Moi,
rekisteröidyin juuri tänne. EHkä vähän mietin olenko oikeassa paikasssa. Kuulunko tänne. Aikuinen nainen, vaikea masennus puhkesi kuukausi sitten ryminällä ja nyt sitten elämä on sekasortoa. Ehkä hdistavinta on, että läheiset eivät tunnu jaksavan. Mies pakenee kotoa,minä nukun päivät j avalvon yöt a yritän selviytyä vaativasta työstä. En siis tiedä olenko lainkaan oikeassa ryhmässä. Tunnen vain suurta kapuuta puhua tai löytää ihmisiä samassa itlanteessa. Toki psykologi kuuntelee 105e/tunti ,mutta
Kertokaa vähän millainen tämä paikka on. Vai onko tämä tosi suljettu yhteisö?
Mielestäni tämä on juuri oikea paikka sulle. Täälä nimenomaan on samassa tilanteessa olevia aika paljon.
Olet varmaan ihan oikeassa paikassa. Täällä on monenlaista porukkaa, mutta aika monia yhdistää masennus. Tai joku muu mielenterveyteen liittyvä häiriö tai ongelma. On ihmisiä eri vaiheissa. Tänne voi kirjoittaa, kun tuntuu pahalta, mutta myös, kun tuntuu hyvältä. Mä ainakin olen saanut täältä vertaistukea, empatiaa, neuvoja. On tehnyt myös hyvää, kun on saanut purkaa pahaa oloaan. Se on aina helpottanut hetkeksi ja antanut voimaa jatkaa taaperrusta.
Tänne voi kirjoittaa viestejä joko tietystä aiheesta tai sitten vaan omasta olostaan. Joillakin on täällä päiväkirjanomaisia pitkiä viestiketjuja, joissa he keskittyvät omien kuulumisten kertomiseen.
Tervetuloa mukaan!
Kiva kun eksyit tänne ännä! Kerro vain lisää itsestäsi, ajatuksistasi ja tuntemuksistasi. Itse olen kokenut, että täällä voi kirjoittaa ihan mitä vain, juuri siten, miten tuntuu. Ja en ole huomannut, että täällä kukaan ilkeilisi.
Minäkään en ole kovin kauaa täällä ollut. Ei täällä hirveän vilkasta ole, mutta jonkin verran kuitenkin toimintaa. Minusta tämä on hyvä kanava. Kirjoitan ketjuun Tilannekoomaa omaa taivaltani ja olet tervetullut vieraisille sinne, se on itse asiassa tosi kiva, jos jaksaa jättää itsestään muutaman rivin. Itse olen vakavan masennuksen kourissa, siis tosi vakavan, olen toimintakyvytön ja sairaslomalla. Aloitan nyt maanantaina psykiatrian päiväosastolla hoitojakson.
Olen myös ketjussani ihmetellyt sitä, että missähän kohtalotoverit ovat, mutta ehkä he ovat sitten vielä huonommassa kunnossa kirjoittaakseen tänne. En tiedä. En ainakaan, ikävä kyllä, usko, että meitä masentuneita on näin vähän. Mutta on myös hyvä huomata, että joku voi jo paremmin kuin vaikka puoli vuotta sitten.
Tervetuloa, minä ainakin luen mielelläni sinusta🙂