Voi hyvä epähenkilö, nuo sanasi olivat kuin suoraan omasta elämästäni!
Vuosikaudet yritin kestää sitä ikuista maahan polkemista ja sitä että minulle kiukuteltiin ja sorrettiin, minua ja työntekoani vähäteltiin ja kukaan muu ei tiennyt millainen tämä kolleega oli. Edes työterveyshuolto ei uskonut minua. Lopulta en vain jaksanut enää ja oli pakko lähteä. En ole useisiin vuosiin edes ajatellut tuota ihmistä työkaverina, minulle se on vain joku jota en enää koskaan halua nähdä ja jos vahingossa näen, tulee heti kuvottava olo. Nyt olen pois tuosta työpaikasta, eikä voi sanoin kuvata miten helpottunut olo on sen vuoksi mutta loppuiäkseni sain painajaiset jotka eivät poistu vaikka tilanne on ohi. Näen vieläkin painajaisia joissa etsin epätoivoisesti ulospääsyä tuosta paikasta ja herään hiessä kylpien.

Lämpimin ajatuksin sinulle voimia 🙂🌻

Työpaikkakiusaaminen on varmaan aika yleistä. Aina kiusaaja ei tiedosta kiusaavansa. Onpa minullekin joskus eräs henkilö ilmoittanut ettei tarvitse tulla samaan aikaan taukotilaan lounaalle tai kahvitauolle. Toinen edesmennyt työkollega heitteli työpaperit pöydälleni miten sattuu ja piti täydellistä mykkäkoulua. Vanhemmat kolleegat saattavat esittää ikitotuuksia ja toimintaohjeita "kokemuksen syvällä rintaäänellä". Siinä sitten on pidettävä pintansa. Esimies avuksi, kun oikein kiristää ja tuntee olonsa nurkkaan ahdetuksi. Näitä riittää. Joskus tuntuu, ettei sisu riitä, mutta tässä sitä porskutellaan. Minun onni on oma työhuone minne voin sulkeutua omaan rauhaan ja jättää kälättävät toisten asioita urkkivat mammat oven toiselle puolelle. Niin ja kiitos tasapuoliselle esimiehellenikin. Kynnys asioida ja puhua asioista esimiehen kanssa on matala.

Tervehdin kaikkia työpaikalla ja yritän kirjoittaa sähköpostit asiallisesti vaikka vastapeluri antaisi aihetta tehdä toisin. Olen epäileväinen tarkkailija tyyppi. Suhtaudun erittäin suurella varauksella uusiin työkaverihin. Ketään en jätä pulaan mitä töihin tulee. Oma työmoraalini on nipo tiukka ja vaadin sitä myös muilta. Kaikista työyhteisössä olevista en pidä, mutta silti yritän tehdä töitä tasavertaisesti kaikkien kanssa. Lounas -ja kahvitauot ovat oma juttunsa. En väkisin mene samaan aikaan tauolle, jos siellä on henkilöitä joiden seurasta en erityisemmin välitä. Aina toki ei voi epämiellyttäviä tilanteita välttää, sitten vaan vaaditaan pitkää pinnaa. Totuushan on ettei, kaikista ihmistä ja heidän jutuistaan tarvikkaan pitää, mutta on yritettävä tulla toimeen.
l
Se, että suoriutuu työstään hyvin saattaa olla topikin aloittajan kohdalla syy miksi on joutunut kiusattavaksi. Kiusaaja on epävarma ja haluaa vallantunnetta ahdistelemalla hyvin suoriutuvaa, mutta kilttiä kolleegaa. Älä anna yhden henkilön terrorisoida työpäivääsi. Yritä olla provosoitumatta, tee työsi yhtä hyvin ja ahkerasti kuin aina ennenkin. Saatko tukea esimieheltäsi ? Oletko kysynyt työterveyshuollosta apua ?

Tsemppiä työpäivääsi 🙂🌻

Työpaikkakiusaus on syvältä!☹️

Minulta vei aiemmassa työpaikassa voimia esimiehen jatkuva naljailu. Hän oli minua vanhempi nainen ja seurasi aluksi hyvin tarkaan ulkonäköäni, ruokaseuraani jne. Itse hän oli melko tavanomainen ilmestys ja söi aina yksin omasta halustaan. 😑❓

Ilmeisesti minun ahkeruuteni ja sosiaalisuuteni oli hänelle liikaa ja piikkiä tuli aina kun olimme samaan aikaan käytävällä, kahvia hakemassa yms. Hymyilin vain ystävällisesti, mutta omassa huoneessani manasin aina sitä, että taas meni päivä pilalle ilkeästä kommentista.😞

Vein asian työterveyshuoltoon ja luottamusmiehelle ja ilmeisesti nämä saivat hänet joksikin aikaa asialliseksi.

Hän oli muutamalle muulle samanlainen ilkeilijä eli onneksi en ollut ongelmineni yksin.

Tästä syytä vaihdoin työpaikkaa ja uudessa paikassa onkin ollut ihan uskomatonta, kun kukaan ei ilkeile. 🙂👍

Tosin olen hyvin varovainen myöhäisessä keski-iässä olevien naisten kanssa, koska kokemus jätti kuitenkin jälkensä.🙄

Kärsin tällä hetkellä hyvin vakavasta työpaikkakiusaamisesta. Olen opiskelija ja työskentelen osa-aikaisesti siivoojana. Kaikki alkoi syksyllä 2010 kun eräs mieshenkilö kävi käsiksi siivotessani miesten wc:tä. Kerroin asiasta kahvipöydässä työkavereilleni. Eräs työkavereistani vei asian esimiehelleni joka vei asian edelleen tämän kyseisen mieshenkilön esimiehelle. Esimies tietenkin jututti minua ja teki asiasta muistion, joka jaettiin työsuojelutoimikunnalle. Siitäpä se helvetti sitten alkoikin. Kaikki kääntyi minua vastaan. Tämä tyyppi kiisti kaiken ja kierteli joka osastolla puhumassa asiasta ikäänkuin varmistaakseen selustansa. Pidin pintani hyvin pitkään, mut viime aikoina on alkanut voimat loppua. Olen saanut kaikenlaista osakseni, miesvaltainen työpaikka joten monen mielestä olen ikävä kiukkuinen akka. Tämän tapahtuman jälkeen olen saanut jatkuvasti sietää pervoja vitsejä ja seksiehdotuksia olen saanut useampia. Kaiken huippu on henkilö, joka on työsuojelutoimikunnassa. Hän on ehdottanut useasti, että minun pitäisi tulla siivoamaan hänen työpisteensä mahdollisimman avonaisella kaula-aukolla varustettuna. Olen saanut tissikalentereita omalle taukopaikalleni (jotka ovat tässä firmassa kiellettyjä). Kaiken huippu tapahtui viime viikolla kun tämä "työsuojelusta" vastaava henkilö tukki tieni ollessani siivouskomerolla ja ehdotti seksiä. Olen kärsinyt stressistä, unettomuudesta ja masennuksesta. Olen kertonut kaiken viime aikoina tapahtuneen esimiehelleni joka painaa asian villaisella. Tänään tein sen päätöksen, etten siihen työpaikkaan enää mene. Varasin ajan lääkäriin. Olen ollut niin masentunut että suunnittelen aika ajoin itsemurhaa. Parisuhteeni kärsii, puolisoni syyttää itseään pahasta olostani ja olen lähes täysin eristänyt itseni ystävistäni. Mutta, päätin kuitenkin elää ja tehdä asialle jotain. Olen taistelija. Ja nämä henkilöt eivät pääse tästä näin vähällä. Siitä pidän huolen. Työelämä on vaan alkanut tuntua tosi pahalta. Ja elämä yleensäkin. Mut jos tää tästä..

No huhhuh! Onpas törkeää sakkia! Olisiko ammattiliiton kautta olemassa vielä jokin vaikutusväylä, jota myöten voisit puuttua asiaan? Toisaalta, tuo alkaa jo mennä niin laittomaksi, että poliisille voisi tehdä ilmotusta.

Mulla on itselläni ollut viimeiset puoli vuotta niskassani melko samanikäinen nuori nainen. Hellitä ei halua. Viime aikoina olen sitten kuullut uusilta työkavereilta, että näillekin on kettuillut ja ilkeillyt. Tehdään siis ihan samoja työtehtäviä, joskin tämä henkilö on nyt päätymässä työnohjaajan sijaiseksi. Nihkeää meininkiä. Alkaa raivostuttaa pelkkä ajatus koko tyypistä.

Kiusaamista on sekin kun kiusatun ahdinkoa ei oteta todesta jos siitä viimein uskaltaa kertoa. Ja kuitenkin tekopyhästi kuulutetaan että pitää kertoa jos sellaista kokee.
Sitten vähätellään ja todella pahalta tuntuu kun sanotaan herkkänahkaiseksi. Ei minun nahkani ole herkkä, vain se mikä on sen sisällä. Eikä sen paksun nahan kehittäminen auta enkä edes halua muuttua tuntevasta ihmisestä tunteettomaksi, tässä tapauksessa tosin sitäkin on kokeiltu lääkkeillä mutta en halua elää zombina omassa kehossani. Mutta monet porut on päässeet ja yöunet menneet miettiessä miksi minä olen se jota saa kohdella kuka vain miten vain.
Ja olenko muka itse syypää siihen että minua aina kiusataan... paljon pahemmin ei voisi kiusatulle sanoa ☹️ Sama kuin sanoisi raiskatulle että mitäs laitoit provosoivat vaatteet päälle tai mitäs menit keskellä yötä kapakkaan. Raiskaamisestakin kuulemma pitää kertoa eikä jäädä itse murehtimaan ja kärsimään... mutta entä jos sitäkään ei kukaan usko, aivan sama tunne tässä. Tokihan minun on oltava paha ja riitapukari kun sama toistuu läpi elämän vaihtaen vain kiusaajaa... ;´(

Mulla ei esimies ole ottautunut asiaan millään tavalla. Oon kertonu kaiken mitä on tapahtunut, mut se on painettu villaisella. Ja sit, kun kuljen paikasta toiseen masentuneena ja naama mutrulla, tämä sama esimies ihmettelee että mikä mulla on, että pitäis hymyillä..!