Maailma on pysähtynyt tuntuu kammottavalta .Mitään ei pysty ajattelemaan aina sodan kamalat kuvat silmissä .Ei pysty nukkumaan kun pätkissä .Itken pitkin päivää aamulla heti kun saa silmät auki .Pelottaa jos se laajenee meille mitä meille tapahtuu ??
Moi.
Ukrainasta tulee kauheeta kuvamateriaalia, jos voit säännöstele uutisten katsomista/kuuntelemista.
Tällä hetkellä näyttäisi että sota pysyy Ukrainasta, mutta mitään takuita sen leviämisestä ei ole.
Kaikki ihmiset euroopassa pelkäävät, ja pelko on musertava kaveri päivästä toiseen...tulisi kai keskittyä joka päiväisiin askareisiin...rutiinit luo turvallisuutta.
Jos on sairaslomalla, työkyvyttömyys eläkkeellä, kuntoutus tuella, jolloin työ ei tuo rutiinia kannattaa yrittää rakentaa itselleen omia rutiinieta. Mitä ne on? Kävely lenkki tiettynä kellon aikana, ruokailu, välipala, kahvi/tee, venyttely/voimistelu, jne.
Minua ahdistaa sodassa monet asiat ja ne tulevat mukaan myös lenkille. Haluaisin kyllä lukea muitakin uutisia mutta niitä ei voi lukea, kun joka paikassa tulee ensin sotauutiset. Ylen sivut ovat mustat, mikä erityisen paljon ahdistaa. Lapsia kuolee hirveän paljon mutta niin kuolee joka sodassa. Nyt heidän kuviaan laitetaan etusivulle. Juuri luin kuinka 20v tyttö oli hakattu Suomessa, kun hän puhui venäjää puhelimessa. Miksi me suomalaisetkin alamme kohtelemaan viattomia ja aivan syyttömiä huonosti?
Vuorotellen joku Suomen päättäjä matkustaa Usaa ja mitä lie neuvottelevat? Se saa aikaan sen, että pelottaa yhä enemmän Suomen liittyminen sotaan.
lehmus55 kirjoitti:
Minua ahdistaa sodassa monet asiat ja ne tulevat mukaan myös lenkille. Haluaisin kyllä lukea muitakin uutisia mutta niitä ei voi lukea, kun joka paikassa tulee ensin sotauutiset. Ylen sivut ovat mustat, mikä erityisen paljon ahdistaa. Lapsia kuolee hirveän paljon mutta niin kuolee joka sodassa. Nyt heidän kuviaan laitetaan etusivulle. Juuri luin kuinka 20v tyttö oli hakattu Suomessa, kun hän puhui venäjää puhelimessa. Miksi me suomalaisetkin alamme kohtelemaan viattomia ja aivan syyttömiä huonosti?Vuorotellen joku Suomen päättäjä matkustaa Usaa ja mitä lie neuvottelevat? Se saa aikaan sen, että pelottaa yhä enemmän Suomen liittyminen sotaan.
Moi.
Euroopan tilanne seuraa minuakin lähes joka paikaan, ajatuksissa. En saa niitä poikki, edes puuhastellessa jotain. Ajatukset kiertävät kehää, ihmiskuntana olemme todella raakalaisia...en erota itseäni miksikään hyvikseksi, olen ihmiskuntaa, hävettää.
Käyn sisäistä kamppailua "voinko vihata venäjän johtoa"...Olenko tehnyt mitään estääkseni sodan syttymisen?
Minä vihaan Venäjän johtoa mutten tavallista venäläistä. Heillä eikä meillä ole ollut mitään mahdollisuutta estää sodan syttymistä.
Moikka . Ihan sama juttu .Ei oikein saa hetkeksikään mielestä pois . Kaikkosen vierailu oli jo ennen sotaa päätetty .
Mitäpähän Niinistö saa tänään aikaiseksi, kun soittaa Putinille? En oikein tiedä mitä mieltä olen tuosta, kun soittelevat Putinille mutta jotain kai pitää yrittää. On se jonkinlaista pokkurointia kai kuitenkin eikä mihinkään johda. Toivottavasti olen väärässä.
Hienoa, että tästä monien mieltä painavasta aiheesta on aloitettu keskustelu tällä foorumilla!
Laitan tähän vinkin, josta voi saada vinkkejä siihen miten huolehtia omasta mielenterveydestä näin kriisin keskellä: https://mieli.fi/uutiset/kuinka-huolehtia-mielenterveydesta-kriisin-aikaan-14-vinkkia/
Tukinetissä on myös ryhmächattejä aiheeseen liittyen https://tukinet.net/teemat/sota-ukrainassa-rauhaa-omaan-mieleen-maailman-levottomuuksissa/ryhmachatit/ sekä keskustelufoorumi, jossa Maaseudun tukihenkilöverkon asiantuntijat osallistuvat keskusteluun https://tukinet.net/teemat/sota-ukrainassa-rauhaa-omaan-mieleen-maailman-levottomuuksissa/forum/
Toivottavasti keskustelu aiheesta jatkuu myös täällä! Mahdollisimman hyvää viikonloppua kaikille. 💙💛
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: korjaus
Minulla on ensinnäkin lapsuudesta traumoja 70-luvulta kylmän sodan ajasta jonka aistin voimakkaasti, ehkä sen seurauksena että olin tynnyrissä kasvatettu ja minut pidettiin kotona tai en saanut tai uskaltanut mennä kaveriporukoihin, joten pysyin kotona jossa oli telkkari melkein koko ajan päällä alkuillan ekoista ohjelmista maammelauluun, tv-säätökuvaan ja lumisateeseen asti. Siksi näin uutisia ja dokumentteja asevarustelusta yms.
Toiseksi, näen toistuvasti silloin tällöin painajaisia joissa olen joko saksalaisena siviilinä tai sotilaana 1945 kevään helvetissä tai suomalaisena talvisodassa. Osaksi tähän vaikuttaa kait työni hissan opettajana mutta jotkin muut traumat tai asiat myös.
Täten Ukrainan sota on ollut minulle järkytys, painajainen. Alkaessaan se oli kaameata ja sitten olen hiukan turtunut tai väsynyt sodasta ja sen uutisoinnista. En pysty ja jaksa kirjoittamaan kaikkea mitä olen kokenut ja ajatellut. Minussa on myös alkanut uudelleen ryssäviha, tai vähintään pelko ja epäluottamus ryssää vastaan, se mikä oli minulla ollut suomettuneen yya-suomen aikana, syvä inho suomen johtajien pelkuruuteen ja nöyristelevyyteen samalla kun näki millainen julma terrorikoneisto koko neukkula oli.
Mutta nyt on ahdistavampaa, koska tajuan eläneeni täydessä tietämättömyydessä enkä ole tajunnut että venäjä on jo kauan ollut samallainen hirmuvaltio kuin neuvostoliitto ja varsinkin stalinin aikainen.
lehmus55 kirjoitti:
Mitäpähän Niinistö saa tänään aikaiseksi, kun soittaa Putinille? En oikein tiedä mitä mieltä olen tuosta, kun soittelevat Putinille mutta jotain kai pitää yrittää. On se jonkinlaista pokkurointia kai kuitenkin eikä mihinkään johda. Toivottavasti olen väärässä.
Mun mieltäni helpotti kuulla, että ovat ylipäätään puheväleissä. Vaikka se ei juuri mitään takaakaan (mikään uutiskynnys tuskin ylittyisi, vaikka selviäisi että toinen osapuoli valehtelee), rauhanomainen ratkaisu lienee aika mahdoton ilman minkäänlaista yhteydenpitoa tai neuvotteluja. On kuitenkin asioita joista on pakko pitää huolta (siviilien evakuointi, ydinvoimaloiden turvallisuus ja huoltotyöt) siitä riippumatta, mihin vaaka sodan suhteen lopulta kallistuu.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 1 kuukausi sitten. Syy: lisäys
Ahdistuksen kourissa pyörin. Välillä on parempia päiviä, kun päätän olla lukematta päivittyneitä uutisia Ukrainan tilanteesta. Myös Sauli Niinistön ja muiden asiantuntijoiden toistuvat kommentit siitä, ettei Suomeen kohdistu välitöntä vaaraa ja Suomessa on turvallista ja kaikkeen on varauduttu, tuo vähän lohtua, hyvin vähän.
Kuitenkin joku naapuri tms. saattaa avata sotaspekuloinnin vaikkapa talon pihassa jos vastaan tulee. Viimeksi sain päivityksen siitä, miten meillä ei ole lähistöllä pommisuojaa ja jos olisikin toisessa taloyhtiössä niin sinne ei meillä ulkopuolisilla olisi asiaa.
Ruokahalu on hävinnyt, yöunet ovat mitä ovat. Työterveydessä kävin juttelemassa unettomista öistä ja ahdistuksesta, enpä juuri ymmärrystä saanut. Töissä toisista huolehtiminen tuntuu nyt ylivoimaiselle, minulla on huolena nyt oma perhepiiri.
Eniten ahdistusta on tuonut oman pojan hätä siitä, voidaanko hänet pakottaa sotaan. Ei ole vielä armeijaa käynyt ja miettii olisiko siviilipalvelus paras vaihtoehto mutta ehtiikö sitä käydä. Myös isovanhemmat miettivät, minne voi paeta ja miten. Niin, minne Suomesta voi paeta, Ruotsi ei liene sen turvallisempi maaperä kuin Suomikaan. Norjaan? Pitäisi ostaa isompi auto ja äkkiä että koko oma perhepiiri mahtuisi kyytiin.
Minä nyt menin sekaisin missä tästä sodasta pitää kirjoitella? Maalaisetko tuolla tukihenkilön antamassa ketjussa ja kaupunkilaiset tässä?
Kävin kirjoittamassa maalaisten ketjuun, että Ruotsissa asuva poikani sai kutsun kertausharjoituksiin ja se sai aikaan suuren ahdistuksen, että Suomikin valmistautuu sotaan.
Moi.
Olen käsittänyt sellaisen asian että venäjä ei voi lähteä toiseen sotaan ihan heti. Asiantuntijat puhuvat 2-3-vuodesta...sen jälkeen kun Ukrainan sota on ohitse.
Jos edellinen vähän rauhoittaisi mieltä.
Yön pikkutunteina pakkaa unohtumaan tosi asiat...minultakin.
Niin, tuo on järkevää muistaa että mistäpä sitä venäjällä riittäisi aseita ja miehiä välittömästi uusiin sotiin. Tämä ajatus sai rauhoittumaan. Kiitos sinulle HerKaramazov tuosta lohduttavasta muistutuksesta.
Ehkäpä ennen varustelun kohentamista vallanpitäjät vaihtuvat ja viisastuvat.
Tilanne on se, että mitään takeita ei ole Suomenkaan suhteen. Ehkä Venäjän paukut eivät juuri nyt riitä erillishyökkäykseen Suomea kohtaan, mutta sota Ukrainassa voi entisestään eskaloitua ja levitä niin, että tulemme sotketuksi mukaan entistä pahemmin. Ukrainan siviiliväestön kohtaloa tuskin kestää ajatella.
Ruoka ja muut elinkustannukset kallistuvat, mikä tietää kylmää kyytiä pienituloisille ja minimieläkkeellä eläville. Tässä on pantava suu säkkiä myöten ja totuttava elämään epävarmuudessa.
Ruuan, bensan ja sähkön kallistuminen vaikuttaa myös työlläisiin. Onneksi saan olla etätöissä toukokuun loppuun asti ja sitten pitääkin jo alkaa miettiä kannattaako töihin enää mennä, jos bensa maksaa yli kaksi euroa.
Nälkään ja janoon taidetaan nyt ukrainalaisia tappaa, kun ovat niin erityksiä ettei apua voi viedä. Olipa rumasti Yleltä näyttää miespuolista muualta tunnulta pakolaista, ei siis ukrainalaista. Hän vertasi itseään nais-ja lapsipakolaisiin eikä hyväksy sitä, että he saavat turvapaikan ennen häntä. Oikein pisti vihaksi.