Mitenhän tämän aloittaisi, olen yksin tämän ongelman kanssa mutta varasin ajan lääkärille kun läheiset on huolissaan ja itsellä jotenkin omituinen ja tukala ja paha olo sisältäpäin.
Puoliso sanoi että välillä olen kuin kuolemaa odottava mummo tai sitten kuin teini-ikäisen tytön pirtsakka. Iältäni olen kuitenkin 30-vuotias ja useamman lapsen äiti.
Mietin tätä, että nykyään silmiini tulee sellainen jumitus että voin kääntää päätäkin mutta en kohdista minnekään ja en ajattele oikeastaan mitään silloin, johtuisikohan masennuksesta. Ulkona jos pahoitan mieleni niin voin purskahtaa kunnolla äänettömään itkuun niin että kasvotkin menevät irvistykseen ja kyyneleet valuvat ja tälle en voi mitään, mutta voi olla että tästä kun olo on helpottunut niin olenkin jo tasaisempi tai taas ihan hyvällä tuulella. Olen tosi herkkä, ihan liian herkkä ja tästä on oikeasti jo haittaa koska en pysty hallitsemaan mielialojani ihan täysin, pystyn kyllä pidättelemään kunnes pääsen parempaan paikkaan mutta ihan sekunneista on sitten kysymys. Puhelimessa vaikea jutella, varsinkin kun en siedä että joku sanoo mitään vaastan päätöksistäni vaikka tietäisin että olen mokannut niin tuntuu ihan julmetun pahalta joutua puhumaan asiasta. Olo on kuin pikku lapsella joka kuuntelisi nuhdesaarnaa. Alan olla aika väsynyt lapsiinkin. Kaikki tähän astiset elämän suunnitelmani menneet mönkään, koulutukset ja työpaikat. Motivaatio lopahtaa molemmissa kesken vaikka aloitankin aina energisenä ja innostusta täynnä, mutta sitten raadan itseni puhki. Laskuja on vaikka mitä ja kirjeitä tulee perintäyhtiöistä, asuntokin uhkaa mennä. Rahankäyttöä osaan hallita kuitenkin ja pystyn hyvin käymään kaupassa tai kirppiksellä ostamatta mitään koska joku aikoinaan epäili sellaista kaksisuuntaista häiriötä niin testasin että ei ole koska pystyin olla mitään ostamatta. Mitään muuta diagnoosia ei ole toistaiseksi tehty kuin masennus ja paniikkihäiriö. Vaivana on läheisriippuvuus ja yksinäisyyden pelko, joka on vähän ristiriitainen kun kuitenkin viihdyn myös yksin. Huomenna kaikki paikat tietysti kiinni ja olo käy joka viikko pahemmaksi vaikka ensi viikolle sain lääkäriajan kumminkin niin ei tätä kestä. Mun kohdalla mikään ei näytä olevan pysyvää. Jos joku jaksoi lukea tänne asti, niin kertoisiko miltä kuulostaa. Lääkäri sitten kertoo onko mussa jotain vialla ja lähettää korjattavaksi mielenterveystoimistoon tai passittaa ulos että höpöhöpö sussa mitään vikaa ole.