Voi kun kurja tilanne!
Tää maailma on niin monenlaisia ihmisiä täynnä ja kuulostaa että joku ei muista, että junaan mahtuu. Mustamaalaaja ja kiusaaja on usein se "viisas", joka on ihan täynnä omaa viisauttaan, eikä huomaa tekevänsä pahaa. Suulas, itsevarma ja ammattitaitoinen työkaveri on ihan kamala, jos hänellä ei oo sydämen viisautta.
Haluaisin lohduttaa sinua sillä, että hän ei varmaankaan ole kovin onnellinen ihminen. Jokin hyvä sinussa on koskettanut hänen kipeää kohtaansa, jota hän ei kestä katsoa.
Sä saatat jopa raivostuttaa häntä sillä, että sulla on jotain mitä hän ei tajuu, mutta alitajunnassaan tietää kaipaavansa.
Mua hirvittää toi sydämen viisaus asia meissä. Mä oon nähny niin paljon "hyviä" ihmisiä, jotka sallivat pahan tapahtuvan kun eivät sitä näe, että mua oksettaa.
Telkkarista tuli ihan vähän aikaa sit jossain punasessa langassa kiusatun naisen haastattelu ja hän oli kirjoittanut kokemuskirjan "Kiusaajat kuriin". Hän kertoi, että oli ihan varma jo itekin että on huono ja harkitsi itsaria. Se kirja voisi auttaa sua.
Muttakun tuo on mennyt ihan yksityiselämän puolelle, se on varmaan rankkaa. Voi kun sä jaksasit antaa niille kaikille ihmisille anteeksi ja alkaisit vain elää omaa elämääsi, ei nokka pystyssä mutta hymy sydämessä. Kerro sun tilanne ääneen vaikka psykologille, mutta kerro jollekin! Sellaselle, joka kuuntelee oikeasti ja kertoo sulle että oot arvokas ihminen. Diakonille tai paikkakunnan papille, ne osaa auttaa, jos annat.
Mä en oo mikään uskovainen, mutta siihen mä uskon, että kenelläkään ihmisellä tässä maailmassa ei ole valtaa tehä meitä onnettomiksi, jos me vaan ymmärrettäis oma arvomme. Jos ei voi edes puolustautua, silloin täytyy alkaa rakastamaan itseään täysillä. Halaus sulle ja mä toivon, että olisipa sulla jokin ihana hetki tänään elämässäsi. 🙂🌻

On tosi surullista, että olet joutunut valheellisten ja ikävien puheiden leimaamaksi. Voimia sinulle jaksaa se kaikki.

On niin vaikea ymmärtää, miksi me ihmiset kiusaamme toisiamme, juoruamme ja herkuttelemme toisten elämään kuuluvilla asioilla ja vaikka sitten valheilla, jos totuus ei ole riittävän "herkullinen". Jokin niissä vain tuntuu kiehtovan niin monia ihmisiä - siitä kertoo jo kieroilla ihmissuhteilla ja juoruilla itsensä elättävien tv-sarjojenkin suursuosio. Kun visioi tulevaisuuteen, niin minkähänlaisia aikuisia kasvaa tämän päivän lapsista (varsinkin tytöistä), kun monet ovat päiväkoti-iästä alkaen seuranneet sarjoja lähes päivittäin ja todennäköisesti ainakin osittain sisäistäneen niiden mallin normaaliksi elämäntavaksi! ☹️

Tilanteesi on kinkkinen. Kun yritän ajatella positiivisesti, jaksan uskoa ja toivoa, että totuus paljastuisi pikkuhiljaa, kun tuot sitä itse esille. Ja samalla pahat puheet ja niiden puhujat paljastuisivat ja siten jutut jäisivät omaan arvoonsa. Mutta kun ajattelen realistisesti, se saattaa olla liian toiveikas toive. Olen itsekin kokenut vastaavaa pienemmässä piirissä (ei työpaikalla) ja kyllä siinä on hyvin voimaton, kun alkaa lopulta saada selville, mitä ihmeen perättömyyksiä on liikkeellä. Ei siinä voi olla kuin silmät selällään ja suu ammollaan, että MITÄ IHMETTÄ ja MIKSI! Ymmärrän, että perättömien puhujat ovat omalla tavallaan hyvin sairaita ihmisiä, mutta koska he eivät päällepäin tunnu sairailta, heidän juttunsa otetaan usein tosina ja jutut ehtivät kiiriä ties kuinka kauas! Kohteeksi joutunut ihminen on aika alakynnessä.

Kun yritän asettautua asemaasi, niin kyllä sinulla on henkinen terveys uhattuna, jos joudut elämään tuon kaiken keskellä. Jos sinä tervehdit ihmisiä, vastaavatko he siihen, vai kääntävätkö pään pois / eivät ole kuulevinaan? Onko sinulla yhtään ystävää, joka voisi helpottaa oloasi ja olla tukenasi? Entä voisitko käydä jonkun ammatti-ihmisen luona keskustelemassa, jotta saisit kevennettyä taakkaasi ja tukea omalle jaksamisellesi? Ihan vain heittona heitän ilmaan myös kysymyksen, että olisiko sinulla mahdollisuus aloittaa ihan uusi elämä toiselle paikkakunnalla, jos näyttää siltä, että nykyisessä ympäristössä joudut kantamaan ahdistuksen taakkaa koko loppu elämän? Myös täällä tukinetissä voi tämän palstan lisäksi saada oman tukihenkilön, jonka kanssa voi jutella kaksistaan - sekin voisi auttaa jaksamaan.

Järjetöntä tässä on tietenkin se, että kiusaushan se pitäisi saada loppumaan, eikä vain keksiä keinoja kiusatun kestokyvyn parantamiseksi! Mutta kun toista ei voi muuttaa. Itse olen elämän varrella kokenut, että juoruamiseen taipuvaiset ihmiset taitavat olla sellaisia läpi elämän - he kun eivät ymmärrä hakea apua ongelmaansa, koska eivät hoksaa itsellään edes olevan ongelmaa (ja sen ongelman surulliset seuraukset joutuvat kantamaan juoruamisen kohteet, valitettavasti).

Paljon voimia sinulle! Voi kun voisi jotenkin auttaa enemmän...

Näin se menee, ikävä kyllä. Olen itse kokenut saman. Ja annoin periksi. Olen ehkä syypää juoruihin omalaatuisilla valinnoilla elämässä, mutta silloin yli kymmenen vuotta sitten olisin tarvinnut tukea en ivaa ja pilkkaa, paheksuntaa ja hyljeksintää.
Tänään en enää välitä mitä ihmiset puhuu.
Nosta pää pystyyn ja anna juoruakkojen juoruta. Toinen vaihtoehto on että muutat paikkakuntaa? Niin minä tein ja pääsin jaloilleni, enkä enää ala kovin helposti kenenkään ystäväksi, koska ne "hyvät ystävät" tulevat juoruineen kotiini, kertomaan mitä minusta puhuttiin.
Yksinäistä tämä ehkä on.

Hei taas, ja kiitos kaikille ystävällisistä vastauksistanne!
Olen itsekin tullut siihen tulokseen, että on parasta hakeutua jonkun ammatti-ihmisen puheille ja/tai papin kanssa puhumaan asiasta. Ehkä parasta olisi puhua mahdollisimman monen luotettavan ihmisen kanssa, mutta lähipiirissäni ei kuitenkaan sellaisia ihmisiä ole. Pitkäaikaiset ystäväni asuvat kaukana, joten olen tosi yksin tällä paikkakunnalla. Nimittäin nekin ihmiset, joita täällä luulin ystävikseni tai ainakin tuttavikseni, ovat kaikki kaikonneet ja karttelevat ja välttelevät minun tapaamistani.
Mukavaa kun voi kirjoitella tänne!
Useaan otteeseen olen myös miettinyt muuttamista, ja viimeistään nyt huomaan, että oikeastaan minun olisi pitänyt muuttaa täältä jo vuosia sitten. Kaduttaa kovasti miksen muuttanut aikaisemmin. Tällä hetkellä on kuitenkin niin kovin surullinen, väsynyt ja masentunut olo, että en saa yhtään mitään aikaiseksi. Aika tavalla täytyisi reipastua, että jaksaisin ryhtyä hankkimaan muualta asuntoa, järjestelemään muuttoa jne.
Vaihtoehdot ovat aika vähissä.......

No hei !
Omituiseksi on tilanne päässyt ja minun mielestä asioiden oikaiseminen pahaapuhuville on kyllä melkoinen työmaa. Muuttaminen minullakin tulee mieleen ensimmäisenä, mutta jos on kovin masentunut, ei tahdo olla voimavaroja suuriin muutoksiin. Tukihenkilöitä ja ammattiauttajia on, ja heidän kanssaan keskustelu varmasti auttaa. Kun saat siitä voimavaroja, voit miettiä elämäsi suuntaa ja toimia sen saavuttamiseksi.

Työpaikoilla ei tarvitse sietää epäasiallista kohtelua (näin siis periaatteessa). Mikäli esimies ei puutu siihen, se on rangaistava teko. Voit löytää lukemista aiheesta esimerkiksi laittamalla Googleen hakusanaksi "epäasiallinen kohtelu".

Yksin ei kannata jäädä miettimään liikaa, koska asioilla on silloin taipumus saada elefantin mittasuhteet.

Voimia sulle ja menestystä elämääsi!

Toiminta on taikasana, kuulin joskus jossain lausahduksen ja se tarkoittaa että kun alkaa toimia vaikka voimat olisi vähissä niin voimia tulee lisää kun touhuaa jotain itsensä hyväksi. Niin se vain on. Joskus ihminen itse alkaa häpeämään itseään niin paljon että käyttäytyy siten että muut kaikkoaa. Parempi yksi hyvä ystävä kuin paljon kavereita joihin ei voi luottaa. Sinulla on onnea kun olet saanut pitää ystäväsi vaikka kaukanakin.
No, yritän kannustaa sinua löytämään iloa ja valoa elämääsi!

Hei palo51,

Minä olen myös omassa elämässäni törmännyt kiusantekijöihin. Vuosia yritin sinnitellä ja miellyttää kiusaajia. Mitä enemmän yritin, sitä pahemmaksi meni. Ihan kuin ystävällisyyteni olisi vain ärsyttänyt tai sopimisyritykseni vain olleet öljyä liekkeihin. Aina vaan pahemmaksi meni.

Muutin sitten taktiikkaa: tein rikosilmoituksen ja aloin vetää rajoja sille käytökselle, mitä suvaitsen ja mitä en. Soitin poliisit aina kun sellaista tarvittiin. Ei näihin sosiopaatteihin mikään muu auta. Kyllä alkoi kiusanteko vähetä. Aloin kunnioittaa itseäni ja kas, hekin huomasivat, ettei se niin nynny ollutkaan. ☺️

Ehkä sinulla ei ole todisteita tuosta kiusaamisesta ja siten et voi tehdä juuri mitään. Mutta nyt jos muutat toiselle paikkakunnalle, aloita uusi elämä ja aloita se siitä, että tutustut itseesi ja siihen, mitä sinä haluat, millainen olet. Älä anna noiden pahojen puheiden tehdä sinusta sen mukaista kuvaa omissa silmissäsi. Helposti alkaa ajatella, että olisi kai jotenkin huono, kun pilkkaavat. Ettei ansaitse parempaa. Siihen älä usko!

Sinä olet ehkä liiankin hyväluontoinen ja kiltti. Sellaisten kimppuun raukkisten on niin helppo käydä, kun ne tietää, ettei se kiltti lyö takaisin.
Toivon, että alat olla kiltti itsellesi enemmän kuin muille. Ajattele missä ja miten sinun on hyvä olla. Tsemppiä!🙂👍🙂🌻

Sain vinkin kirjasta energiavaras Inga-Lill Roos. Se on mielestäni erittäin valaiseva looginen kirja. Kannattaa lukea. Työpaikkakiusaaja on usein se energiavaras ja kun kirjan lukee niin minulle ainakin tuli hyviä oivalluksia ja ahaa elämyksiä😮

Olin itsekin työpaikkakiusattu edellisessä työpaikassani. Kiusaaminen ilmeni pahan puhumisena ja välinpitämättömyytenä esim. kun halusin tauolle minua ei heti päästetty tauolle yms. Työkaveri näki että olisin tarvinnut apua, mutta ei tullut apuun. Pieniä asioita, mutta ne satuttivat. Jätin työpaikkani. Jälkeenpäin sain kuulla kuinka hyvä työntekijä olin ja kuinka minua kuitenkin jäätiin kaipaamaan yms. Mitä en voinut heidän käytöksensä perusteella uskoa.
Jotkut ihmiset vain nauttivat kun saavat nöyryyttää muita ja puhua toisista pahaa. Uskon että heille tulee sellainen olo että ovat muita parempia ja vahvempia, vaikka oikeasti ovat niin heikkoja että pitää tehdä inhottavia asioita. Kiusaajalla itsellään on ongelmia ja jollain lailla toisten kiusaaminen "auttaa" heitä. He saavat mielihyvää jos kiusattu näyttää että tulee pahamieli kiusaamisesta. Vika ei todellakaan ole kiusatussa vaan kiusaajassa.

Hei kaikille! Tuli mieleeni sekin seikka, että uudella paikkakunnalla aloitin uuden tavan toimia. En enää "kerjännyt" missään mihin menin, että minulle pitää olla ystävällinen,tai että kaipaisin ystäviä. Kaipasin kyllä, mutten alkanut "ystävystymään". Aikaisemmin olin ikävöiden katsonut muita jotka olivat keskenään ystäviä ja minä olin ulkopuolella, nyt tuntui helpottavalta olla vain porukassa(harrastuksessa, seurakunnan tilaisuudessa, tanssipaikalla tms.) eikä tarvinnut muuta kuin olla siellä ja lähteä kotiin yksin ihan rauhassa, ilman mitään tunnetta että pitikö joku minusta, tai hyväksyttiinkö minut porukkaan. Ensin ryntäilin vaikka minne, kun tuntui että pitää löytää jokin paikka, mutta sitten aloin valikoida mihin haluan mennä ja mihin en. Nyt en enää halua tavata sellaista ihmistä joka on ilkeä tai juoruaa. On tosi mahtavaa kun saa olla vapaana pelosta (ainakin hetken). ja yksin on ihan hyvä olla!

Hei.
Työpaikoilla on yllättävän paljon sellaista käyttäytymistä, joka tuntuu epäasialliselta. Minua on kiusattu esimerkiksi liian kiltiksi ja rauhalliseksi. Vaatteitakin yksi työntekijä naureskeli. Aluksi ajattelin, että vaatteeni ovat jotenkin omituisia. Lopulta tajusin, että epäasiallinen kohtelu johtui kateudesta. Jätin työpaikan ja huomasin etäältä monia asioita, jotka kyseisellä työpaikalla olivat huonosti.

Usein työpaikan ongelmat johtuvat siitä, ettei siellä ole kunnollisia pelisääntöjä. Esimies ei välttämättä hoida niitä tehtäviä, jotka kuuluvat hänelle. Myös kateus ja katkeruus johtavat liian usein työpaikkakiusaamiseen. Hankalaksi asian tekee se, että kiusattu menettää itseluottamuksensa ja alkaa uskoa sitä soopaa, jota hänestä puhutaan.

Kaikesta huolimatta toivon sinulle valoisampaa tulevaisuutta. Toivottavasti löydät itsellesi apua ja saat kerättyä voimia jatkaa eteenpäin.