Hei, pala lasia!

En minäkään osaa ilmaista tunteitani, vaikka tuntisin jotain, en saata koska silloin minut voitaisiin hylätä. Paha tuo sinun unettomuus. Minullakin on vaikea lapsuus. Rupesin tässä oikein miettimään ja niin se on ollut myös nuoruus ja aikuisuuskin vaikeaa. Nykyisin mennään päivä kerrallaan.

Se joka pilkkaa tai nöyryyttää, on itse aika heikoilla. Elämässä on varmasti tällaisillekin tapauksille tapahtunut paljon vaikeita asioita. Vai ovatko jotkut syntymästään ilkeitä, pahoja? No ei se mitään oikeuta.

Minunkin on vaikea luottaa, enkä minäkään päästä ihmisiä lähelle. Nykyisin pelaan pelisäännöillä, että kerron sen mikä milloinkin tuntuu sopivalta minulle. En liikaa tai liian vähän. En tiedä haluaisinko päästä omasta suojakuoresta eroon. Se suojelee minua. En tiedä parantuuko hyväksikäytöstä, olkoon se sitten minkälaista tahansa tai väkivallasta yleensä, täysin koskaan. Itse olen alkanut ajattelemaan, että eletyt asiat laimenevat ja elämässä tulee vastaan uusia asioita, jotka kenties tuovat iloa ja hyvää mieltä. Kannattelevat. Toki hyväksikäyttö ja elämän vaikeat asiat pitää työskennellä pois, tai ainakin osittain pois. Siten, että eivät kulkisi viemässä voimavaroja jokaisesta tulevasta päivästä.

Sinullahan taisi olla terapiasta nyt taukoa? Alkaako se taas ensi kuussa, vai milloin?

Suojakuorestakaan ei aina ole apua. Elämässä tapahtuu yllättäviä asioita, joihin ei voi mitenkään varautua. Saatat kuolla huomenna tai viidenkymmenen vuoden päästä. Joskus yllättävät asiat voivat olla myös positiivisia. Yllättäen huomaat nauravasi jotain asiaa vaikka kauppajonossa, tai bussissa tuntemattoman ihmisen kanssa. Elämän pieniä onnen hetkiä.

Voimia päiviisi!

Hei Pompula!!

Voi kiitos ja ihanaa, kun vastasit. Välillä nää kirjoituksetkin ovat yksinpuheluita tai yksinkirjoituksia. Eikä kyllä itselläkään ole ollut kaikkiin ketjuihin voimia vastailla, vaikka lukenut niitä olenkin.

On se hyvä huomata, ettei ole asioidensa kanssa kuitenkaan yksin ja ainutlaatuinen, vaikka ongelmineen siltä välistä tuntuukin. Voisinpa mä suakin jotenkin lohduttaa. Olen vähän rikki siihen. Kait meitä menneisyyden "haamut" rasittaa. Sinussa on paljolti samaa kuin minussa: suojakuori ja puhuu asioista "sopivasti". Mun nukkuminen on kyllä niin epäsäännöllistä. Paljolti johtuu myös vuorotöistä. Viime yönä nukuin kyllä tosi hyvin. Liekö vaikutusta, kun sain eilen lääkekuurin kipeisiin sormiin ja käsiin sekä loppuviikon sairaslomaa. Enkä varta vasten olisi lääkärille edes mennyt. Mutta mulla oli aika depressiohoitajalle, jolle melkein itkukurkussa mainitsin myös näistä käsistä. Se mut laittoi sitten lääkärille 10min pika-ajalle. "Omalle" lääkärille mulla on aika kahden viikon päästä. Saa nähdä, jos se nostaa mun lääkitystä??

Mä tykkään kyllä tosi kovin mun työstä, työkavereista ja en osaisi kuvitellakaan tekeväni päivätöitä. Olenhan vuorotöitä tehnyt jo 18 vuotta. Tehdastyössä on kyllä kroppa kovilla. Kiire panee myös mielen koville. Parhaillaan "meidän työporukka" ollaan heittopusseina, mikä sekin rassaa. Onneksi nyt kesällä ei ole lomautukset päällä. Viime vuosi oli lomautuksia ja alkuvuosi. Loppuvuodesta ei ole vielä tietoa jatkuuko lomautukset. Toivottavasti ei jatku. On se kumma, jos lomautukset vielä jatkuu, kun meiltä irtisanottiin jo ihmisiä keväällä pihalle.

Joo terapiasta mulla on taukoa. Sitäkin oli vasta viisi kertaa. Kahden viikon päästä sekin jatkuu ja sitä on kaksi kertaa viikossa. Sekin jotenkin jännittää. Mua oikein harmittaa, kun nykyään mulla jännitys menee niinkuin yli ja vie voimat. Onkohan se ihan normaalia?? Mä olen kyllä pitänyt itseäni "normaalina", mutta en taida olla. Töissä me jutustellaan, että siellä ei kyllä täysjärkisenä pärjää, on se niin hullu paikka. Siellä tarvii myös hitusen huumorintajua, on se niin kovaa leikkiä.

En mäkään usko, että "pilkkaajat" olisivat alunalkaen keljuja. Nekin ovat varmaan olleet kovilla. Nykyään vaan ihmiset ei osaa käyttäytyä. Tää nykyajan maailma on tavallisen kylmä paikka. Työelämä vaatii veronsa. Inhimillisyyttä ei kunnioiteta. Aito lähimmäisen rakkaus ja toisesta välittäminen puuttuu.

Nauroinhan mä jopa kirkossa, kun papilla oli niin koominen saarna mun lapseni rippijuhlassa. Toivottavasti kirkossa saa nauraa. On mulla onneksi myös pari ystävää, kun repii mut ulos, etten jumitu sisälle.

Olen kyllä Pompula kiitollinen, kun kirjoitit minulle. Toivottavasti vaihdellaan kuulumisia myös jatkossakin.🙂👍

Täällä kanssa yksi jonka lapsuus on ollut samanlainen. En luota kehenkään, en osaa. Ja asioiden miettiminen vie vain voimia tästä päivästä. Mutta silti ei osaa olla ajattelematta sitä. Jännä kun näennäisesti kaikki on hyvin mutta silti olen niin hajalla.

Hei!
Kiitos kanssakumppani hps0, kun kirjoitip tähän. Toivon sydämestäni, että löydät jonkun johon luotat. Helpottavaa tietää, ettei ole yksin, että on muitakin. Toivon sulle hps0 tsemppiä!

Mua jännittää huominen ihan kauheasti! Mulla jatkuu psykoterapia. Vasta viisi kertaa takana ennen juhannusta. On vasta tutustuttu terapeutin kanssa. Pelkään tekeväni itsestäni naurettavan. Miten mä uskallan puhua, mitä kertoa? Odotan sitä murskaavaa kuoliniskua. Mun on vaikea ilmaista itseäni. Mä olen niin paljon koteloinut, etten edes itse tiedä sieluni syvyyksiä. Mun on vaikea puhua itsestäni, kun mielelläni autan ja kuuntelen muita. Enkä voi käsittää, miten joku voisi kuunnella minua. Minä olen niin tylsä kuin tylsä vaan voi olla. Huomenna mun tarvii yrittää olla pirteä!😑❓

Et sinä itsestäsi naurettavaa tee, vaikka kerrot kaiken, kaikkein pahimmat pelkosikin, sillä sitä varten siellä käydään, äläkä seulo, mitä voi kertoa, vaan anna tulla valikoimatta.

Hei! Kiitos helemi viisaista sanoista. Ei vielä ole muodostunut sellaista luottamusta ja rohkeutta, jotta uskaltaisin puhua kaikesta. Taitaa minussa olla joku valuvika ihan alunalkaen. Mulla on virta nyt niin vähissä!

Hei Pala Lasia,

Älä pelkää terapeutille puhumista. He tekevät sitä työkseen ja ovat varmasti uransa aikana kuulleet yhtä jos toistakin. Sinä et tee itseäsi naurettavaksi - he ovat paikalla sinua varten, eikä yksikään sinua painava asia ole liian pieni, typerä tai häpeämisen arvoinen! Luottamuksen saavuttaminen terapeutin kanssa tietenkin vie jonkin aikaa, mutta hyvä terapeutti osaa myös lukea rivien välistä ja tarttua asioihin, joista sinä vain ohimennen mainitset häpeäntunteen pelossa. Toivon sinulle jaksamista ja mukavaa kesän loppua!

Kiitos topcat kannustuksesta sitä tarvitaan!!

🌻🙂🌻..meitä valuvikasia ja luojalta jotain, saamaan jääneitä, on maailma pullollaan!

Hei taas täältä pimeästä yöstä!

Eilen iltavuoron jälkeen kirjoittelin päiväkirjaan omia tuntemuksia ja ajatuksia. Sain hyvinkin unenpäästä kiinni ennen kahtatoista. Näin kyllä jotain levottomia unia ja hyörin sängyssä. Nousin ylös, kun ei nukuta. Kuuntelen Vesa-Matti Loiria kirjoitellessani tänne.

Ei aina pysty selittämään, miksi ei nuku. Jotenkin on vaan niin levoton olo. No, huomenna tähän aikaan nukuttaa varmasti, kun täytyy töihin nousta.

Enkä tiedä, mikä meinaa itkettää, vaikkei kyyneleitä tule. Tää hetki on nyt ja se menee kyllä ohi. 😑❓Toivottavasti menee.

Voi sinua, lasinpalanen. Samat sanat, en minäkään tiedä, miksi valvon.. mutta yhtenä yönä huomasin, ettei valvominen ollutkaan ahdistavaa. Pahat ajatukset eivät täyttäneet mieltäni eikä ahdistus nostanut tuskanhikeä iholle. Olimme ottaneet kaksi kissanpentua ja uskon, että ihan hymyilin siellä hämärässä kamarissani, kun kuuntelin kahden pöhkön katin riehumista.

Tuli turvallinen olo. Luulen, että ymmärrät, mitä tarkoitan.

Rohkeutta!

Moi!
Tämä otsikko sopii mulle juuri nyt. Surffailin täällä lukien eri ketjuja. Mua ahdistaa tällä hetkellä niin paljon. Haluaisin vain kuolla pois. Olen serkullenikin vain taakka. Tuska ja ahdistus on valtava! Unta en saa ja sitten, kun nukun, näen painajaisia!
Ei tästä tule yhtään mitään!