Työuupumus – mut millä diagnoosilla sairasloma?

Työuupumus - mut millä diagnoosilla sairasloma?

Käyttäjä Harryet aloittanut aikaan 14.05.2012 klo 22:13 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Harryet kirjoittanut 14.05.2012 klo 22:13

Nyt on asia siinä pisteessä, et jaksaminen töis on aivan finaalissa. Työ on niin syvältä ja henkinen terveys koetuksella, et täytyy se itellekin myöntää. Psykologi sanoi mulle et työuupumuksen takia ei saa sairaslomaa, se ei ole mikään virallinen eikä hyväksyttävä diagnoosi. Eli te jotka olette olleet tai parhaillaan ootte ns. työuupumuksen takia saikulla, niin mikä on ollut lääkärin diagnoosi kohallanne?

Käyttäjä rifka kirjoittanut 15.05.2012 klo 15:45

Hei!
Mulla oli burn out 2007 ja sillonen lääkäri laitto masennusdg:lla sairaslomalle. Sama kai tuo millä, mutta pahalle tuntui, mutta ittestään on huoli pidettävä joten millä keinoin vaan ansaitulle sairaslomalle. Sitten kun oot ihan finaalissa, ei enää kyselläkään vaan viedään jonnekin hoitoon, joten parempi ajoissa.

Voimaa sulle ja jaksamista ja myös luovuttamista, jotta selviät ja paranet.
t:ritu🙂🌻🌻🙂🌻☺️❤️

Käyttäjä zimba2 kirjoittanut 15.05.2012 klo 23:15

Minulla oli kolme vuotta sitten sama tilanne, töissä ei jaksanut. Hyvän ystävän rohkaisemana menin työterveys huoltoon. Kerroin tilanteen jolloin terveyden hoitaja sanoi heti että masennus. Eihän se hyvälle tuntunut vaan asia oli minulle vanhastaan tuttu. Ei ainakaan jäänyt miettimään että mikä diagnoosi. Sairas lomaa tuli. Heitän tällaisen hyvin nöyrän ja varovaisen kysymyksen terveyden hoidon suuntaan että onko tarpeeksi resursseja huomaamaan erinlaiset masennuksen oireet.😐

Käyttäjä Jaksaako? kirjoittanut 16.05.2012 klo 09:40

zimba2

Ei meillä ainakaan. Mun piti täysin romahtaa, olla ihan lopussa, jo keskivaikean masennuksen piinaama ennen kuin saikkua alkoi tulla - ja silloinkin vain pari viikkoa kerrallaan.

Vasta kun lääkäri "hermostui" mun jatkuvaan itkuun ja muuhun, se laittoi lähetteen psykiatrille. Silloin saikutkin pitenivät ja lääkitystä alettiin laittaa kohdalleen.

Yli puoli vuotta saikkua (vaikea-asteinen masennus ym.) eikä lääkäri vieläkään usko, että olen muuta kuin laiska. Syy on siis minussa.

Käyttäjä Littledog kirjoittanut 16.05.2012 klo 14:30

Minulle tuli diagnoosiksi F32.2 eli vaikea masennus ja työuupumus. Sairaslomalla olen ja pillereitä popsin, mutta eipä tämä tästä näy helpottavankaan. Kyllä se niin on, että kun liian kauan sinnitelee, niin ei toivukaan ollenkaan.

Minä en ole voinut kenelekään kertoa tästä dg:stä saati töissä syytä, muulle kuin sille, jolle on pakko. Mieheni ei ymmärrä alkuunkaan " miten niin masentunut, lakkaa makaamasta siellä sohvalla ja tee edes jotain"

Sukulaisia ja ystäviä minulla ei ole muita kuin äiti ja veli ja ne autuaasti luulevat, että mulla on selkä kipeä. Luulkoot. Minä olen aina ollut se, joka kaikista huoelehtii, mutta kukaan ei huolehdi minusta.😭

Käyttäjä Jaksaako? kirjoittanut 16.05.2012 klo 19:05

Ihan kaikista pahinta mitä oikeasti (on niitä "julkimomasentuneita") masentuneelle voi sanoa, on noi "ota itseäsi niskasta kiinni" ja "ryhdistäydy". Sama kun antaisi ladatun aseen ja sanoisi, että "tuossa, ota ja ammu sitten".

Käyttäjä Harryet kirjoittanut 17.05.2012 klo 00:01

Littledog kirjoitti 16.5.2012 14:30

Minulle tuli diagnoosiksi F32.2 eli vaikea masennus ja työuupumus. Sairaslomalla olen ja pillereitä popsin, mutta eipä tämä tästä näy helpottavankaan. Kyllä se niin on, että kun liian kauan sinnitelee, niin ei toivukaan ollenkaan.

Minä en ole voinut kenelekään kertoa tästä dg:stä saati töissä syytä, muulle kuin sille, jolle on pakko. Mieheni ei ymmärrä alkuunkaan " miten niin masentunut, lakkaa makaamasta siellä sohvalla ja tee edes jotain"

Sukulaisia ja ystäviä minulla ei ole muita kuin äiti ja veli ja ne autuaasti luulevat, että mulla on selkä kipeä. Luulkoot. Minä olen aina ollut se, joka kaikista huoelehtii, mutta kukaan ei huolehdi minusta.😭

Töissä täs vaan porskutan, vaikka olen henkisesti todella työuupunut. Täytyis tosiaan raahautua sinne työterveyshuoltoon sitä sairaslomaa hakemaan. Varmaan se olis sit mullakin masennus -diagnoosi. Toisaalta on silti olo et jos joku sanois, et pääsisin lähitulevaisuudessa toisiin, vähemmän kuormitaviin työtehtäviin, niin ei olis masennuksesta tietoakaan. Mut niin kauan kun joudun näis töis olemaan niin henkinen kuormitus on valtaisa, kaikki aika ja voimavarat menee sekä ennen kaikkea terveys. Lääkäri on todennut, et mul olis keskivaikea masennus, mut tuntuu niin turhalta joku muutaman viikon sairasloma. Ja vaikka sais 1-2 kk sitä sairaslomaa, niin tuntuu et ei se ole mikään ratkaisu. Ahdistais vaan koko sairasloman ajan, et sinne paskaduuniin on palattava - rahan takia kerta lainoista ja elämisen muista kustannuksista on selvittävä. Mulla on vähän sama tilanne ku sulla littledog: kukaan ei oikein tunnu ymmärtävän mua - ei mies eikä ystäviäkään ole. Ja pomoni halveksii masentuneita eli hänelle avautuminen asiasta on turhaa. Ja jos sen syyn takia jää sairaslomalle tekee se ihminen työstäni jatkossa entistäkin ahdistavamman. Hän kohtelee kuin ilmaa töissä yhtä joka on ollut masennuksen takia 2 eri kertaa saikulla. Pomoni on oikeesti hirvittävä ihminen, joka antaa näkyä sen jos kerrankin olet hakenut masennuksen takia sairaslomaa eli itellä on tunne et henkinen pahoinvointi itellä lisääntyis vaan, jos masennuksesta toipumisen jälkeen näihin töihin palais takaisin. Tietty omaa terveyttäänkin pitää ajatella eikä kenenkään hullun pomon ajatuksia. Ehkä mä menen lääkäriin lähipäivinä, mut se et mitä sit, kun ei haluis näihin töihin enää tulla takaisin koskaan - mut pakko on tulla rahan takia, jos ei mitään muuta työtä kerta ilmaannu. Sit vaivaa sekin mieltä, et jos olen masennuksen takia sairaslomalla ja haen muualle töihin, niin tuskin pääsen. Kuka mua palkkaa töihin, jos makaan kotona sairaslomalla masennuksen takia? Olen niin hukassa, et ei ole tosikaan....

Käyttäjä troubles kirjoittanut 18.05.2012 klo 18:31

Harryet, olet tosiaan hukassa, jos arvelet työuupumisen olevan esteenä uuden työpaikan saamiselle. Suomessa on koko ajan kasvussa eritasoisista mielialahäiriöistä kärsiviä ihmisiä. Yksi ongelmavyyhti on työpaikoilla, joissa työntekijöistä puristetaan kaikki mehut päivä toisensa jälkeen. Pomot riistävät alaisiaan, minkä ehtivät ja väsyneet työntekijät kääntyvät toinen toisiaan vastaan. Pelkkä ajatuskin työskentelystä vastaavassa puljussa saa olon tukalaksi. Työpaikka, jossa saa tuntea nahoissaan sen, kun on väsähtänyt työtaakan kasvettua liian suureksi, on sairas. Lääkäri on jo todennut sinulla keskivaikean masennuksen. Miksi siis et huolehdi omasta jaksamisestasi ? Mikään ei voi olla sen arvoista, että uhraa oman terveytensä. Se, ettei miehesi ymmärrä tilanteesi vakavuutta, on ikävää, koska hänen tukensa olisi todella tärkeää. Jos saan antaa neuvon, niin nyt olisi korkea aika lakata siirtämästä avun hakemista tämän ja tuon tehtävän jälkeen ja hakeutua lääkäriin, puhua kuormituksesta työpaikalla, johtajan suhtautumisesta uupumuksen vuoksi sairaslomalla olleisiin. Sinulla itselläsi on vastuu löytää itsestäsi rohkeus toimia itsesi hyväksi, eikä miettiä, mitä tapahtuu kun pomo kuulee tai miten tästä tulee miehen kanssa riita. Oletko puhunut sairaslomalla uupumuksen vuoksi olleen työtoverin kanssa ? Voisiko hänestä saada tukea ? Hän on varmaan lääkärissä kuitenkin puhunut ongelmista työpaikalla, joten et olisi ensimmäinen, joka tuo epäkohtia esille. Puhuit vielä siitä, kuinka esimiehesi kohtelee tätä sairaslomalla ollutta. Voit omalla panoksellasi olla tukena hänelle. Älä odota enää vaan tee asialle jotain.🙂👍