Viime yö meni aivan ketuilleen ☹️ Nuorempi lapsi, joka menee syksyllä kouluun kuumessa, nukkui tietenkin itse huonosti. Mieltäni stressaa myös mieheni vanhemmat, jotka tulevat meille kuin omaan kotiinsa,jos sivuovi on auki, hiipparoivat sieltä sisälle. Ja menevät meidän autotalliin tekemään omia askareitaan ilman niin, että kysyvät lupaa(jos siis ovet auki)Viikonloppuna kummipoika marssi muina miehinä tupaan kaksi kertaa niin, ettei minulla ollut muutakuin alusvaatteet päällä☹️ tämä nuori pääsee nyt kesällä ripille.....niin ja ei marina tähän lopu: Kummipojan äiti on narsisti ja kuulin ettei hän aio kutsua meitä ns. kakkoskummeja rippijuhliin ollenkaan, hänen veljensä on sylikummi....mutta tiedän,että lahjaa odotetaan kuitenkin ja siis pojan vanhemat eronneet, isä on mieheni veli. Ei ole sanonut pitävänsä omia juhlia pojalleen....silti minun on pitänyt olla aina ns. saatavilla, nämä vuodet, kun pojan isän ei ole juurikaan tarvinnut lastaan kasvattaa, sen on hoitanut anoppi. Sanonut, että olen hyvä "takapiru" naapurissa jos poika tulee....se juurikin ottaa päähän, että kesäpäivät viettäisi aamusta iltaan meillä jos en välillä rajottaisi, mutta silti en ole sen arvoinen, että kutsuttaisiin rippijuhliin....

Olin teininä sijoitettuna koulukotiin. Meillä oli ohjaajia töissä samaan aikaan päivisin n. 4 ja yöllä oli yleensä vaan yksi. Toki toikin voi vaihdella koulukodin suuruudesta riippuen.

Nuorten kuskaaminen riippuu koulukodin sijainnista. Jos on esim ihan keskustassa niin nuoria ei tarvii niin paljoa kuskailla.
Siellä missä ite olin koulukoti oli ihan korvessa joten sieltä joutu ohjaajat kuskaamaan joka paikkaan, koska sieltä ei kävellen tai julkisilla päässy mihinkään.

Aion puhua pomolle asiasta, mutta jotenkin hävettää...

No nyt sit olen kertonut ja tuntui jotenkin ymmärtävän....työkaveri ymmärsi paremmin, koska itellään on myös asioita mitä pelkää. Uuden työn kuvio on vaan hiukan sekava: pomot haluaa, että puolet työajasta on ohjausta ja puolet ruokahuoltoa, mutta erään työkaverin kanssa puhuttuani kertoi, että olivat toivoneet juurikin henkilöä ketä olisi ns ylimääräisenä tiimissä ja hän huolehtisi tilaukset, ruokalistat jne jne....olisi hänellä AIKAA hoitaa ne asiat rauhassa...eilen ei kyllä niin ollut. :/
Eilen tein yksin ekan tilaukseni ja oikeesti hirvittää tilasinko tarpeeksi tavaraa.....lähikaupasta voi toki hakea jotakin pientä esim. maitoja koska päiväykset eivät välttämättä riitä, mutta ei ole tuolla kovinkaan hyviä tilojakaan suurien määrien säilyttämiseen....noh. Aika kova opettelu on alkuun ja olen vaan niin valitettavan arka ihminen omalla tavallani, pelkään etten vastaa heidän odotuksiaan vaikka tuolla hyvä ilmapiiri onkin......Minua kalvaa paha EPÄONNISTUMISEN pelko

Sitten tuli se suuri pettymys....Ylin esimies ilmoitti, että fobiani saattaa olla ratkaisevassa asemassa työsuhteeni jatkumisen kannalla, autoa pitää pystyä ajamaan missä vain. Tukea ja ymmärrystä saan työkavereilta, mutta ahdistaa paljon. Silti. Onneesi puolisoni on asiassa minua tukemassa koska itse kärsii sos. tilanteiden pelosta. Ja päätin, että jos todellakin näin on asiat enkä pääse fobiastani eroon, olkoon sitten! Kyllä tekevälle maailmassa työt riittää....Isopomo haluaa kyllä keskustella asiasta kanssani vielä kasvotusten paremin, mutta pessimistinä en usko asoiden vielä kääntyvän.
Tunnen itseni myös tyhmäksi, heikoksi ja vaajaaksi ihmisenä