Hei,

Olen n. 30-vuotias nainen. Reilu vuosi sitten päätimme puolisoni kanssa erosta…tai minähän se taisin viimeisen sanan sanoa siihenkin asiaan. Nyt olen asunut itsekseni n. 6kk, poikamme on vuoroviikoin luonani.

Jotenkin tällä hetkellä elämä tuntuu hakevan uomiaan rankastikin, en tiedä mitä haluan työn osalta, yksityiselämässä tai ylipäätään missään. Tuntuu että en pysty keskittymään mihinkään asiaan täyspainoisesti. Mielessä jyllää jatkuvasti hirveät määrät ajatuksia ja stressaan kaikesta. Välillä mietin että ero oli suuri virhe, mutta hetken ajateltuani olen toista mieltä ja nautin tästä yksinolosta. Töissä on hirveä kiire ja koko ajan tulee uusia asioita, jotka pitäisi sisäistää ja oppia. Positiivista palautetta siellä saa hyvin harvoin. Olen hakenut uutta työpaikkaa lähempää kotia, mutta tuntuu että sekään ei onnistu.

Raha-asiat on tottakai menneet uusiksi kun nyt on vain yhdet tulot, joilla pärjättävä. Välillä olen erittäin tiukoilla ja se jos mikä ahdistaa. Tunnen jääväni paitsi monista asioista koska ei ole rahaa harrastaa, matkustella jne. Saisin kyllä taloudellista tukea, mutta en halua sitä koska koen tuolloin etten pärjää itse. Ja minunhan on pärjättävä.

Tässäkin kun kirjoitan pomppii mielessä ajatuksia joka suunnasta, en saa jäsenneltyä niitä mihinkään järjestykseen. En vain ymmärrä miksi olen muuttunut näin…aiemmin tuntui että minulla oli kaikki narut käsissä, nyt ei yhden ainoaa…Välillä mietin onko tämä jotain orastavaa masennusta, pelkään että sairastun henkisesti tai fyysisesti jatkuvan stressin takia.

Haluaisin keskusteluapua….tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.