Työikäisten muistisairaiden omaiset
Etsin vertaistukea, ajatustenvaihtoa erityisesti nuorilta aikuisilta, joiden vanhempi on työikäisenä sairastunut muistisairauksiin. Äitini sairastui noin 6 vuotta sitten, kun olin 27 vuotias, ja sukutaustaa vasten perinnöllisyys on aika todennäköistä. Vaikka aikaa on jo kulunut, nyt viime aikoina erityisesti oma kohtalo surettaa. Tässäkö tämä nyt oli?
Tai onko muita henkilöitä, joilla on realistinen pelko saada perinnöllisiä sairauksia? Tai onko henkilöitä, jotka ovat sairastuneet perinnöllisesti? Haluaisin kuulla tuntemuksia, miten selvitätte pelossa elämisestä ja mitä tapahtuu, kun pelko käy toteen.
Minä sairastan perinnöllistä etenevää alaraajahalvausta, johon liittyy myös dementoituminen. Ei ole stressitöntä päivää ollut diagnoosin saamisen jälkeen. Minulla ainakin dna-testi varmisti asian, en tiedä onko sinun sairautta mahdollista testata?