Hei kaikille!
Olen joskus ehkä jotain tänne kirjoitellut, mutta halusin tulla kertomaan oman tarinani ja mitä kuuluu tällä hetkellä. Olen 2 lapsen yh-äiti. Lapset on 6v ja 6 kk. Lapset näkevät isäänsä kerran kuussa, ehkä välillä harvemmin. Tukiverkostoa on sisko ja sen mies ja vanhemmat, mut en saanut niiltä tarpeeksi tukea ja apua etten uupuisi. Kavereita ei hirveesti ole ja kun ei ole autoa, niin ei jaksa lähteä kahden lapsen kanssa minnekään kylään talvella. Ei täällä käy paljon ketään.
Nyt 3 viikkoa sitten tuli stoppi tosissaan, vuoden sisään tapahtunut kaikenlaista. Erosin lasten isästä, muutin takas kotipaikkakunnalleni. Synnytin toukokuussa, oltiin sairaalassa 5 päivää, kaavittiin kun kohtuun oli jäänyt tavaraa, päästiin kotiin ja parin päivän päästä takas sairaalaan, tulehdusarvot oli 290 ja oli kohtutulehdus. 😞 Vauvan kans oltiin sairaalassa 5 päivää jälleen. No tapasin myös miehen jonka kanssa erottiin tässä marraskuussa, seurusteltiin 5 kk. Rakastuin siihen niin tulisesti, etten olisi millään päästänyt irti. Nyt syksyllä oli kahteen otteeseen sairaalassa, melkein 2 viikko yhteensä.
Maha reistaili eikä sieltä löytynyt mitään. 😐 Mulla on herkkä maha, pitää kattoo aina mitä syö, ettei kovin rasvaista ruokaa napostele. No syy oli vissiin se et maha oli niin stressissä. 😝 Suuhun tuli paha makua. Tähystys tehtiin laporaskopia ja se oli puhdas ei löytynyt mitään ja sit sen tulehtui se leikkaushaava joten olin sit taas sairaalassa 6 päivää. Huh, olin aika heikossa kunnossa, silloin oli tulehdusarvot yli 200.
3 viikkoa sitten tuli se stoppi, olin tosi itkuinen ja väsynyt ja ahdisti todella. Tuntui etten saa ulkoilmastakaan samanlaista hyvän olon tunnetta kuin normaalisti. 🙄
Terapeutin luokse menin ja täällä kotona oli perhetyöntekijä kattomassa pienintä kun tyttö oli eskarissa. Tehtiin yhdessä se masennustesti ja se näytti keskivaikean ja vaikean välimaastossa, et tilanne oli pahentunut, mulla oli synnytyksen jälkeen lievä masennus vain ja kesä meni hyvin. Syksyä kohti sit paheni.
Tulin kotiin ja juttelin perhetyöntekijän kanssa ja sen kans mentiin päivystykseen ja terapeutti tuli mukaan. Lääkäri kysyi et mitä ollaan mieltä’ ja terapeutti sanoi, et hänen mielestä tarvitsen osasto hoitoa. Lääkäri kirjoitti lähetteen ja menin seuraavana päivänä psykiatriselle osastolle. Jännitti kauheasti. Oli kauhea pelko, syyllisyys ja häpeä. 😭 Olin siellä 6 päivää, oloni helpottui. 2 ensimmäistä päivää en tehnyt muuta kuin nukuin vaan kun olin niin väsynyt. 😴
Lasten isä tuli kotoaan hoitamaan lapsiaan ja on täällä vanhempainrahalla siihen asti et vauva täyttää 9 kk. Sairaslomaa semmoiset 3 kk. Ahdistuskohtaukset on kauheita.
Tuntuu ettei saa henkeä ja et maailma kaatuu, tulee itsetuhoisia ajatuksia, ei jaksa mitään, haluaa vaan et olo helpottuis ja ei tulis enää uudestaan. 😭
On tämä melkoista. Jospa joku jaksaa lukea ja vastatakin jotain, onko muilla millaisia ahdistuskohtauksia. Otan rauhoittavan, kun oikein ahdistaa. En uskalla kovin kauaa olla lasten kans kahden. Lapset menivät mummolaan isänsä kanssa ja mä yritän täällä pakata kun vuoden vaihteessa olisi muutto isompaan asuntoon, mitään en ole vielä aloittanut, mut tässä on monta päivää aikaa saada pakattua, kunhan ei tule laiskuus.
Ihana saada isompi asunto ja eskarilainen saa oman huoneen. Se jonka kanssa seurustelin en meinaa saada mielestäni millään. Sit kun sillä on uus tuttavuus, niin se tekee mulle paha mielen. Pitäs vaan osata päästää irti. Nyt pitää saada itseni kuntoon, ennen kuin voin edes ajatella mitään uutta suhdetta. Tuntuu ettei uskalla kohta keneenkään edes ihastua, kun kuitenkin tulee ero, kaikki eroaa nykyisin ei kiva. 🙄
☹️
Hyvää joulua kaikille! Ja kiitos jos saatte luettua tämän ja kirjoitettua jotain. 🙂
On tää mun juttu aivan liian pitkä, ettei sitä taida kukaan jaksaa lukea. Vaikka noin moni käynyt kattoo mun kirjoitusta. Eilen ennen kuin menin terapiaan, kävin vanhempien luona ja äidin stressi ja muu hömpötys tarttuu muhun huonolla tavalla. Olen muuttamassa uutena vuotena isompaan asuntoon ja kuulin et saan avaimet viimeinen päivä ja kämppä pitää olla tyhjä 1.1, ettei se auta mun oloani yhtään. Mitään en ole oikein saanut aikaiseksi, lapset on toisessa mummolassa isänsä kanssa ja mä yritän pakata.
No menin
terapiaan ja siellä kädet tärisi, lepopulssi oli 100, kauhean paha oli olla. Juteltiin terapeutin kanssa ja se sanoi et ota yksi opamox, niin tein. Terapeutti sanoi et kun ei ole voimavaroja niin sitä sit herkemmin masentuu jostain asiasta. Äidin stressi ei tee mulle hyvää ja huomenna pitäis mennä sinne viettämään joulua. Isä ymmärtää ja jaksaa tukea, mut äiti on äiti, se ei osaa muuta kuin hössöttää ja tuntuu ettei se ajattele mua yhtään et tarvitsen nyt apua muutossa ja muutenkin lasten kanssa, se ajattelee vaan itseään. Terapeutin jälkeen menin mummun luo ja se on mulle tosi tärkeä, juteltiin ja nukuin siellä pari tuntia. Kävin pizzalla ja tulin kotiin ja oli kauhea ilta, itketti koko ajan ja tuntui etten jaksa enää mitään, saa taistella ettei tekis itselleen mitään. Kamalaa kun pahentunut toi itsetuhoisuus.
Kirjoittakaa jotain mulle. OIkein rauhallista joulua kaikille! Mulla ei ole sitä normaalia joulufiilistä yhtään. Yritetään nauttia edes joulusta hetken.
😭 😯🗯️
Heippa
No minä sinulle vastaan.
Onneksi sinulla on kummiskin isäsi, mummosi tukena niin se on hyvä se antaa
sinulle voimaa ja heti kun on heikko hetki niin heti juttele ja kerro paha olosi niin
sekin helpottaa eläämääsi.
Onkos sinulla muita ystäviä / kavereita jotka voisi olla sinun tukenasi??? sekin auttas
elämässä eteenpäin.
mut älä mieti ikinä itsetuhoajatuksia sillä se ei ole mikään ratkaisu mietitään
asioihin muuta ratkaisuja ja vaikka elämä on välillä vaikeata niin kyllä se siitä
järjestyy usko minua ( tiedän sen elämän kokemuksesta ) mut sillon kun on vaikeata
ja elämä ahdistaa niin yksin ei pidä ongelmien kanssa jäädä.
Joo käy ehdottomasti terapiassa ja käy niin kauvan kuin tarvitset apua.
kuinkas sinä olet nyt jaksanut???
Kaunista joulua sinulle
Voi sua... Ei ihme että oot uupunut, niin hirveästi vaikeita ja stressaavia asioita: kaksi eroa, hylätyksi tulo, synnytys, sairaus, muutto, vastuu pienistä lapsista, yksinäisyydentunne, tuen puute. Johan noista jokainen yksinään riittäisi uuvuttamaan ihmisen. Kunpa saisit levätä vähän aikaa, lepoa varmaan ennen kaikkea tarvitsisit, ja muitten tukea. Jospa stressi muuton jälkeen hiukkasen helpottaa? Pystyisikö mummusi tulemaan vähäksi aikaa luoksesi uuteen asuntoon tueksesi? Entäs joku lääkitys, muu kuin rauhoittavat - niistäkin on tietysti apua, mutta kun niitä ei voi jatkuvasti käyttää. Kaikkea hyvää sinulle!
Pirskatti, mitä sinulle voisi sanoa, jaksamista, jaksamista.
Teidän nuo tunteet misti kirjoitit, koen itsekin samanlaisia ahdistusjaksoja elämässäni.
Minulla on masennus ja tuota ahdistusta-
Joskus tuntuu niin turhalta yrittää edes kertoa kenellekään omista tuntemuksistaan, aika harva voi edes ymmärtää juuri tuollaisia tunteitä mistä sinäkin kirjoitit. Luulen että ihmisen on itse täytynyt käydä syvällä että pystyisi ymmärtämään toisen ahdistuksen ja epätoivon.
Ei edes ne lähimmät ihmiset kuten äiti välttämättä pysty ymmärtämään.
Hienoa kuitenkin kun pääset muuttamaan.
Toivon että saat apua jostain, onko mahdollista saada esim sosiaalitoimesta maksusitoumusta muuttoapuun?
Onneksi sinulla on lapsia, vaikka välillä tuntuu että lapsista on niin paljon työtä, on ne lapset kuitenkin se kantava voima millä jaksaa.
Hyvä että olet saanut kuitenkin apua lastenhoitoon, joskus pitää itsekin saada levätä.
Toivon että muuttosi menee hyvin ja löydät hyvän hoitosuhteen.
Hei!
Enpä voi muuta toivottaa kuin onnea elämääsi ja toivottavasti saat voimasi takaisin, että pikkuhiljaa kykenet taas huolehtimaan lapsistasi. Onneksi olet saanut apua heidän hoitamiseen ja sinulla on myöskin terapiasuhde olemassa.
Itsekin istun yksin tänä tapaninpäivänä, eikä olo ole yhtään jouluinen. Uloskaan en ole viitsinyt lähteä, kun lunta on niin paljon, ettei siellä pysty kävelemään.
Muutto on aina raskasta, mutta sitten kun on uusi koti ja tavarat paikoillaan, on kuitenkin ihan mukavaa. Ja lapsille oma huone 🙂
Elämä on enimmäkseen aika syvältä, mutta kai meidän kaikkien täälläololla on jokin suurempi merkitys, vaikka usein sen olen kyseenalaistanutkin.
Päivä kerrallaan kesää kohti!
Kerronpa mitä mulle nyt kuuluu. Lasten isä oli auttamassa mua lasten kanssa 2 kk ja sossu ym päätti sit etten kerkeä parantua siihen mennessä, kun sairasloma loppuu.
Eli lapset muutti helmikuussa isälleen. 😞 Oloani ei helpottanut se yhtään, että pitkäaikainen ystäväni alkoi seurustelemaan exäni kanssa, sen jälkeen meni 3 viikkoa et voin tosi huonosti. 😑❓ En paljon syönyt. Käytiin exän kanssa sen perheen luona aina kylässä, kun se vielä seurusteli. Kyllä tuntui et voi hel.... tätä elämää, et pitää vielä tämmöistä kestää. 😠 Olin kelan kuntoutuksessa ja toivon et siitä on jotain apua. Oli tosi raskas viikko, mut meillä oli tosi hyvä porukka
. Lapset tulee mun luo ja en ole nähnyt 3 viikkoon, aivan ihanaa nähdä niitä ikävä on kova. 😍 Tosi paha mieli ja ikävä kun lapset muutti, mut musta se on tällä hetkellä paras ratkaisu, koska saan levätä ja kerätä voimia sitten kun lapset muuttaa takas mun luo. Pitää vaan parantua, et saan ne takas. Ärsyttävintä on mun ajattelu itsestäni negatiivisesti ja pienikin asia saa mut tolaltaan. Välillä vaan on niin paha olla, eikä aina ole syytä. Tänään ollut niin huono päivä. Mut vastatkaa mulle jotain piristävää, et jaksaisin. 😭
Saat lapsesi kun olosi paranee😀 . Ihanaa että sinulla on olemassa verkostoa joka kantaa. On ihana että lasten isä on hoitamassa lapsiasi. Voit keskittyä itseesi joka on ihan hyvä nyt.
Kevät on hyvää aikaa toipua, voit yrittää "sisäistää" värejä ulkoa. Itselläni oli tällainen mielikuvaharjoittelu: kevään mittaan värit ulkona lisääntyvät, aina kun huomasin muuttuvat värit , pistin silmäni kiinni ja ajattelin uuden värin johonkin "sieluni" sopukkaan ja pikkuhiljaa vaatteeksi päälleni - pidin harmaata fleecetakkia (kun en kestänyt muuta) mutta aloin sisältäpäin pukea värejä ... Kohta havupuut näyttävät vihreämmiltä (keskitalvella kaikki näyttää mustavalkoiselta) pajunvarret alkavat vihertää ja punertaa (riippuu pajulajista) sitten lehtipuiden oksistot alkavat punertaa, pälvet .... tuntuu että kaikki värit alkavat herätä oksiin ja pintaan ja kevään mittaan pulppuavat esille.
🌻🙂🌻 Oikein paljon voimia lähetän sinulle ☺️❤️
Heippa
Mutta hyvä kun lasten isä on sinulle ollut apuna niin sekin on eteenpäin menemistä.
kauankos sinulla on ollut uupumus / väsymys???
ajattele asiat aina positiivisesti kuin myös itsesi ( vaikka se välillä on vaikeata ) ja ajattele
elämää aina pidemmällä tähtäimellä.
Hommaa itsellesi tukihenkilö??
Kuin myös kannattaa käydä ammattiauttajan luona niin kauan kun tarvitset apua
niin sieltä kanssa saat apua.
Noi vertais ryhmät kanssa on hyviä niistä saat kanssa varmasti voimaa.
Tee kaikkea mistä tulet onnelliseksi ja mistä tulee vähänkin onnellinen olo esim kuuntele
musiikkia, radiota, telkkaria, liiku ulkona luonnossa ( on todella piristävää ) jne
Rakenna itsellesi sellainen tukiverkko johon kuuluu ystävät, kaverit, tukihenkilöt, ammattiauttajat jne ja kun tulee heikko hetki niin otat heti yhteyttä mainitsemiin henkilöihin niin pääset vaikeuksien yli eli kun ihmisellä on vaikea elämän tilanne niin ikinä
ei saisi jäädä yksin.
Kuinkas sinä olet nyt jaksanut???
Kaunista kevättä sinulle
Pirskatti kirjoitti 7.3.2011 20:31
Kerronpa mitä mulle nyt kuuluu. Lasten isä oli auttamassa mua lasten kanssa 2 kk ja sossu ym päätti sit etten kerkeä parantua siihen mennessä, kun sairasloma loppuu.
Eli lapset muutti helmikuussa isälleen. 😞 Oloani ei helpottanut se yhtään, että pitkäaikainen ystäväni alkoi seurustelemaan exäni kanssa, sen jälkeen meni 3 viikkoa et voin tosi huonosti. 😑❓ En paljon syönyt. Käytiin exän kanssa sen perheen luona aina kylässä, kun se vielä seurusteli. Kyllä tuntui et voi hel.... tätä elämää, et pitää vielä tämmöistä kestää. 😠 Olin kelan kuntoutuksessa ja toivon et siitä on jotain apua. Oli tosi raskas viikko, mut meillä oli tosi hyvä porukka
. Lapset tulee mun luo ja en ole nähnyt 3 viikkoon, aivan ihanaa nähdä niitä ikävä on kova. 😍 Tosi paha mieli ja ikävä kun lapset muutti, mut musta se on tällä hetkellä paras ratkaisu, koska saan levätä ja kerätä voimia sitten kun lapset muuttaa takas mun luo. Pitää vaan parantua, et saan ne takas. Ärsyttävintä on mun ajattelu itsestäni negatiivisesti ja pienikin asia saa mut tolaltaan. Välillä vaan on niin paha olla, eikä aina ole syytä. Tänään ollut niin huono päivä. Mut vastatkaa mulle jotain piristävää, et jaksaisin. 😭
Tänään en jaksa paljoa kirjoittaa, toivun vielä keuhkokuumeesta, mutta tuntuu ikävältä kuulla, että pitkäaikainen ystäväsi on alkanut seurustella exsäsi kanssa, tosi ikävää.
Siinä sitä on kestämistä.
Mutta voimia sinulle.
Hei. Olen nelikymppinen nainen, diagnoosina kaksisuuntainen mielialahäiriö, ahdistuneisuushäiriö, vakava masennus, unettomuus ja fibromyalgia. Hain työkyvyttömyyseläkettä. Olen sairastanut 15 v. Onko kellään kokemuksia pääseekö näillä diagnooseilla eläkkeelle? Kuinka kauan eläkepäätöksen tuloon meni? Kohdallani on 3 työkokeilua, Kelan kuntoutuksena opiskelu uuteen ammattiin sekä 3 v kestänyt psykoterapia Kelan kustantamana. Olen ollut hyvin työorientoitunut mutta sairauksien pahennettua ja väsyttävien lääkkeiden lisäännyttyä työkyky on mennyt. Onko kellään tällaista kokemusta ja kuinka eläkkeen kanssa on käynyt? olisin vastauksista tosi kiitollinen. Nimim. Hopeless
Hei!
Kun luin kirjoitustasi niin ensimmäinen reaktio oli,että huh!
Sinulle on tullut monta isoa muutosta yhdellä kertaa ja ei ihme,jos olet uupunut.
Annan sinulle sellaisen vinkin,että mene päivä kerrallaan eteenpäin.Voimia ja valoa!
Kiitos kaikille, kun olette jaksaneet kirjoittaa minulle. En muistanut kertoa et uutena vuotena kerettiin lasten kanssa, muuttaa kolmioon, et sai isompi lapsi oman huoneen. Jouduin helmikuussa muuttamaan pienempään asuntoon yksin, eli puolentoista vuoden aikana tämä muutto on jo 5 kerta. Eli tää alkaa jo tympiä, sit kun muutto muutenkin on niin rankkaa ja kun ei ole terve, niin väsyy helposti.😴 Nyt olen ollut lasten kanssa yön ja tosi huono olo oli aikaisemmin, et huomaa ettei ole terve, onneksi ei nyt tarvitse yksin olla jos iskee väsy. Oli pakko nukkua hetken, kun niin tuntui et voimat loppuu. Tuntuu niin pahalta ettei jaksa olla lasten kanssa. Kummallakin niin ikävä ollut ja pienen on mun perään koko ajan. ☺️❤️ Ne on mulle niin rakkaita, mut hyvä myöntää ettei jaksa, missä kunnossa sit olis. 🙄 Voimia kaiklle ja auringonpaistetta. 🙂🌻