaan ettei ketään taida voida viinasta erilleen saada ellei hän itse halua.
Voisitko itse harkita meneväsi Al-anon ryhmään? samoin miehesi. Voisit saada sieltä oikeaa tukea että jaksat. Ja pojallesi voit pistää ehdon että kotia saa tulla jos menee hoitoon, paikkoja on kyllä, on AA, minnesota ja paljon muita.
Siitä en sano mitään onko täysikäisen sopivaa asustella vanhempien kanssa, miksei voisi, jos on kunnolla, muttei noin kuin nyt.
Itse sain apua Al-anon ryhmästä kun hätä oli suurin, kirjallisuudesta kait eniten. Ja tiedän äitinä miltä tuntuu kun oma lapsi sekoilee humalassa. Se on kauhea tuska, mutta siihenkin löytyy apua kun vain etsit.
Kiitos Salainen55 vastauksestasi. Nyt olemme mieheni kanssa laittaneet pojallemme säännöt kuinka kotona ollaan. Kotona saa asua kunhan käyttäytyy rauhallisesti ja on selvinpäin.
Olen miettinyt että asiat menisivät todella huonoon suuntaan, jos poikani muuttaisi omilleen. Tiedän että hän alkaisi juoda enemmän eikä välittäisi mistään mitään. Näin kävi vuoden aikana kun hän asui toisella paikkakunnalla ja yritti opiskella. Se vuosi meni ihan hukkaan ja hän joutui käymään koulua yhden ylimääräisen vuoden. Alkoholi on hänelle todellinen ongelma ja hän sen itsekin tiedostaa.
Sen verran poika otti vastuuta että kyllä putkasta päästyään siivosi huoneensa. Pahempaa vahinkoa ei onneksi tapahtunut. Vaikeaa on hahmottaa tapahtunut kun hän ei omien sanojensa mukaan muista mitään. Mutta kyllä vakaasti on sitä mieltä että tämä saa nyt olla viimeinen kerta kun näin tapahtuu.
Sitä haluaa tukea lastaan vaikka hän olisikin täysi ikäinen. Kaikki eivät sitä välttämättä ymmärrä, mutta äidinrakkaus kestää.
Hei!
En valitettavasti osaa antaa varsinaisia neuvoja tilanteessasi, haluan vain tässä kertoa että luin kertomuksesi ja tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. Itselläni on kaksi aikuista poikaa jotka molemmat sirastavat skitsofreniaa joten tiedän miten tuskainen äidin sydän voi olla kun kaikki ei ole ihan kunnosa. Rukoilin puolestasi ja pyysin että poikasi pysyy erossa viinasta. Kirjoittele lisää tänne niin kuullaan miten asiat ovat lähteneet sujumaan. Tuo edellisen kirjoittajan AL--anon vinkki oli hyvä mutta kokemuksesta tiedän että välimatkat ym.käytännön asiat voivat estää osallistumisen. Juuri välimatkan takia en itsekään käy psyykenpotilaiden vanhempien ryhmässä
Kiitos arka. Todellakin äitinä poikani tilanne on tuskallinen. Nyt onneksi olemme pystyneet puhumaan asioista ja hän tiedostaa ongelmansa. Olen kertonut myös sukulaisistani joilla on ollut mielenterveys ja päihdeongelmia ja kuinka heille on käynyt. Kaksi sukulaistani on kuollut juuri päihteidenkäytön seurauksena ja yksi on suljetussa hoidossa. Poikani on nyt ollut kotona eikä ole juonut pian viikkoon alkoholi. Käytös selvänä on rauhallista vaikkakin tekemättömyys (työttömyys) kaihertaa hänen mieltään.
Hei Piakristiina!
Mukava kun olette pystyneet keskustelemaan asioista. Jospa poikasi nyt todella vähentää alkoholinkäyttöään. Taisit kirjoittaa että hän on työttömänä. Se on tietysti vaikea tilanne, aika ei aina tahdo kulua ja saattaa se ryyppääminen sitten käydä mielessä. Toivottavasti poikasi löytää jotain mielekästä tekemistä itselleen. Hyvää jatkoa teille molemmille!
Kiitos arka! Nyt todellakin näyttää siltä että poika ottanut opikseen. Ollut yli viikon ilman alkoholia ja jo kuudes päivä ilman tupakkaakin. Jollain tavalla hän häpeää riehumistaan. Huoneensa on siivonnut ja heittänyt tarpeetonta tavaraa pois.
Nyt vain toivon että hän saisi töitä tai saisi kutsun siviilipalveluskoulutukseen. Pääsisi vähäksi aikaa muualle täältä kotikaupungista.
Hei!
Mukava kuulla että teillä menee paremmin! Rukoilin puolestanne.
Hei. Ihan oikeasti kannattaisi hakea apua ja vertaistukea tilanteeseen. Ikävä kyllä usein se taas romahtaa koko tilanne, jos ei ole tukiverkkoa silloin kun tulee se viinanhimo päälle. Ex-mieheni oli monta viikkoa kuivilla ja kun viinanhimo iski niin teki vaikka tikusta asiaa että keksi syyn hakea viinaa, ja jälki oli aina yhtä kaaosta.
Mutta taas toisaalta, ei voi verrata ihmisiä. Mutta jos on olemassa tukiverkosto, miksei sitä voisi käyttää? Monesti sen kautta saa mielekästä tekemistäkin ja uusia selviä ystäviä.
Itsesi kannalta olis tärkeää myös ettet olis yksin ongelman kanssa, jos lähellä on Al-anon. On olemassa myös netin kautta tukea jos välimatka on pitkä.
Ja kun käyt Al-anon ryhmässä pyydä puh.numeroita, voi sitten soitella jos tosiaan on välimatkat pitkät eikä pääse ryhmiin. Ainakin meilläpäin Al-anonissa on tukiverkosto joka myös palvelee kun soittaa. Muista vertaistukiryhmistä en tiedä, mutta onhan niitäkin ja niissäkin myös netin kautta tapahtuva keskustelu.
Sitten on myös ev.lut.kirkon perheneuvonta, ilmainen eikä tartte olla kirkon jäsen. kirkolla on myös monenlaista nuorille suuntautuvaa auttamamista. Netin kautta saa myös apua jos ei kehtaa kasvokkain asioistaan puhua, jos pelko leimaantumisesta on paha.
itse aikoinaan googlauksen kautta löysin apua paljonkin erilaista.