Heippa
Ei pitäisi vaikuttaa eläkkeeseen koulutus eikä jos on yliopistossa koulussa
mutta sen jälkeen kun valmistut niin kela kyllä miettii eläkettä uudestaan
Kuin myös jos olet työtön ja saat työttömyyspäivärähaa niin voit myös käydä
kouluja / kursseja menettämätä tukea.
Oli joku viikko sitten samanlainen kysymys jota yksi ihminen minulta kysyi
mutta EHDOTTOMASTI KYSY KELALTA että et sitten syytä minua väärästä tiedosta
kun muuttuu noi asiat niin nopeasti.
Kaunista kevättä sinulle

Hieman otsikon ohi. Puolisolleni on ilmeisimmin ehdotettu työkyvyttömyyseläkettä. Sairauslomaa on vuoden loppuun (määrittelemätön psykoosi ja lievä masennus) ja KELAn eläkkeenhaku lomakkeet lojuu työpöydällä. Kyse 35 vuotiaasta eli sopii ajankuvaan aivan liiankin hyvin ☹️ Mahdollinen työkyvyttömyyseläke tuli minulle totaalisesti puskan takaa ja olen aivan äimänä. Miten ihminen voikaa tuntea itsenä näin hölmistyneeksi. Olen vailla sanoja ja suoraan sanottuna nyt en ainakaan tiedä miten osaan ja jaksan olla puolisoni tukena asiassa. Olin tyystin orientoitunut, että kyllä tuo tuosta vielä nousee jaloilleen, mutta miten väärässä olinkaan 😭 Kyse on elämän laadusta, ei pelkästään taloudellisesta vaan myös sosiaalisesta elämänlaadusta. Työyhteisö on kumminkin elinpiiri, missä vietämme suuren osan elämästämme. Puolisoni sairastui kylläkin liiasta työteosta, halu tehdä oli kova. Nyt sitten pitäisi ihan tyystin jäädä laakereille. Mitä tekevät työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ihmiset ?

Hei!

Vastailen, koskapa itselleni just myönnetty osaeläke.
Se, että lomakkeet on vielä lähettämättä, tekee toistaiseksi epätietoisuutta,
myönnettäisiinkö eläke, ja jos, kumpana, täytenä vai osana.
Yhdellä tutulla on ns määrä-aikainen, eli vuosi kerrallaan osaeläke.
Kuntoutus on sitten mahd. seuraava eteentuleva asia.

Tavallaan, jos, kuten kirjoitit "on tehnyt liikaakin töitä"
niin silloin olisi tuo osaeläke ihan hyvä.
Voisi palata voimiensa mukaan osapäiväiseen työhön 🙂

Tuttavani on 35v, minä 52v.

Tämä on tätä päivää, tosiaan.
Toisen tukena voi monin tavoin olla, kuitenkaan itseään "loppuunpolttamatta"
Masennus ei ole jotain, mikä häviää, kun hyvä ystävä sanoo:
"otappas nyt itseäsi niskasta kiinni. Lähde vaikka lenkille" 🙂

Rauhallinen, asiantilan huomioon-ottava suhtautuminen on mielestäni hyvä.
Ja usko siihen, että asiat saattavat järjestyä,
jopa parempaan suuntaan tulevaisuudessa.
"Peruna kerrallaan" kuten joku joskus totesi! Voimia teille! ☺️❤️

Kiitos Dinah52 vastauksesta🙂🌻