Tyttären itsemurhayritys
Tyttäreni yritti tällä viikolla 3. tta kertaa ( tietojeni mukaan) itsemurhaa tällä viikolla. Mielessäni pyörii monenlaiset tunteet. Syyllisyys,suru, häpeä, rakkaus ja viha. Syyllisyys siitä, että tiedän olleeni huono vanhempi. Suru, koska pelkäsin menettäväni tyttäreni. Ja koska hän on nuori ja elämä edessään. Häpeä,kun mietin elämääni vanhempana, mitä tuskaa olen lapselleni tuottanut siksi, etten ole ollut tasapainoinen. Rakkaus tytärtäni kohtaan, toivoisin hänelle vain hyvää ja parempaa elämää ja että hän löytäisi itsensä ja positiiviset ratkaisut elämässään ja osaisi valita oikein. Viha, kun olen kuitenkin mielestäni yrittänyt olla hänen tukenaan sen verran kuin olen jaksanut ja hän menee tekemään jotain tällaista. Viha itseäni kohtaan. Minulla ei ole oikeutta olla tässä maailmassa.Raha tuntuu merkitsevän tyttärelleni liian paljon. Olenko antanut hänelle huonoa esimerkkiä. Olen yrittänyt hyvittää syyllisyyttäni siitä, että en ole ollut hänen elämässään tarpeeksi läsnä, rahalla. Hassua, sillä sitä minulla ei ole koskaan ole liiemmälti ollut. Olen ulosotossa. Miten tällaisesta vyyhdistä voi selvitä? Tyttäreni ei halua, että menen häntä osastolle tapaamaan. Sekin se aikaan tunteita ja tuntemuksia. Luovutanko lopullisesti, kun hän ei halua minua elämäänsä. Hän on kuulemma aina vihannut minua. Syystä.Asiat menevät koko ajan vain pahempaan suuntaan, vaikka olen yrittänyt osoittaa hänelle, että välitän.Voisiko joku neuvoa?