Työikäisten eläkeläisten ketju
Tämä ketju on tarkoitettu meille, jotka jo olemme kuntoutusmyllyn käyneet läpi ja eläkkeelle päässeet tahi joutuneet. Syyt voivat olla psyykkisiä, fyysisiä tai molempia.
Sitä olen miettinyt, että mitenkäs tällä eläkkeellä nyt ollaan? Sairaudet estää työnteon vapaaehtoistyötä myöten ja kansaneläkkeellä ei ihmeempiä tehdä. Pitäisi osata elää arkea, ja olla tyytyväinen aika kapeaan elämänpiiriin, jota ei yhteiskunnassa juuri arvosteta.
No, kaikilla on voimavaransa, tukiverkkonsa ja mielenkiinnonkohteensa. Paitsi niillä, joilla ei ole.
Mutta, mutta – vertaistuen hengessä: työikäisten eläkeläisten asioista, ongelmista ja iloista. Sana on vapaa.
Toivon ja levollisen realismin jännite kuluttaa. Katselen edelleen kaiken maailman koulutuksia kuin ihmeparantumisen toivossa. Moni asia on kiinnostava, ja moneen asiaan haluaisi perehtyä, mutta levollinen realismi varoittaa ylikuormituksesta ja pahenevista terveysongelmista. Päädyn lukemaan kirjoja itsekseni ja omaksi ilokseni. Lukemattomia kirjoja useilta aloilta, painottuen pariin lempilapseen. Tietokirjallisuutta. Ainakin yleissivistys kasvaa.
Tykkään keskustella mielenkiinnonkohteistani netissä ja livenä, ja se on yksi elämän suola. Jotain mukavaakin on siinä, että eläkeläisenä on riippumaton. Saa lukea mitä vain ja olla mitä mieltä tahansa. Ei ole mainetta, eturistiriitoja tai elatuksen paineita (paitsi sikäli kuin se eläke ei suuren suuri ole). Kääntöpuolena ketään ei kiinnosta ajatuksesi, jos sinulla ei ole titteliä tai asemaa. Minusta on tullut jonkin sortin autodidakti, itseoppinut. Tunnen asiasta jonkinlaista ylpeyttäkin, mikä ehkä ei ole hyväksi. Tai sitten se on tervettä itsetuntoa. En tiedä.