Ihan uutisissakin on ollut masennusta sairastavien työntekijöisden syrjinnästä ja se on aivan älyttömän sikaa peliä. Tuo on ihan normaalia tänä päivänä että masentunut joko 1. savutetaan ulos yrityksestä 2. Maksetaan palkkaa pienempänä kuin alan palkka olisi.
Itsellä ei oo oikein kokemusta asiatsa ku en oo ehtinyt kartuttamaan työelämän kokemusta mutta olen seurannut masentuneiden ihmisten juttuja työpaikoilla joissa se masennus on tiedossa työnantajalla.
Itse olen ollut palmialla töissä ja siellä kun ei kukaan tiennyt mikä mua vaivasi ollenkaan mutta siellä tuli syrjintää ja hirvee nakitus ja valitus jos en ollut talossa joinakin päivinä kun masennus kaato sen uran kokonaan. Työnantaja oli vain ihmeissään et mitä ihmettä masennusta sirastava ollut täällä töissä ei se niin ku osannu yhtään asennoitua asiaan ja mä otin ite loparit talosta kun ei vaan enää jaksanu. Työnantaja vaan totesi että on harmi menettää hyvä työntekijä täältä joka teki kaiken ja piti sen minkä lupas.

Kyllä täytyy ihmetellä nykyisin tätä työntekoa.Ei kannata kertoa työnantajalle omasta
perhetilanteenteesta.Nykyisin työskennellään niin kovan paineen alaisena,että siitä kärsii
vain työntekijä.Työntekijätkin nokkivat toisiaan niin,että työnteko ei tunnu mielekkäälle.Minä olen työskennellyt miesvaltaisessa työssä sekä naisvaltaisessa,niin kyllä siinä on paljon eroja.Kyllä esimiehillä on vaikutusta alaistensa intoon tehdä työtä.
Työsuojelullakin varmaan on sanottavaa tälläisessa tilanteessa.
🙂👍

Ensimmäinen masennuskauteni poiki kirjallisen varoituksen ja viikon palkattoman sairasloman ja asioin paljon liiton kanssa; tämä toinen masennuskauteni on 'helpompi', kun (vaihtuneen) esimiehen kautta siihen puututtiin ajoissa, ja tämä esimies vaikuttaa huolestuneemmalta hyvinvoinnistani kuin sairasloman aiheuttamasta lisätyöstä.
Työpaikkoja ja esimiehiä on joka lähtöön. Usein ymmärrystä tulee enemmän niiltä, jotka ovat joko oman tai läheisen kokemuksen kautta joutuneet masennukseen tutustumaan.

Moi!

Pelästyin todella, sillä mulla on töissä aivan sama juttu!!
Lisäksi jutussa on mukana pomon seksuaalista ahdistelua sekä työpaikkakiusaamista, uhkailuja eikä hän ei suostu puhumaan enää kanssani.

Asian olen vienyt työterveyteen ja pitänee katsoa mihin tämä etenee...

Myös toimitusjohtaja tietää tästä, oli kauhuissaan.

Voimia sulle en osaa muuta sanoa, sillä raskasta on minullakin

☹️

Hei!

Mulla on kanssa kokemusta masennuksesta ja esimiehen suhtautumisesta. Noin kymmenen vuotta sitten voin todella pahoin työpaikassani. Syynä oli työpaikkakiusaaminen ja työuupumus. Työuupumuksen aiheutti tällä kertaa oman arvon mitätöiminen. Olin lastenhoitajana ja kävin uudelleen koulutuksessa, josta valmistuin kotitalousteknikoksi. Kun valmistuin palasin vanhaan virkaani lastenhoitajana. Kuitenkaan en saanut toteuttaa niitä taitoja, joita olin hankkinut lisää. Kun en ollut pedagogi niin en saanut kertoa lapsille ravitsemuksesta, vaan se teki l-opettaja, joka ei edes osannut niitä asioita. Kun löin tarpeeksi monta kertaa päätä seinään ja johtaja suhtautui mitätöiden koko ongelman aloin masentua. En edes tajunnut silloin, että se oli masennusta. Minulla oli vaan paha olla koko ajan ja kamalat pelot. Kun lopulta olin ihan loppu menin psykiatrin luo. Hän totesi missä mennään ja laittoi sairaslomalle. Kun vein lapun johtajalle, tämä ensimmäiseksi kiukutteli, että miksi en ole kertonut olleeni masentunut. En jaksanut alkaa selittelemään mitään, lähdin samantien. Kuukauden loma jatkui toisella ja sinä aikana minua kiusattiin työpaikalta käsin mm. painostettiin. Lopulta soitin ja sanoin, että lääkäri kielsi kaikki yhteydenotot työpaikalle, koska se pahentaa tilaani. Sen jälkeen sain rauhan.

Tänään tilanne on tälläinen. Lähdin siitä työpaikasta vuonna 2002 ja kokeilin vielä yhden kolmen vuoden jakson yhdistystyössä. Sekin karkiutui samoihin ongelmiin. En vaan tullut toimeen esimiesten kanssa.

Nyt aloitan lokakuussa oman yrityksen töissä. Kaikki nämä vaikeudet ovat opettaneet minut luottamaan vain itseeni ja uskomaan että olen hyvä tyyppi. Sillä sehän on usein kiusaamisen syynä. Toinen ihminen koetaan uhkana joka pitää poistaa. Valitettavasti on vielä sellaisia esimiehiäkin, jotka omaavat heikon itsetunnon.

- elisa -

😋🙂Niin palasin pitkältä sairauslomalta. Esimies nauroi ja sanoi että laitetaan tiedotteisiin että mielenterveyspotilas palasi töihin. Ei siinä naurattanut.
Olin ollut suuressa leikkauksessa ja myös masentunut. Jotenkin tuntuu että ei ne sanat silti unohdu koskaan. Jäin sairauslomalle kuukauden kuluttua masennuksen takia ja työnantaja tarjosi kultaisen käden puristuksen ja minulta allekirjoituksen etten nosta irtisanomisesta mölyä.
Minut mitätöitiin vielä jälkeen päinkin. Ilmoitettiin että mitä virheitä olin työssäni aikaisemmin tehnyt. Kuitenkin tilintarkastajat olivat aina kiitelleet työtäni. Mitä sai tämä nuori esimies(nainen) aikaan. Minun mustamaalaamiseni yhtiön hallituksen silmissä, auttoiko se häntä nousujohteisella urallaan.
Olinko oman osaamiseni ja pitkän työkokemukseni vuoksi uhka nuorelle kolmekyppiselle naiselle. Olen ajatellut että edestä löytää minkä taaksensa jättää. Joskus se hänellekkin vielä osuus elämän vaikeuden.

Yritin palata takaisin uusien leikkausten ja masennus vuosien jälkeen töihin. Samaa ammattitaitoa tarvittiin. Mutta sama yhdistelmä, nuori naisjohtaja ja minä keski ikäinen nainen. Putosin vajaassa kahdessa kuukaudessa.
Töitä kasattiin ja vaadittiin sellaista vastuunottamista mistä ei ollut työsopimusta tehtäessä edes keskusteltu.Tuli paniikki ja ahdistus, masennus. Onneksi työterveyslääkäri ymmärsi ja sain sairausloman.
Mutta mikä inhottavinta, en ollut ensimmäinen siinä firmassa joka putosi. Miksi? Mikä on se nuorten naispomojen tapa suhtautua vanhempaan naistyöntekijään? Ei se VALTA ole niin makeaa, että on pakko talloa. Itsekin sitä valtaa käyttäneenä ei siihen pidä hullaantua. Mitä näille vielä nuorille naisille käy, tulee uusia nuoria naisia ja siellä saattaa olla joukossa vielä joku ilkeämpi, tyhmempi???, joka korolla kopauttaa.

Olinko liian kiltti, en, puollustauduin ja vein asioita eteenpäin ylemmille tahoille.
terveisin Homssu

Oletteko seuranneet TV1:n Härkää sarvista -ohjelmaa? Siellä pyydettiin kertomuksia ja kokemuksia huonosta johtajuudesta. Tekisivätköhän ne tästä hiljaisesti maton alle lakaistusta ongelmasta ohjelman, jopa? Täytyy seurailla. Se olisi todella hieno juttu, kun työpaikoilla ei uskalleta asiasta puhua.

No niin. Nyt esimieheni haluaa keskustella kanssani "työtehtävieni järjestelyistä". Saatan jo arvata, mistä on kysymys. Mielenkiinnolla odotan, josko keskustelu olisi ihan oikea keskustelu. Tuskinpa kuitenkaan. Todennäköisesti saan joko kuulla kunniani tai esimies ilmoittaa jotain tyyliin "tehtäväsi on jaettu muille." tai "Toimesi on lopetettu"

En ole vielä vastannut hänen pyyntöönsä, mutta viimeistään huomenna on pakko. En millään jaksaisi ja haluaisi...