työpaikka-ahdistus
Hei!
En nyt tiedä oikein onko tämä oikea paikka avautua mutta tuntuu vain siltä että jonnekin täytyy avautua…
Aloitan nyt ihan perusjutuista. Olen 23- vuotias nainen, joka tykkää työstään ja on muutenkin perustyytyväinen elämäänsä. Mutta nyt jo kohta 2kk olen ollut töissä todella alamaissani, minusta tuntuu että kaikki työkaverini vihaa minua ja niitä ärsyttää kun olen paikalla. Esim. kun muut pitävät taukoa niin minä hakeudun jonnekin yksin ja vietän aikani siellä. Minusta tuntuu siltä, että seuraani ei kaivata ja niimpä haluan että muilla on hyvä olla ja pysyttelen siis poissa. Työkaverini ja pomoni kyllä toistelevat minulle kokoajan että ei kukaan minua vihaa jne. mutta en vain voi sille mitään että minusta tuntuu siltä. Olen nuorin työporukasta ja koen jotenkin olevani porukan alimmaisena kun kaikki muut on vanhempia ja ovat ollet kauemmin alalla. Lisäksi koko loppu porukka on samalta seudulta kotoisin tai ainakin asuneet täällä jo kauan ja kun itse olen asunut täällä vasta 2 vuotta niin en tunne juurikaan ketään ja kun muu porukka juttelee jostain asiasta tai ihmisestä jonka kaikki muut tuntee niin minulla on kauhean ulkopuolinen olo. Samassa työpaikassakin olen ollut koko sen 2 vuotta ja aikaisemmin ei ole ollut ongelmaa siinä ettenkö ajattelisi sopivani porukkaan. Nyt kumminkin jostain on tullut nämä tuntemukset ja pelkäänkin itseäni että mikä minua vaivaa. Työpaikkaa en kumminkaan haluaisi missään nimessä vaihtaa.
Olen yrittänyt puhua pomoni kanssa, joka oli alkuun ymmärtäväinen mutta se ymmärtäväisyys loppui jo kun tämä vain jatkuu ja jatkuu. Tuntuu siltä, että kaikki luulevat että teen tämän kaiken tahallani. Ei kai se kumminkaan minun syyni ole jos minulla on paha olla?? Tai siis tietysti se on, kun kaikki tämä on minun päässä nämä jutut mutta kun en tiedä et mihin niitä purkaisin. Olen yrittänyt niitä kirjottaa vihkoon että saisin sen purettua mutta siitä ei ole ollut oikein hyötyä kun vain pyöritän kokoajan niitä samoja asioita enkä siis kumminkaan pääse niistä eroon vaikka yritän.
Kaikkein pahimmalle minusta kumminkin tuntuu se, että kaikki muut joutuvat kärsimään minun takia. Kävin viime viikolla työterveyshoitajan luona juttelemassa ja siitä olikin aluksi hyötyä ja olo helpotti mutta sitten yksi työkavereistani piti minulle saarnan siitä kuinka minä olen hirvittävän lapsellinen ja ärsyttävä ja en ajattele muita ollenkaan kun kaikilla muillakin on ongelmia ja minä vaan jauhan omistani ja puran niitä muihin niin muitten joutuu kestää omien murheitten lisäks vielä muittenkin murheet…Ja minä kun oikeasti en mitään muuta ajattelekaan kun niitä muita ja sen takia en ole niille aikoinaan kertonut mistään ongelmista ja sen takia tämä on näin pahaksi päässyt. Olenko kauhean paha ihminen??