Hei Pala lasia, minulla on samat tuntemukset juuri nyt, olen henkisesti väsynyt energiatasoni on matalalla, voisin sano että olen rätti,poikki,väsynyt. kärsin unettomuudesta johon kyllä syön lääkettä mutta tuntuu etten ole tarpeeksi levännyt että jaksaisin päivällä olla hereillä. unettomuuden vuoksi unohtelen asioita ja myös nukahtelen päivisin kun olen niin väsynyt etten jaksa tehdä mitään kotona. Ahdistun enemmän kun pelkään mennä nukkumaan tietäen että en kuitenkaan saa nukutuksi ja jos ja kun nukahdan nukun vain sellaista koiranunta mikä ei ole syvä uni. 😞

Eikä lääkesyöminen pitemmän päälle auta se vain pahentaa omaa oloani. Pitäisi löytää elämälle mielekkäämpää tekemistä kun ei voi työelämässä olla. Tuntuu etten saa aikaiseksi mitään odotan vain omaa kuolemaa kokoajan.

Hei Pala lasia!

Nuo Sinun tuntemuksesi ovat minullekin tuttuja ja arvattavasti kaikille masentuneille. Kun tie tuntuu nousevan pystyyn edessä, niin ahdistaahan se. Kuoleman ja katoamisen toiveet ovat merkki siitä, että apua tarvitaan. Yritä hakea apua itsellesi, siis ammattiapua.

Itse olen saanut apua mm. lääkityksestä ja ongelmien purkamisesta puhumalla ja kirjoittelemalla niistä. Aikakin parantaa monet haavat, mutta akuutissa kriisissä tarvitaan nopeita toimia. Puhu läheisillesi, jos he välittävät sinusta, niin he yrittävät kyllä auttaa. Ja yritä päästä jonnekin terapiaan! Ylipäänsä taistele elämästäsi, sillä se on tällä hetkellä ainoa mahdollisuutesi.

Kaikki me olemme tarpeellisia jollekulle. Opetellaan rakastamaan itseämme, se ei ole aina niin helppoa kuin luulisi.

Heippa
Olet varmaan väsynyt / masentunut ja sanoisin että ehdottomasti
hae heti ammattiapua sillä muuten noi asiat ajan oloon vaan yleensä pahenee.
Onko sulla ketään ystävää / kaveria ??? jolle voisit puhua ilot ja surut.
Älä ajattele itsetuhoajatuksia sillä elämästä kannattaa nauttia.
Tiesitkö että itsemurha on sitten peruuttamaton ratkaisu???
Sulla on nyt vaan vaikeata ja nut sinua pitää auttaa ongelmien yli jos sulla
ei ole ketään jolle voisit soittaa niin ota yhteyttä tukihenkilöön sillä varmasti auttaa
kun saat murheita kertoa.
kirjoita miten olet jaksanut???
Kaunista kesää sulle.

Hei heidi h ja Etsijä!Kiitos viesteistänne. Helpottavaa tietää, ettei ole yksin ongelman kanssa. Tietysti olisi mukavampaa, jos me kaikki olisimme onnellisia. Terapia mulla on alkanut, mikä ilmenee mun terapiaotsikon alta. Täytyy kuitenkin sanoa, että se on pirun kallista. Yhteen kertaan menee päiväpalkan verran. Kuitenkin mä olen sinne mennyt äärimmäisessä hädässä.Koitetaan kuitenkin parhaamme mukaan nauttia kesästä. Mä yritän mun ahdistusta purkaa huomenna hyödyllisesti ja siivota. Musiikkia taustalle. Mä ainakin yritän...:o?

Hei volvomies!Kiitos järkevistä sanoista. Juu olen väsynyt ja olen masentunut. Nytkin valvon, kun uni ei tule. Enhän mä voi ystävää kuormittaa mun huolilla.Ahdistuskin tulee aaltoina. Pidin keskiviikkona veistä kädessa ja teki mieli viiltää tai jotain. Heitin kuitenkin sen tiskialtaaseen. Mun pitäisi olla tyytyväinen, kun on kesäloma, mutta olen niin väsynyt. Olo on kuin olisi rummussa pyörinyt. Tästä tunteesta ei pääse eroon. Enkä mä lomalla viitsisi lääkärile mennä. Olen tullut siihen tulokseen, että ihminen kaipaa elämältä rakkautta ja turvallisuutta. Mä en koe oloani rakastetuksi enkä turvalliseksi. Oloni on hyvinkin turvaton. ☹️

Heippa
Kyllä voit ystäviä kuormittaa ja ota heti yhteyttä ystäviin sitä varten ne on
ja sanot suoraan että on vähän vaikeata niin kun voit puhua niin auttaa varmasti.
Ja ehdottomasti käyt ammattiauttajan luona heti sillä sitä varten ne ovat kun tarvitsee apua
niin ne auttaa.
Ja jos ei ole muuta apua niin hanki itsellesi tukihenkilö niin niiden kanssa voit
jutella ja on tukenasi niin auttaa varmasti???
Äläkä todellakaan mieti itsetuhoajatuksia äläkä tee ikinä noin sillä se ei ole ratkaisu???
Olet oikeassa ihminen kaipaa rakkautta ja turvallisuutta.
Miksi et koe olevasi rakastettu ja turvallisuutta???
Joo kirjoita miten olet jaksanut.
Kaunista kesää sulle

Taas valvon enkä unta saa. Onneksi on loma muuten olisi aamuvuoroon kuudeksi meno.Eilen oli paha päivä. Onneksi ystävä sai minut ulos lähtemään kriittisellä hetkellä. Pelottaa ja jännittää tämän päiväinen psykoterapia. Tärkeää jatkon kannalta saada hyvä istunto, kun tulee kuuden viikon tauko. =(

Hei, pala lasia!

Kirjoititko sinäkin ajatuksiasi päiväkirjamaisesti? Se auttaa, jos sen tuntee omakseen. Minkälainen sinun terapeuttisi on? Onko hänen kanssaan luontevaa olla? Tauot on aina vaikeita, tiedän kokemuksesta. Joskus kyllä tuntuisi, että olisi hyvä saada kaikesta lomaa. Mikään ei useinkaan mene siten kun on ajatellut tai suunnitellut. Onkohan lääkityksesi ihan kohdillaan, jos usein valvot, etkä unta saa? Unettomuus pahentaa tilannetta moninkertaisesti. On entistä masentuneempi ja ahdistuneempi. Kerro miten nyt menee?

Voi ei! Olen nyt niin hyvässä paikassa ja lomalla niin luulisi ettei "kohtaus" iske. Heräsin kuitenkin kesken kaiken kauhun tunteeseen. Nyt mä tyhmä kirjoitan paniikissa tänne.

Tuli tossa illalla saunassa vähän avauduttua, mikä niinkuin helpottaakin, mutta myös hämmentää. Vaikka on sattunut pahoja juttuja elämän varrella, uskon silti hyvään. Muutenkin herkästi puolustan heikompia.

Nyt mun alemmuuskompleksi taas iskee. Kunpa saisin tämän kauhuvapinan lakkaamaan. Eniten mua huolestuttaa, kun ei pystykään ihan hallitsemaan itseä ja ahdistus iskee. Olen mä ihan pimee.

Heippa
Unta pitäis kykkä saada sillä ihminen tarvitsee unta,lepoa, nukkumista se olisi niin tärkeätä.
Kokeileppa katsoa telkkaria, kuuntele radiota, lue kirjaa jne auttasko nukahtamiseen
Saatkos päivällä nukutuksi???
Hyvä kun sulla on ystävä joka saa sinut liikkumaan ja ota ystävään heti yhteyttä jos on huono hetki niin se piristää.
Sillä yksin ei pidä jäädä heikkoina hetkinä.
Teeppäs tästä kesästä upea kesä itsellesi tee jotain mikä tuo sulle iloa ja onnea
se voi olla ihan mitä vaan mistä mieli tulee onnelliseksi??
Etenet vaan nyt hiljakseen eteenpäin elämässä ja vaikka tulee huonojakin hetkiä niin
tulet vaan voittajana maaliin
Kirjoita miten olet jaksanut???
Kaunista kesää sinulle

Heips!!

Kiitos volvomies kannustavista sanoista. Olen mä yöllä noussut telkkaria katsomaan, kun uni ei tule. Kirjaan en jaksa keskittyä. Kamalinta on herätä yöllä painajaisiin ja kauhun tunteeseen. Silloin uni ei tule. En mä pahemmin harrasta päivällä nukkumista paitsi tietysti yövuoroissa. Silloin unet jäävät tosi vähaisiksi. 😴

En mä mun nukkumisista tahdo stressata, mutta ahdistaahan se. Oon mä huomannut, että välillä on niitä kipsipäiviä, etten sanaa suusta saa. Ystävätkin sen huomaa. Toisina päivinä mä olen sitten ihan hölöpölö.

Mä olen parhaillani niin hämmentynyt ja varmaan oikein kriisipesäke. Olen kuitenkin tyytyväinen, että mulla alkoi psykoterapia, vaikka siihen tauko elokuuhun asti tulikin. Täytyy varmaan aukaista niitä omia "lukkoja". Helpottaa se tännekin kirjoittelu. En tiedä kauanko tänne kehtaa kirjoitella. Kaipa mut sitten potkaistaan pois, kun rupean vaivaksi asti olemaan.😐

Kolme edellistä yötä sain unenpäästä kiinni vasta aamu neljän jälkeen. Tää ihana helle on osa syytä. Jännitän kovin huomista töihin menoa loman jälkeen. Toivon saavani nukuttua edes pari tuntia. 😴
Tänään oli viimeinen psykologikäynti ainakin toistaiseksi. Sekin jännitti. Tuntuu hienolta, jos joku oikeesti kuuntelee. Hämmästyttää, että joku kuuntelee minua. Se on ihmeellistä.🙂
Mulla on avautuminen vasta aluillaan. On asioita, jotka ahdistaa ja joista on mahdotonta puhua ääneen. Mä en uskalla murtua. Enkä tiedä, mitä silloin tapahtuu.😞

Heips!!

Juu kannatti tosiaan eilen mennä ajoissa nukkumaan. Menin ennen yhdeksää nukkumaan, mutta heräsin jo yhdeltä, kun ei enää nukuttanut. Mahdollisuus oli nukkua neljään. Kohta alkaa duuni. Paikkoja särkee jo valmiiksi. Eiköhän se siinä mene.

Ajatukset pyörivät mielessä ja karkoittivat unen. Ei hyvä.😭

Heips!!

Pari hyvin nukuttua yötä takana. Yes!🙂

Hei!
Olen huono tässä. En osaa ilmaista tunteitani. Sydämeen sattuu. Väsyttäisi, mutta ajatukset pyörivät mielessä. Enkä saa unta.☹️ Unilääkkeitä en halua. Isäni käyttää niitä ja lapsena äiti uhkasi tehdä niillä itsemurhan. En halua ottaa sitä riskiä, että kuoleman halun yllättäessä syyllistyisin siihen.

En koskaan kotona oppinut puhumaan tunteistani. Äitiä pelkäsin ja isillä oli aina kiire. Nyt kun olen alkanut kertoilemaan pahasta olostani tänne, teen itseni alttiiksi arvostelulle. On myös positiivista arvostelua. Osakseni olen saanut pilkkaa ja nöyryytystä. Vaikkakin fyysisesti mua on satutettu rankasti se psyykkinenkin loukkaa ja satuttaa. Vieraan pilkka satuttaa, mutta läheisen vielä enemmän.

Unettomina öinä tulee kuoleman ajatukset mieleen. Sitä olen ajatellut usein viime aikoina. Löytyykö mitään sen tilalle? Nyt kirjoittelen tätä niin yksin ja tuskaisena. Olisi niin ihana, jos jollekin heikolla hetkellä voisi uskoutua. Tänne on ollut turvallinen olo kirjoittaa. Olen mä myös päiväkirjaan kirjoitellut niin hyviä kuin huonoja fiiliksiä.

Joskus vaan olisi helpompi luovuttaa. Jotenkin vaan en usko parempaan huomiseen. Mulla on niin hyväksikäytetty olo. Mun on vaikea luottaa. En päästä ihmisiä lähelleni, vaikka sosiaalinen olenkin. Mulla on kuin suojakuori, josta haluaisin päästä eroon. Jospa mun on kuitenkin aika mennä. Kiitos jo valmiiksi, jos joku jaksaa näitä yöllisiä lukea. Tämä on yhden hätähuuto!