työpaikka-ahdistus
Hei!
En nyt tiedä oikein onko tämä oikea paikka avautua mutta tuntuu vain siltä että jonnekin täytyy avautua…
Aloitan nyt ihan perusjutuista. Olen 23- vuotias nainen, joka tykkää työstään ja on muutenkin perustyytyväinen elämäänsä. Mutta nyt jo kohta 2kk olen ollut töissä todella alamaissani, minusta tuntuu että kaikki työkaverini vihaa minua ja niitä ärsyttää kun olen paikalla. Esim. kun muut pitävät taukoa niin minä hakeudun jonnekin yksin ja vietän aikani siellä. Minusta tuntuu siltä, että seuraani ei kaivata ja niimpä haluan että muilla on hyvä olla ja pysyttelen siis poissa. Työkaverini ja pomoni kyllä toistelevat minulle kokoajan että ei kukaan minua vihaa jne. mutta en vain voi sille mitään että minusta tuntuu siltä. Olen nuorin työporukasta ja koen jotenkin olevani porukan alimmaisena kun kaikki muut on vanhempia ja ovat ollet kauemmin alalla. Lisäksi koko loppu porukka on samalta seudulta kotoisin tai ainakin asuneet täällä jo kauan ja kun itse olen asunut täällä vasta 2 vuotta niin en tunne juurikaan ketään ja kun muu porukka juttelee jostain asiasta tai ihmisestä jonka kaikki muut tuntee niin minulla on kauhean ulkopuolinen olo. Samassa työpaikassakin olen ollut koko sen 2 vuotta ja aikaisemmin ei ole ollut ongelmaa siinä ettenkö ajattelisi sopivani porukkaan. Nyt kumminkin jostain on tullut nämä tuntemukset ja pelkäänkin itseäni että mikä minua vaivaa. Työpaikkaa en kumminkaan haluaisi missään nimessä vaihtaa.
Olen yrittänyt puhua pomoni kanssa, joka oli alkuun ymmärtäväinen mutta se ymmärtäväisyys loppui jo kun tämä vain jatkuu ja jatkuu. Tuntuu siltä, että kaikki luulevat että teen tämän kaiken tahallani. Ei kai se kumminkaan minun syyni ole jos minulla on paha olla?? Tai siis tietysti se on, kun kaikki tämä on minun päässä nämä jutut mutta kun en tiedä et mihin niitä purkaisin. Olen yrittänyt niitä kirjottaa vihkoon että saisin sen purettua mutta siitä ei ole ollut oikein hyötyä kun vain pyöritän kokoajan niitä samoja asioita enkä siis kumminkaan pääse niistä eroon vaikka yritän.
Kaikkein pahimmalle minusta kumminkin tuntuu se, että kaikki muut joutuvat kärsimään minun takia. Kävin viime viikolla työterveyshoitajan luona juttelemassa ja siitä olikin aluksi hyötyä ja olo helpotti mutta sitten yksi työkavereistani piti minulle saarnan siitä kuinka minä olen hirvittävän lapsellinen ja ärsyttävä ja en ajattele muita ollenkaan kun kaikilla muillakin on ongelmia ja minä vaan jauhan omistani ja puran niitä muihin niin muitten joutuu kestää omien murheitten lisäks vielä muittenkin murheet…Ja minä kun oikeasti en mitään muuta ajattelekaan kun niitä muita ja sen takia en ole niille aikoinaan kertonut mistään ongelmista ja sen takia tämä on näin pahaksi päässyt. Olenko kauhean paha ihminen??
Heippa
Niin ikävä kyllä monessa työpaikassa työ ilmapiiri on huono ja ikävä kyllä kertomasi juttu on ihan tyypillistä, sitä monesti olen itsekkin Pohtinut / miettinyt et miksi ihmiset on toisille ilkeitä
vaikeutetaan tahallaan toisen elämää jne
Mut et sinä huono tai paha ihminen ole älä edes silleen ajattele ajattele asiat aina positiivisesti ja aina pää pystyssä.
Johtuiskohan siitäkin kun olet työpaikallasi nuori ja uusi niin ne vähän pompottelee ja jos on paljon vanhempia muut työntekijät niin siinän tulee sukupolvien kuilu ja monia kyllä ärsyttää kun toinen on nuori niin kuin se hölmöltä tuntuu.
Ja ikävä kyllä ei kaikkien kemiat kohtaa ja ei kaikkia voi miellyttää niin se menee elämässä.
jätä omaan arvoosi jos joku sanoo sulle että olet lapsellinen / ärsyttävä, se kyllä kertoo toisesta ihmisestä paljon.
Mut sen neuvon että jos joku moittii haukkuu jne sinua niin vaikka harmittas niin älä näytä että sinua harmittaa??? näytä vaan että hyvin pyyhkii ja hyvin pärjäät sillä se vasta toista ärsyttää eli olet vahva ihminen.
Hyvä kun kummiskin voitte työpaikalla jutella.
Ja onkos sulla ketään ystävää / kaveria jolle voit asioita kertoa ja puhua??? se olisi tärkeä että voisi puhua asioita.
Joo kirjoita miten olet pärjännyt.
Kaunista kevättä sulle ja olet upee ihminen
Voin kertoa, että itse tunnen työpaikallani samoin. Osittain se johtuu siitä, että äitini on samassa paikassa töissä ja tuntuu ettei kukaan työkavereista ole minun työkaverini vaan kaikki ovat äitini työkavereita. Olen myös työporukan nuorin ja vaikka osa työntekijöistä on vain muutaman vuoden vanhempi, en pysty olemaan luonnollinen kenenkään seurassa ja tunnen olevani ulkopuolinen. Oma työni on vanhusten hoitamista ja kun itselläni on paha olla saatan välillä ärähtää vanhukselle. Tunnen siitä huonoa omaatuntoa ja yleensä pyydän kenenkään kuulematta anteeksi. Yleensä puhun vanhuksille paljon ja hymyilen vaikka tekisi mieli itkeä. Haluaisin välillä vain lähteä ja juosta pois, jättää kaiken taakse. Minua luullaan kylmäksi ja itsekkääksi, koska pelkään ettei minua hyväksytä omana itsenäni. En ole puhunut tästä kenenkään kanssa. Jotkin työkaverit myös puhuvat alentavaan sävyyn, mutta kaikki muut ovat jo tottuneet siihen, eikä kukaan ota sitä vakavasti. Aamulla kun jakaudumme työpareiksi minä olen se joka joutuu tekemään töitä juuri näiden alentavasti puhuvien kanssa. Jos hyvin käy saatan saada mukavan työparin ja työpäivä ei ole niin ankea. Tunnen kuitenkin, että minun kanssani ei haluta tehdä töitä muutoin kuin pakon edessä. Tunnen olevani se viimeinen, jäljelle jäävä jonka kanssa jonkun on pakko tehdä töitä. Muutaman kerran olen tehnyt töitä yksin koska kukaan ei ole jäänyt avukseni. Sisukkaana ihmisenä en pysty pyytämään apua. Usein töiden jälkeen itken ja mietin miksi minun kanssani ei haluta tehdä töitä...
Tsemppiä sinulle!
Hei!
Minä olen nyt volvomiehen kanssa eri mieltä. Siinä suhteessa, että Mut sen neuvon että jos joku moittii haukkuu jne sinua niin vaikka harmittas niin älä näytä että sinua harmittaa??? näytä vaan että hyvin pyyhkii ja hyvin pärjäät sillä se vasta toista ärsyttää eli olet vahva ihminen.
Vahva ihminen osaa ja näyttää myös tunteensa. Ei patoa kaikkia tunteitaan sisäänsä ja esitä jotakin muuta kuin on. 😀
Sitten toisekseen omien henkilökohtaisten ongelmien kaataminen toisten työkavereiden niskaan on hyvin epäammattimaista. Jos kyse taasen on työasiasta/työilmapiiri asiasta, silloin se on ok ja keskustelun paikka.
Tsemppiä!
Hei, ira_arena!
Sen vielä lisäisin, että et sinä varmaankaan ole paha ihminen.😀 Sinulla vain on jokin ongelma, jota et taida oikein itsekään kunnolla hahmottaa. Tuo terveydenhoitajan kanssa juttelusi oli varmasti hyvä asia. Ole ihmeessä yhteydessä terveydenhoito henkilökuntaan, jos tuntuu pahalta. Heidän luulisi voivan auttaa sinua asioissa.
Olitkin jo kirjoittanut asioita ylös. Oletko tehnyt listaa siitä mitkä asiat työpaikallasi / elämässäsi ovat hyviä ja mitkä huonoja? Ehkä ne auttavat sinua hahmottamaan asioita?
Heippa Pompula
Siinä se pointti yksinkertaisesti onkin että se todellakin ärsyttää sitä kiusaajaa / alistajaa
ja niin yksinkertaista se vaan on että jos alistut ja olet sylkykuppina niin saat koko ajan alistua
mutta kun laittaa vastaan ja ei alistu niin kas kummaa yleensä kiusaaja huomaa että tuo onkin vahva ihminen ja monesti kiusaaminen loppuu.
Mut noi työpaikka kiusaamiset on niin yleisiä joka ammattiryhmissä ihan terveydenhoito ammattilaisista lähtien. ja vaikeita juttuja et monilta on yksinkertaisesti mennyt pahimmillaan työkyky eli niihin todellakin pitäisi heti puuttua.
Itse olen sen elävässä elämässä oppinut niin se vaan menee.
Sillä toinen on ilkeä ja nauttii siitä että saa toiselle pahan mielen tai vaikeuttaa tahallaan toisen elämää mut yleensä niillä kiusaajilla on narsistisia piirteitä.
Otetaan yksinkertainen esimerkki koulusta.
Koulu on oppilaille työpaikka mutta siellä on todella rankkoja kiusaamis juttuja ( olen ollut niin monessa jutussa kiusatun perheen tukena ) niin jos kiusattu vaan alistuu niin sitähän kiusataan ja todella rankasti ( parhaat kiusatut on tehnyt itsemurhan ) niin kiusatun pitää olla todella vahva et ei alistu ja jos ei auta niin pitää asiat ottaa heti puheeksi ja puuttua asioihin ja paljon kouluissa opettajatkin on kiusaajan puolella.
eli saman esimerkin voit kääntää työelämään.
Eli ei kannata näyttää että sattuu /harmittaa sillä kiusaaja nauttii siitä niin se vaan ikävä kyllä
menee elävässä elämässä.
Olen pyrkinyt ihmisiä kannustamaan ja tekemään vahvoja mutta heikkoina hetkinä ihmisellä pitää olla ihmisiä tukena että se jaksaa mennä ongelmien yli ja tulee voittajana maaliin ja näin elämä vaan menee eteenpäin.
Et mietippä tuolta kannalta
volvomies kirjoitti 10.4.2010 11:43
Heippa Pompula
Siinä se pointti yksinkertaisesti onkin että se todellakin ärsyttää sitä kiusaajaa / alistajaa
ja niin yksinkertaista se vaan on että jos alistut ja olet sylkykuppina niin saat koko ajan alistuaeli niihin todellakin pitäisi heti puuttua.mut yleensä niillä kiusaajilla on narsistisia piirteitä.
( olen ollut niin monessa jutussa kiusatun perheen tukena )
Hei!
Kiusaajan ärsyttäminen ei poista kiusausta, se yleensä lisää sitä. Alistuminen ja omien tunteidensa näyttäminen on kaksi eri asiaa. Aloittaja oli myös ollut aloitteellinen ja puhunut pahasta olostaan työpaikalla.
Puhut kiusaamisesta (ja jopa narsismista), mutta minusta tässä ei nyt ollut selvästi kyse kiusaamisesta. Viestiketjun aloittajalla oli paljon tunteita, mutta tekstistä ei aivan selvästi käynyt ilmi, mistä ne johtuvat. Annoin ohjeita joilla yritän auttaa häntä tutkimaan omia tuntemuksiaan ja sitä mikä elämässä ja työpaikalla on hyvin ja mikä huonosti. Että asiat kongretisoituvat myös hänelle itselleen. Ennen kuin itse tiedostaa mikä kongreettinen asia on hyvää ja mikä huonoa, on vaikea lähteä eteenpäin.
Sinulla oli sinun poitti (joka oli mielestäni melko karrikoitu, joskin monilta osin nykypäivää) ja minulla omani, mutta ei lähdetä tekemään tästä meidän kahden välistä asiaa. Ketjun aloittajalla oli se ahdistus, johon hän kokee tarvitsevansa apua. Toivottavasti hän jatkaa edelleen kirjoittamistaan. 🙂👍
Asiat joista olen yrittänyt puhua niin ovat olleet syitä pahaan olooni mutta minun vain on todella vaikea ollut niistä kertoa kellekään kun periaatteessa tiedän mistä ne johtuu mutta en kumminkaan ole ihan varma. Ja ne syyt ovat olleet koko ajan työkavereissani ja ilmapiirissä. Sen takia koin että siitä pitäisi puhua nimenomaan siellä töissä mutta en sitten viitsinyt. Meillä on kiivas työtahti ja sitten kumminkin se olisi vienyt aikaa ja sitten kaikki olisi mennyt mönkään jne...En siis halunnut olla enää enempää häiriöksi.
Olin kumminkin viikon tuossa lomalla ja olin kotonani käymässä. Pääsin kunnolla irtautumaan töistä ja sain muuta ajateltavaa. Se teki hyvää ja nyt on jo parempi olo. Oli todella kiva olla viikko, niin että kukaan ei minua yhtään haukkunut. Vaikka tiedänkin kaiken olevan minun syytäni niin teki oikeasti todella pahaa kun kaikki vaan jatkuvasti haukkuivat minua vaikka minulla ihan oikeasti oli paha olla!!😭
Mutta nyt kaikki alkaa selkiytymään, olen oppinut elämään ongelmani kanssa niin että siitä ei ole muille haittaa.
🙂👍
Hei, ira_arena!
Minusta tuntuu siltä, kun luen tekstejäsi, että kierrät asiaa, kuin kissa kuumaa puuroa. Tekstistäsi ei saa selville mikä on itse ongelma ja siksi kommentointikin on hyvin vaikeaa. On toki oma asiasi mitä haluat täällä kertoa.
Sanot kuitenkin, että Ja ne syyt ovat olleet koko ajan työkavereissani ja ilmapiirissä. Eli ilmeisesti siellä työpaikalla on jokin vinossa kuitenkin.
Olen ymmärtänyt aloituksestasi, että olet keskustellut asiasta / asioista työpaikallasi työkavereiden ja esimiehen kanssa, mutta mikään ei ilmeisesti ole muuttunut?
Hyvä, että sait työterveyshoitajan kanssa juteltua ja se kai auttoikin sinua jonkin verran. Sen jälkeinen työkaverin saarna ei kyllä varmastikaan ollut mukava. Ei ole mukavaa, jos asioista ei keskustella rakentavasti, vaan enemmänkin hyökkäävällä tavalla. Sinä tarvitsisit nyt jonkinlaista tukea itsellesi.
Kerrot, että sinua haukuttiin töissä. Sehän on selvää työpaikkakiusaamista. Sanot myös, että kaikki on minun syytäni. Onko oikeasti näin, vai luulotteletko itsellesi näin?
Mukavaa, että pääsit lomalla irtautumaan ja sait muuta ajateltavaa!
Lauseesi: Mutta nyt kaikki alkaa selkiytymään, olen oppinut elämään ongelmani kanssa niin että siitä ei ole muille haittaa. Jätti mietityttämään, että onko ongelma sinun vai kiinni työyhteisöstäsi?
Olethan yhteydessä uudestaan työterveyshoitajaan tai esimerkiksi tämän tukinetin tukihenkilöön, jos tuntuu pahalta!? Että et jäisi yksin ongelmasi / pahan olosi kanssa 🙂
Ja jos työpaikallasi tapahtuu suoranaista kiusaamista, niin kirjoita itsellesi vastedes aina ylös kiusaaja, aihe ja ajankohta. Niistä voi myöhemmin olla sinulle hyötyä, jos tässä asiassasi joudutaan turvautumaan työsuojelun edustajaan.
Voimia ja aurinkoa, päiviisi!
🌻🙂🌻