Ajattelin aloittaa tällaisen viestiketjun, koska olen itse jäänyt työuupumuksen takia sairaslomalle ja lopulta pois töistäni.
Olin siivoajana. Olin esimiehelleni tärkeä työntekijä, koska tein tarkkaa työtä ja olin ahkera. Suostuin usein jäämään ylitöihin, ajattelin että siitäpähän saa lisää rahaa. Tein pääsääntöisesti keikkatöitä, mutta välillä oli rauhallisempi vaihe jolloin minulla oli omat siivouskohteet. Useimmiten minua kuitenkin lennätettiin sinne tänne missä nyt sattui töitä olemaan. Työpäivät venyivät usein ylipitkiksi. Tällöin koirani joutui olemaan yksin kotona pitkiä aikoja ja tämä tietysti stressasi minua lisää. Selkänikin reistaili eikä oikeastaan ollut kipeetöntä päivää. En vain osannut sanoa esimiehelleni ei.
Minun ja miesystävän erokin vaikutti tilanteeseen. Tein paljon töitä ja vapaa-ajalla hommasin itselleni tekemista ja kävin harrastuksissa.
Aloin aavistaa, että voin huonosti, mutta en halunnut jäädä pois töistä. Tuntui, että kaikki pohja elämältä olisi kadonnut jos olisin luovuttanut ja jäänyt sairaslomalle. Lopulta olin jo niin rikki, että hakeuduin lääkärille (vai puhuinkohan esimieheni kanssa ensin, en muista). Esimieheni järjesti kehityskeskustelun, jossa tilannettani yritettiin helpottaa. Minulle kerrottiin eri vaihtoehtoja miten työtäni voisi helpottaa, mutta siinä vaiheessa olin jo niin väsynyt ja tympääntynyt työhöni ettei mikään helpotus kiinnostanut. Halusin pois koko työpaikasta ja vain nukkua muutaman kuukauden väsymystäni pois! En jaksanut enää mitään. Minulla diaknosoitiinkin masennus työuupumuksen lisäksi. Olin siivoajana vain kaksi vuotta ja sain itseni aivan uuvuksiin! Mitenin usein miten jotkut jaksavat monta kymmentä vuotta yhtä raskaassa työssä kuin minä?! Emme me ole koneita kuitenkaan. Voisin kertoa lisääkin tilanteestani myöhemmin, mutta tässä näin alkuun. Toivon keskustelua. Minkälaisia tilanteita teillä muilla on/on ollut?
Siitä tulee kolmisen vuotta, kun loptein työni siivoajana. Olen ollut kahdessa työkokeilussa sen jälkeen, mutta toisessa kokeilussa tuli aivan järkyttävä väsymys! Meinasin nukahtaa pystyyn, mutta toisaalta en saanut iltaisin unta. Mutta tässä tosiaan näin alkuun! 🙂
Minä sairastuin uupumukseen 7v sitten. Oikeastaan kyseessä ei ollut pelkästään työuupumus vaan elämässä oli niin monta raskasta asiaa yhtäaikaa että se aiheutti oikeastaan elämäuupumuksen. Muista asioista, kuten perheestä oli kuitenkin vaikea vähentää, joten vähennettiin töistä. Ensin vähän, myöhemmin lisää, ja jossain vaiheessa tein enää puolikasta kunnes jäin kokonaan pois töistä melkein kolme vuotta sitten. Olen syönyt lääkkeitä, käynyt erilaisissa ryhmissä ja nyt pari vuotta terapiassa. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että olen palaamassa töihin työkokeilun kautta. Vointi on parantunut huomattavasti ja olono onkin varovaisen toiveikas tuon työkokeilun suhteen. Edelleen mietityttää kuitenkin se, että miten jaksan. Muiden asioiden suhteen (kuten perheen) tilanne on helpottunut, joten sikäli on paremmat edellytykset jaksamiselle nyt. Tarkoitus on katsoa, miten työkokeilu sujuu ja jos kaikki menee hyvin, minun pitäisi syksyllä palata kokonaan töihin. Tai osa-aikaisena. Riippuu työkokeilun sujumisesta.
Uupumus oli melkoinen pettymys. Koin olevani turha yksilö ja epäonnistunut, kun en selviä siitä, mistä muut selviävät. Yritin jatkuvasti liikaa ja se uuvutti lisää. Tunsin olevani hylkiö. Kokonaan töistä pois jääminen oli samaan aikaan pettymys ja helpotus. On tehnyt tosi hyvää, kun on saanut olla vain ja levätä ja kerätä rippeensä taas kokonaiseksi ihmiseksi. Yksin en olisi siinä varmaan onnistunut ja terapia on ollut isossa roolissa toipumisessani. Olen varovaisen toiveikas siksi, että vaikka nyt näyttää suhteellisen hyvältä, ei ole ollenkaan varmaa, että hyvä kestää. Hyvinkin voi vielä tulla isokin romahdus. Aika näyttää.
Minä olen työuupunut mutta olen vielä työelämässä. Ikää on jo 60 vuotta ja yritän ainakin vielä olla töissä.
En vaan tiedä miten jaksan. Työtahti on hirvittävä, fyysisestikin ottaa jo koville selviintyä työpäivästä.
Asuntolainaa on vielä jäljellä vähän joten en voi irtisanoutua enkä pärjäisi karenssiaikaa.
Pääsin Kelan kuntoutuskurssille, mikä on kolmijaksoinen. Syksyllä viikko, talvella viikko ja vielä ensi keväällä viikko. Kurssin nimi on työssäjaksaminen mutta kannattaako minun sinne mennä, kun tarkoitus on lopettaa työnteko vuoden 2016 alussa vapaaehtoisesti?
Olen töissä pienessä perheyrityksessä ja siellä on tapana suuttua jo viikon sairauslomasta, joten pelottaa miten he suhtautuvat tuollaiseen kurssiin. Minulla kai on oikeus sinne mennä?