Hei, kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa.

Olen ollut kuusi vuotta samassa työpaikassa. Henkinen jaksamiseni on aika lopussa. En pidä työstäni yhtään ja minua ahdistaa mennä sinne joka aamu. Kuukausipalkka on ainoa syy jatkaa.

Työ”kaverini” eivät ole kovin mukavia ihmisiä enkä uskalla puhua heille ahdistuksestani. Olen miettinyt irtisanoutumista viimeiset kolme vuotta, koska työ vie kaiken elämäniloni. Töiden jälkeen en jaksa tehdä mitään muuta kuin olla kotona tietokoneella tai yksin lähibaarissa. Siivoaminenkin tuntuu ylivoimaiselta. Olen erkaantunut useimmista ystävistäni ja alkoholinkulutukseni on lisääntynyt roimasti viime vuosina. Kai se mukamas auttaa irrottautumaan työhön liittyvästä ahdistuksesta. Toisaalta taas ahdistun runsaasta alkoholinkäytöstäni ja siitä kuinka paljon siihen kuluu rahaa. Eilenkin menin suoraan töistä baariin, jossa join kuusi keskiolutta samalla kun pelasin kännykällä, koska en halunnut mennä kotiin.

En ole koskaan ollut pois töistä krapulan takia. Yleensä tulen kipeänäkin töihin, koska tuntuu että on pakko sillä työ”kaverini” eivät osaa tehdä minun töitäni. Muutenkin ilmapiiri töissä on ihan kamala, ollaan kateellisia ja katkeria joka asiasta ja tämän takia kynnys jäädä kotiin esim. sairauden takia on aika korkea, koska en jaksa kuunnella sitä vittuilua.

Erosin pitkästä parisuhteesta kaksi vuotta sitten. Ero ja yksin muutto oli henkisesti rankka prosessi. Seurustelimme lähes 10 vuotta ja asun nyt ensi kertaa yksin. Tuohon aikaan työnantajani syyllisti minua väsymyksestäni.

Olen hakenut muutamaan muuhun työpaikkaan tuloksetta. En oikein haluaisi jatkaa tällä alalla, enkä tiedä mitä haluaisin tehdä. Itseluottamukseni on aika lailla nollatasolla. Voimavarat ovat lopussa joten tulevaisuuden ajattelu ei oikein onnistu, koska en näe siellä mitään. Minulla ei ole haaveita eikä unelmia enkä oikein ymmärrä mikä pointti tässä kaikessa on.

Minua pelottaa irtisanoutua. Tiedän, että siitä seuraisi kolmen kuukauden karenssi, enkä voi hypätä tyhjyyteen. Tiedän että erakoituisin täysin ja muuttuisin täysin juopoksi. Hain viime keväänä eri alan kouluun, en päässyt. Pelkään etten osaisi edes opiskella enää, enkä tahtoisi ottaa opintolainaakaan. Tuntuu että olen umpikujassa ja tulevaisuus pelottaa, en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Halusin vain avautua.