Uusi työ, ahdistus ja riittämättömyyden tunteetn
Olen n. 40-vuotias ajoittaisesta masennuksesta ja ahdistuksesta jo pitkään kärsinyt mies.
Työskentelen IT-alalla ja aloitin vuoden vaihteessa uudessa työpaikassa.
Uuden työn piti tarjota mahdollisuuksia syventää teknistä osaamistani. Valitettavasti työ ei ole toistaiseksi vastannut odotuksia ja työtehtävät ovat olleet pelkkää määrittelyä sisältäen paljon matkustamista ja asiakaspalavereja.
Viime viikkoina olen tuntenut itseni usein masentuneeksi ja turhautuneeksi. En osaa hoitaa minulle annettuja usein melko epämääräisiä työtehtäviä, enkä saa niihin myöskään riittävää opastusta. Masennus nostaa jälleen rumaa päätään ja tuntuu että elämästä on kaikki ilo kadonnut.
Työtehtävien ongelmien lisäksi pitkät palaverit ja palaverimatkat aiheuttavat ahdistusta.
Tunnen jatkuvasti itseni muita tiimikavereitani huonommaksi eikä tilannetta helpota esimieheltä tippuvat ”toiveet” sertifioinnin suorittamisesta.
Koeaika on edelleen käynnissä ja voisin käytännössä katkaista työsuhteeni koska vain. Olen viime vuosina kuitenkin vaihtanut työpaikkaa usein, ja toiveet pidempiaikaisesta työsuhteesta olivat korkealla aloittaessani.
Työkaverit ovat mukavia ja työympäristö muutoin kunnossa. Omat tuntemukseni ovat kuitenkin olleet viikko viikolta huonommat ja masentuneisuuteni vaikuttaa myös perhe-elämään ja vapaa-aikaan.
Mitä siis tehdä? Yrittää sinnitellä rapistuvan mielenterveyden ja itsetunnon varassa ja toivoa parempaa tulevaisuutta, vaiko heittää hanskat tiskiin?
Mun mielestä tuossa kohtaa pitää vaihtaa työpaikkaa. Vaikka sulla olis pätkittäinen työkokemus, niin huonossa/epämääräisessä työpaikassa ei kannata olla. Sillä menettää viimeisetkin mielenterveyden rippeet. Puhun kokemuksesta. Itsellänikin haaveena vakityö, juuri vaihtamassa työpaikkaa (taas). Jatkan sopivan työpaikan etsimistä, kunnes se löytyy. Perhe on kuitenkin se tärkein heti sun oman hyvinvointis jälkeen. Ei kannata riskeerata omaa hyvinvointia.
Mulla on samanlainen tilanne. Vaihdoin työtä ja tämä uusi työpaikka on aivan kauhea. Pomo ei osaa olla esimies ja työpaikalla on kamala ilmapiirin myrkyttäjä, joka vihaa mua. Olen ollut vasta muutaman kuukauden töissä ja olen aivan loppu. Haluaisin lähteä koeajalla pois, mutta pelottaa. Saan karenssin ja pelottaa etten saa enää töitä. En ole koskaan irtisanoutunut koeajalla. Aina olen hammasta purrut... Nyt en jaksaisi. En pysty enää nauttimaan yhtään elämästä, ahdistaa älyttömästi ja mietin jopa itsemurhaa. Vain työn takia? Hullua, mutta olen umpikujassa. Järjestyykö elämä vaikka hyppäisin tyhjän päälle? Mitä selitän, kun haen muita töitä? Apua mua pelottaa ja ahdistaa. En halua mennä töihin, mutta toisaalta on pakko. En ole koskaan luovuttanut vaikka olen ollut kauheissa työpaikoissa, mutta nyt tuntuu liian pahalta. Perehdytys on huonoa, työmäärä aivan sairas. Päivät venyy ja jos lähden työajan puitteissa, saan ilkeitä katseita. En ikinä tiedä, mitä seuraava päivä pitää sisällään. Työn sisältö muuttuu koko ajan arvaamattomasti. Olen yrittänyt puhua esimiehelle, mutta hän lähinnä närkästyy. Mä en tiedä, mitä mä teen... Jäänkö vai lähdenkö. Onko tää luovuttamista? 😞😯🗯️
Moi, Hermanni. Kun olet ollut jo useammassa työpaikassa, onko sinulla ollut silloinkin samoja ongelmia? Saatko helposti uuden työpaikan? Jos saat, silloin tilanne on helpompi. Jokatapauksessa tiedät itse parhaiten mitä teet, kuinka paljon pystyt kestämään.
Moi,
Tuttua on. Vaakakupissa on paljon. Ymmärrän sekä lähtemisen että jäämisen.
Miten olisi sairausloma, sais aikaa miettiä? Jos tuntuu kovin pahalta mennä.
Raja on siinä että ei terveyttään kannata menettää työn takia.
Entä joku aikaraja mihin asti vielä koettaa.
Kyllä toivoa on paljon vaikka moni joutuu tuollaiseen hankalaan tilanteeseen.