Pikku hiljaa kaikki järjestyy ja rakentuu. Älä vaadi itseltäsi liikoja, jos tunnet olevasi väsynyt. Onneksi poikasi on jo niin iso, että hänestäkin on varmasti apua. Voimia!

Paljon voimia sinulle disentra. Toivon että saat elämäsi taas järjestykseen.
🙂👍

Kiitos molemmille. 🙂

Mietin miksi tuntuu tältä. Tyhjältä. Toisaalta tuntuu myös vapauttavalta ja henki kulkee. Taitaa se painaa tässä eniten. Ahdistuin viimenään mieheni luona niin että piti mennä lääkäriin kysymään neuvoa.
En saanut nukuttua ja rintaa puristi, rytmihäiriöt oli melkoiset.

Lääkettä olisin saanut unettomuuteen ja ahdistukseen mutta en halunnut sitä vaihto-ehtoa. Toinen oli se että alan tekemään asialle jotain.
Vaikeaa irrottautua 37 vuoden yhteiselon jälkeen yhteisestä kodista. Omasta kodista lähtö oli tavallaan raskasta mutta ahdistus siellä oli raskaampaa.

Hyvältä tuntui kun nuorimmainen halusi tulla kanssani, sai jo valita 15 vuotiaana kumpaan paikkaan jää. Kun tässä kirjoittaa, huomaan että vahvana olo on mielettömän hyvä asia.

Kaikki uusi eessäpäin ja olen oman itseni "herra". Kai helpottaa kun saa kirjoittaa tänne

Sama tunne on minulla kun mietin elämääni. 26 yhteistä vuotta ei merkinnyt miehelleni sillä hetkellä ja sinä aikana mitään kun petti minua. Just tunne "tyhjän päällä" on oikea kuvaamaan tuntojani

Itselläni on vielä 2 lasta, suunnilleen 15v, vielä kotona. Jos lähdemme, mistä löydän töitä kun koko elämäni olen ollut lypsykarjatilan emäntänä. Voi kun joku auttaisi!