Littledog kirjoitti 16.5.2012 14:30
Minulle tuli diagnoosiksi F32.2 eli vaikea masennus ja työuupumus. Sairaslomalla olen ja pillereitä popsin, mutta eipä tämä tästä näy helpottavankaan. Kyllä se niin on, että kun liian kauan sinnitelee, niin ei toivukaan ollenkaan.
Minä en ole voinut kenelekään kertoa tästä dg:stä saati töissä syytä, muulle kuin sille, jolle on pakko. Mieheni ei ymmärrä alkuunkaan " miten niin masentunut, lakkaa makaamasta siellä sohvalla ja tee edes jotain"
Sukulaisia ja ystäviä minulla ei ole muita kuin äiti ja veli ja ne autuaasti luulevat, että mulla on selkä kipeä. Luulkoot. Minä olen aina ollut se, joka kaikista huoelehtii, mutta kukaan ei huolehdi minusta.😭
Töissä täs vaan porskutan, vaikka olen henkisesti todella työuupunut. Täytyis tosiaan raahautua sinne työterveyshuoltoon sitä sairaslomaa hakemaan. Varmaan se olis sit mullakin masennus -diagnoosi. Toisaalta on silti olo et jos joku sanois, et pääsisin lähitulevaisuudessa toisiin, vähemmän kuormitaviin työtehtäviin, niin ei olis masennuksesta tietoakaan. Mut niin kauan kun joudun näis töis olemaan niin henkinen kuormitus on valtaisa, kaikki aika ja voimavarat menee sekä ennen kaikkea terveys. Lääkäri on todennut, et mul olis keskivaikea masennus, mut tuntuu niin turhalta joku muutaman viikon sairasloma. Ja vaikka sais 1-2 kk sitä sairaslomaa, niin tuntuu et ei se ole mikään ratkaisu. Ahdistais vaan koko sairasloman ajan, et sinne paskaduuniin on palattava - rahan takia kerta lainoista ja elämisen muista kustannuksista on selvittävä. Mulla on vähän sama tilanne ku sulla littledog: kukaan ei oikein tunnu ymmärtävän mua - ei mies eikä ystäviäkään ole. Ja pomoni halveksii masentuneita eli hänelle avautuminen asiasta on turhaa. Ja jos sen syyn takia jää sairaslomalle tekee se ihminen työstäni jatkossa entistäkin ahdistavamman. Hän kohtelee kuin ilmaa töissä yhtä joka on ollut masennuksen takia 2 eri kertaa saikulla. Pomoni on oikeesti hirvittävä ihminen, joka antaa näkyä sen jos kerrankin olet hakenut masennuksen takia sairaslomaa eli itellä on tunne et henkinen pahoinvointi itellä lisääntyis vaan, jos masennuksesta toipumisen jälkeen näihin töihin palais takaisin. Tietty omaa terveyttäänkin pitää ajatella eikä kenenkään hullun pomon ajatuksia. Ehkä mä menen lääkäriin lähipäivinä, mut se et mitä sit, kun ei haluis näihin töihin enää tulla takaisin koskaan - mut pakko on tulla rahan takia, jos ei mitään muuta työtä kerta ilmaannu. Sit vaivaa sekin mieltä, et jos olen masennuksen takia sairaslomalla ja haen muualle töihin, niin tuskin pääsen. Kuka mua palkkaa töihin, jos makaan kotona sairaslomalla masennuksen takia? Olen niin hukassa, et ei ole tosikaan....