Työelämä pelottaa, mitä tehdä?
Tuntuu siltä, etten jaksa/ pärjää tässä nykyisessä elämän oravanpyörässä.
Olen työtön ja minulle voi soittaa keikkatöihin, jos on tarvista.
Minulla on vuosia sitten todettu heikko stressinsietokyky ja koen vaikeaksi työelämän ja sen tuomat haasteet. Vaaditaan niin paljon ja nopeasti, etten kestä sellaista.
Tunnen toisiin ihmisiin nähden alemmuuden tunteita ja mietin mielessäni, kuinka päteviä toiset ovat, he luottavat itseensä ja osaamiseensa.
Kuten jo aiemmin kirjoitin tänne foorumiin, olen kaksi tutkintoa suorittanut ja todella vaikeaa oli. Menin ihan paniikkiin.
Sain unta parantavaa mielialalääkettä ja se on alkanut toimimaan. En herää enää öisin murehtimaan mahdollista soitttoa.
Se ei silti vie sitä ahdistuksen tunnetta pois, joka tulee ajatuksiin.
Psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi, että mahdollisuus olisi jäädä saikulle, jolloin ei tarvitsisi pelätä työhön menoa. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin, että asiat mutkistuu
ja on myöhemmin entistä vaikeampaa mennä töihin.
Onko kenelläkään kokemuksia, miten toimitte?
Tämä pätkätyöaika on kyllä voimia vievää varmasti monelle ihmiselle. Olen myös kokenut raskaana sen, kun omaksuu ja oppii työtehtävät ja tutustuu ihmisiin niin sitten työsuhde on jo lopussa. Joskus tuntuu myös, ettei sijaisen työtä oikein arvosteta.
Olen kuitenkin huomannut, että ei ne ihmiset siellä työpaikoilla ole sen kummempia työntekijöitä kuin itsekään, vaikka ne vaikuttaisivat kuinka itsevarmoilta ja itseriittoisilta. Sellainen ajatus on auttanut minua. Osasta työpaikoista on saanut hyviä kokemuksia ja on tuntunut, että työtäni on arvostettu. Onnistumisen kokemuksia ja seuraavia asioita yritän pitää mielessä, että olen ihan hyvä työntekijä ja minun työpanos riittävä. En ole sen huonompi kuin muutkaan, etkä varmasti sinäkään.
Tsemppiä 🙂👍
no joo, on kokemusta. Minäkin käyn töissä jonkunlainen ahdistus päällä. Kotona menee ihan hyvin jos en ala tekemään "liikaa asioita". En ole oikein selvillä mikä tämän olon töissä tekee. Onko juuri tuo kirjoittamasi huonommuuden tunne. Ei osaa arvostaa itseään? Oikeasti kaikki tekee virheitä ja ei ole täydellisiä. Mä yritän olla töissä kevyemmällä mielellä ja tehdä mitä kerkeän. Järki sanoo että oikeasti kaikki on aika ok, mutta ruumis menee jumiin ja tulee fyysisestikkin jännittynyt olo. Minäkin olen ajatellut saikun kanssa niin, että sitä pitää pitää jos alkaa yöunet mennä ja pää olla sekaisin. Mutta sitten kun kykenee, kannattaa yrittää jatkaa työntekoa, vaikka vähemmänkin, koska sieltä saa myös niitä onnistumisen tunteita. Helppo olisi mullakin jäädä kotiin, tuntuisi todella houkuttelevalta 🙂 mutta pelkään ettei itsetuntoni pääsisi ikinä palaamaan takaisin.
Hei!
Tuttuja kokemuksia kaikki edellä kirjoitettu myös täällä. Yritän itse ajatella, että vaikka moni muu onkin minua taitavampi ja tietävämpi monessakin asiassa, ei se tarkoita, etteikö minunkin työpanostani yhteiskunnassa tarvittaisi. Lahjakkuus, ahkeruus ym. on muutenkin niin kovin suhteellisia ja vaikeasti mitattavia asioita. Se että tekee parhaansa ja kohtelee muita ihmisiä hyvin, pitää riittää! Itseään ja muita kohtaan pitää osata olla armollinen. ☺️❤️☺️
Täälläkin yksi jota kauhistuttaa mennä töihin. Itse olen vaan opiskelija vielä. Valmistun keväällä, muutaman koulun jäädessä aikaisemmin kesken. Ei juurikaan työkokemusta. Ajatus töihin menemisestä vanhemmalla iällä on ihan hirveä. Olo jotenkin riittämätön ja arvoton.. Ois pitäny valmistua jo aikoja sitten ja mennä heti töihin niinkuin kaikki muutkin. Miten edes kehtaan hakea tässä iässä töihin jos vaikka kysyvät mitä tein vuosia tuossa välissä. Elin siis hyvin vaikean lapsuuden ja nuoruuden ja ensimmäinen ammattikoulu jäi kesken. Mielenterveysongelmat alkoivat keskeyttämisen jälkeen kunnolla enkä saanut raahattua itseäni mihinkään kouluun jne. ennenkuin vasta nyt vanhempana. Ongelmat jatkuvat edelleen välillä pahempina ja välillä helpompina mutta jotenkin olen saanut pakotettua itseni käymään koulun loppuun. 🙄