ulkonäköön liityvästä kritiikistä yhteiskunnassa
Ulkonäköön liittyviä loukkauksia ei tarvitse ottaa vastaan. Tämähän on yleinen sääntö, jonka varmasti kaikki ihmiset allekirjoittavat. Ei tarvitse mielestäni myöskään kommentoida, jos poistuu kaupasta malttinsa menettäneenä, kun joku tuntematon kommentoi nimiä mainitsematta ihmisten ulkonäköä, ja sitä miten ravitsemus on vaikuttanut siihen. Itse hain aikoinaan apua ahmimishäiriöön, mutta sitä ei otettu tosissaan, vaikka silloin asialle olisi voinut tehdä paljonkin. En sairasta ahmimishäiriötä enää, mutta kieltäydyn edelleen ottamasta vastaan ulkonäkööni liittyvää kritiikkiä. Olin hyvin kaunis nuori ulkoisesti, ja tyypillinen syömishäiriöinen. En myöskään peitellyt sitä, että ahmin, vaan tiesin, että tarvitsen apua. Syömishäiriöistä jollain tavalla selvinneenä saa minusta reagoida. Olisiko parempi, että alistuisi, ja menisi kotiin ja ahmisi siihen loukkaukseen, minkä toinen ihminen voi sanoillaan aiheuttaa? Ei ulkonäkökritiikin jälkeen enää auta se, että sanotaan että ei asia ollutkaan näin. Kyllä syömishäiriön sairastaneella on oikeus siirtyä asiallisempaan kauppaan ostamaan terveellistä ruokaa. Mitä mieltä olette asiasta? Myönnän, että pahoitin mieleni.
Tänään poistuin kaupasta ja kieltäydyin ostamasta kylläkin edustavia vaatteita palkitakseni itseäni, koska pukukopissa ollessani sain kaupassa osakseni kohtelua, joka oli todella loukkaavaa. Koska tämä tapahtui niin, että en tarkkaan nähnyt enkä kuullut, mutta koin tilanteen kuitenkin vähintään asiattomana, ellen jopa kiusaamisena, niin en ostanutkaan vaan päätin vaikuttaa ostamatta jättämisellä. Asiattoman kohtelun vuoksi en ollut kuten tavallista tyynen rauhallinen, vaan annoin tempperamenttini näkyä vuorovaikutustilanteessa. Viestinnän tarkoitukseni oli: minua ei kohdella noin! Puolensa saa ja pitää siis pitää. No, tilanne tulkittiin täysin väärin. Käytettiin alistavaa valtaa, ja nimittelijät jatkoivat matkaansa. Tilanne paisuteltiin jopa niin, että olin hyökännnyt myyjän kimppuun! Ohhoh! Aikamoinen väite! Näin asiattomasti käyttäytyvät ihmiset, jotka olivat joko asiakkaita tai henkilökuntaa saivat taas vallan. Eikö ole absurdia, että on olemassa laki, että asiakkaan voi poistaa kaupasta, mutta entä laki joka suojaa asiakasta nimittelyltä? En ostanut, koska koin tilanteen nimittelynä ja loukkaavana. En tässä lähde sen enempää kommentoimaan tilannetta, mutta tottakai reagoin ja hyvin selvä päätös oli kyllä jättää ostamatta. Asiakasta ei saa suuttuttaa. Ja nimittelyllä ei tehdä liikettä rikkaaksi. Kaikki asiat ovat aina tulkinta kysymyksiä. Ja vuorovaikutustilanteet kannattaa ottaa aina kokonaisuutena. Henkilö a on sanonut asiattomia, ja siihen henkilö b toinen taas reagoi omalla tavallaan.
Kieli on ihmisten välisen kommunikaation väline ja kieli on vahvasti myös kulttuurisidonnainen asia. Kasvatus vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten käytämme kieltä.
Kasvatuksella voi vaikuttaa ihmiseen sillä tavoin, että tunneäly kehittyy mm. siten, että ihminen erottaa aikuisenakin mikä on loukkaava sana ja mikä on sopiva sana. Myös tilannetaju mitä tulee kielenkäyttöön voidaan opettaa kotona. Pärjäämiseen yhteiskunnassa voidaan kasvatuksella myös vaikuttaa niin, että lapselle opetetaan jo kotona oman itsen puolustaminen sanallisesti. Kuitenkin valtaa pitävät ovat kehittäneet vallankäyttö keinon sanallinen hyökkäys johon voidaan vedota, ja ihminen alistaa valtaan tällä keinoin. Eikö yhteiskunnassa pärjäämiseen kuitenkin kuulu oikeus puolustaa itseään esim. asiatonta käytöstä kohtaan? Kielellinen lahjakkuus on tietysti rikkaus, mutta lahjakkuuden kääntöpuoli on se, että on herkkä kielelliselle viestinnälle. Kielellisesti lahjakas voi kokea jotkut ilmaisut vähintään asiattomina tai jopa nimittelynä tai loukkauksina. Eikö olisi aika jo Suomessakin kohottaa kielen tasoa, että ihan kaikessa ei voi vedota sananvapauteen ja kaikenmaaiman lakeihin, jossa sivistysperheiden lasten suut suljetaan ja kulttuuri sitä myöten rapistuu? Ihan kaikkia lapsuksia ei tarvitse mielestäni ottaa vastaan.