Työkkäristä paniikkia
Mun on pakko kertoa nyt kun ahdistaa ja päässä vaan pyörii että mitä työkkäri taas keksii mulle. Aika on ens kuussa ja en osaa relata vaikka sinne on vielä aikaa. Joka kerta siellä käydessä saa pahan mielen, millon ne passittaa kurssille tai kouluun ja vielä karenssilla uhkaamalla. Mulla on ollu aika ajoin masennusta ja tällä erää oon ollu työttömänä vuoden. Asiat oli suht hyvällä mallilla mutta sitte ”sain” työpaikan eräästä firmasta ja sitä kidutusta kestin neljä viikkoa ja sanoin itseni irti ja sain 3kk:n karenssin.Toi kokemus murensi mun itsetunnon niin etten enää usko pystyväni normaali töihin. Toi kokemus pisti mun tosi matalaksi. Tuntuu kuin suuri musta seinä olis noussu vastaan vaikka kuinka yritän ajatella et kyllä elämä kantaa,,mutta kun vaan ahdistaa. Onko muita samlla tavalla tuntevia,miten te selviitte eteenpäin? Oon huomannu että ilo on kodonnut jonnekkin. Mulla on mies ja lapsia ja eritoten lasten takia haluaisin olla vahva ja iloinen äiti. Ystäviä on yksi mutta sekin on ihan mun luonteen vastakohta. Miehelle ei voi puhua mun olosta,ei se ymmärrä,olen kyllä yrittänyt. Olen muutenkin herkkä ja arka ihminen ja se rajoittaa elämääni. Voi kun pääsis tästä suosta jotenkin ylös! Kiitos jos joku viitsii vastata tähän.