Tuttu raiskasi

Tuttu raiskasi

Käyttäjä pala lasia aloittanut aikaan 17.10.2010 klo 13:04 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 17.10.2010 klo 13:04

Hei!
Eilen oli pihatalkoot, joihin osallistuin. Sen jälkeen oli grillausta, jonka hoidin. En halunnut juoda, mutta mua yllytettiin relaamaan. Join pari siideriä. Myöhemmin vielä lisää ja vodkaakin oli. Eli kaikkea sekaisin.
Porukalla ensin paikalliseen ja sitten taksilla kauemmaksi, jossa mulle tuli pahaolo. Naapuri lupasi huolehtia mut kotiin, mutta veikin omaansa.

Pyörryin pahasta olosta lattialle. Naapuri riisui minut ja vei sänkyyn. Olin lähes tiedottomassa tilassa enkä pystynyt vaikuttamaan, mitä tapahtui. Useaan otteeseen heräsin, kun naapurin kädet kosketteli rintoja ja jalkoväliä. Olin järkyttynyt, että mulle käy taas näin. Sanoin EI. Mutta naapuri vain yltyi ja tunki väkisin kalunsa mun sisään. Luulin kuolevani. Niin tapahtui monta kertaa.

Mulla on nyt hyvin häpeällinen ja syyllinen olo. Miksi join? Miksi luotin? Olisin ennemmin kännissä kävellyt 5km kotiin niinkuin aioin. Nyt en ainakaan anna koskea itseeni kenenkään. Mulla on paikat kipeinä ja hellinä. Kai pitäisi lääkäriin mennä. Kävin kyllä jo suihkussa. Olen likainen ja saastainen. En uskalla kertoa asiasta kenellekään, kun on oma vika. Miksi minä?

Käyttäjä tantta7 kirjoittanut 22.12.2010 klo 09:29

Voi kumpa voisin halata kivun pois sinulta! Muista että miehesi rakastaa sinua, olet arvokas. paha olo-kohtaukset voivat tuntua niin sietämättömiltä mutta ne helpottavat, justiinsa esim. kun keskustelet miehesi tai psykologisi kanssa jota sinä teetkin ja hyvä. Me kannustamme sinua täältä!

Käyttäjä Mara70 kirjoittanut 22.12.2010 klo 21:56

pala lasia kirjoitti 21.12.2010 20:24

Hei!
Mulla on kauhea paniikki. Panikoin myös joulua. Eilen jouduin vastakkain pihalla raiskaajani kanssa. Jäykistyin kauhusta ja menetin puhekyvyn hetkeksi.

Tänään sain varattua lääkärille soittoajan labratuloksista, jotka otettiin viime perjantaina. Tuloksen kuulen vasta ensi tiistaina. Pelkään tosissani tappavaa tautia. Toivon kuitenkin parasta. En vaan pysty täysin rauhoittumaan. Mulla taitaa olla työstettävää huomenna psykoterapiassa. Voi apua! 😯🗯️

Moro

Onko paikkakunnan muutto mahdollista, ettet joutuisi vastakkain raiskaajasi kanssa, tai muuten moisten tilanteiden täydellinen välttäminen, onko mahdollista liikkua vain miehesi kanssa maailmalla?
Muistan sinua rukouksissani, halaus sinulle.

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 25.12.2010 klo 12:06

Mara70 kirjoitti 22.12.2010 21:56

pala lasia kirjoitti 21.12.2010 20:24

Hei!
Mulla on kauhea paniikki. Panikoin myös joulua. Eilen jouduin vastakkain pihalla raiskaajani kanssa. Jäykistyin kauhusta ja menetin puhekyvyn hetkeksi.

Tänään sain varattua lääkärille soittoajan labratuloksista, jotka otettiin viime perjantaina. Tuloksen kuulen vasta ensi tiistaina. Pelkään tosissani tappavaa tautia. Toivon kuitenkin parasta. En vaan pysty täysin rauhoittumaan. Mulla taitaa olla työstettävää huomenna psykoterapiassa. Voi apua! 😯🗯️

Moro

Onko paikkakunnan muutto mahdollista, ettet joutuisi vastakkain raiskaajasi kanssa, tai muuten moisten tilanteiden täydellinen välttäminen, onko mahdollista liikkua vain miehesi kanssa maailmalla?
Muistan sinua rukouksissani, halaus sinulle.

Hei!
Kiitos Mara70 lämmittävästä vastauksestasi. En aio muuttaa pois tästä kaupungista. Työpaikka on kuitenkin täällä sekä lasten koulut ja kaverit. Aikomus on keväällä muuttaa pois tästä kerrostalosta.
Se että liikkuisin mieheni kanssa kuulostaisi melkein taivaalta. Hänellä on päivätyö ja itselläni vuorotyö. Ton raiskauksen tekee vielä pahemmaksi psyykkisesti, kun neitsyenä tulin tulevan appiukon raiskaamaksi sekä seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. En pysty ajattelemaan seksiä. Se inhottaa minua. En ole harrastanut seksiä seitsemään vuoteen, jos ei lasketa nyt tota raiskausta. Raiskaus ei ole mielestäni seksiä ainakaan raiskatulle. En tiedä, mitä raiskaaja siitä saa.

En usko pääseväni koskaan asian yli. No asiaa käsitellään pikkuhiljaa psykoterapiassa. En vaan voi lakata häpeämästä itseäni, vaikka koko ajan joku yrittää tolkuttaa muuta. Pidän itseäni vähintäänkin osasyyllisenä tapahtumiin.

Käyttäjä Saniga kirjoittanut 28.12.2010 klo 09:13

Heippa rakas ystäväiseni!
Toivon sinulle parasta tälle päivälle enkä edes suostu pelkäämään pahinta. Kerrothan sitten mitä lääkäri sanoi? Olen nyt ollut muutaman viikon vertaituki sivustolla sininentuki. Siellä on ollut hyvä keskustella avoimesti kokemuksistaan seksuaalisesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä. Olen samalla nimimerkillä siellä kuin täälläkin jos tulet kurkkaamaan.
Pikkulikka on nyt reissussa ja olo on hieman tyhjä. Yritän kuitenkin antaa tämän ajan itselleni jotta jaksan taas viikon päästä kun hän palaa olla hyvä äiti.
Tunnustan kuitenkin olevani henkisesti ja ruumiillisesti aivan loppu. Se on tosiasia joka ei katoa mihikkään. Jokainen päiväni on nyt omanlaisensa selviytymis tarina ja seuraava uusi alkaa aina seuraavana aamuna kun silmäni aukaisen.
Haluaisin olla tukenasi kun puhelu tulee mutta voin vain mielessäni pitää sinua kädestä kiinni. Kyllä tämä elämä meitä heittelee enkä millään muotoa enään voi väittää että tällä olisi jokin tarkoitus mutta jaksan uskoa että niin sinä kuin minäkin olemme selviytyjiä isolla S: llä ja toivon että vielä joskus meistä selviytyjistä tulee voittajia.
Voimia ja iso halaus🙂👍

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 29.12.2010 klo 16:46

Hei!
Ei HIV:iä, ei hepatiitti A:ta eikä C:tä eikä kuppaa. Menin Saniga siniseen merkillä lasia. En nyt jaksa enempää.

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 04.01.2011 klo 17:47

Hei!
Olin saada sydärin eilen, kun törmäsin eilen sairaanhoitajaan, joka oli mulle tekemässä lääkärin ohella raiskaustutkimusta ja pitämässä jaloista kiinni ja nyppimässä häpykarvoja.

Mä en kestä nähdä raiskaajaani enkä lääkäriä, sairaanhoitajaa tai poliiseja, jotka liittyvät raiskaustutkimukseen. Mä häpeän, häpeän...ja vihaan itseäni.

Käyttäjä ukria kirjoittanut 02.02.2011 klo 12:32

Hei pala lasia!
Haluan ensimmäiseksi antaa sinulle virtuaalihalauksen 🌻🙂🌻 Miten olet jaksellut? Luulen ymmärtäväni, miksi tunnet häpeää ja vihaat itseäsi, koska minutkin on eräs tuttuni raiskannut. Raiskaus tapahtui viime kesäkuussa. Moneen kuukauteen en mennyt lääkäriin enkä kertonut kenellekään tapahtuneesta, koska uskoin ja uskon edelleen, että se oli oma vikani. Olin tosin lääkkeistä sekaisin, mutta joka tapauksessa itse omin jaloin kävelin raiskaajani asuntoon enkä jaksanut edes kovin vastustella, kun olin niin peloissani ja väsynyt. Järkeni sanoo, ettei raiskaus voi olla uhrin vika, vaan se on aina raiskaajan vika, mutta silti häpeän ja uskon, että olen huono ihminen, kun en edes voinut itse määrätä kehostani. Kerroit, että naapurisi raiskasi sinut. Onko hän yhä naapurisi ja joudutko näin ollen näkemään häntä? Voimia!

Käyttäjä Mayana kirjoittanut 03.02.2011 klo 00:17

Hei pala lasia.

Itkien luin viestiketjun. Itse jouduin myös raiskatuksi 8.1. En uskaltanut mennä lääkäriin vasta kuin 27.1. kaikki tutkimukset tehtiin, mutta aikaa oli kulunut liikaa - ultraukset yms. eivät kertoneet paljoakaan. En uskalla tehdä ilmoitusta poliisille.. Mies on ahdistellut minua tapahtuneen jälkeen ja tietää missä asun. Olo on niin kamalan likainen, syyllisyys painaa ja psykiatri vain pahensi oloa - minulle tuli sellainen olo ettei minua uskota tai että suurentelisin asiaa - vika olisikin minun... Kutsuinhan miehen luokseni... En ikinä uskonut joutuvani kokemaan tätä - olin niin kamalan kipeä!

En keksi parempaa sanaa kuin "ihanaa" 😠 että on ihmisiä jotka ovat kokeneet saman. Vaikka kukaan ei saisi joutua kokemaan sitä... ☹️ Tunnen oloni vain niin kamalan yksinäiseksi.

Käyttäjä Mara70 kirjoittanut 03.02.2011 klo 15:56

Mayana kirjoitti 3.2.2011 0:17

Hei pala lasia.

Itkien luin viestiketjun. Itse jouduin myös raiskatuksi 8.1. En uskaltanut mennä lääkäriin vasta kuin 27.1. kaikki tutkimukset tehtiin, mutta aikaa oli kulunut liikaa - ultraukset yms. eivät kertoneet paljoakaan. En uskalla tehdä ilmoitusta poliisille.. Mies on ahdistellut minua tapahtuneen jälkeen ja tietää missä asun. Olo on niin kamalan likainen, syyllisyys painaa ja psykiatri vain pahensi oloa - minulle tuli sellainen olo ettei minua uskota tai että suurentelisin asiaa - vika olisikin minun... Kutsuinhan miehen luokseni... En ikinä uskonut joutuvani kokemaan tätä - olin niin kamalan kipeä!

En keksi parempaa sanaa kuin "ihanaa" 😠 että on ihmisiä jotka ovat kokeneet saman. Vaikka kukaan ei saisi joutua kokemaan sitä... ☹️ Tunnen oloni vain niin kamalan yksinäiseksi.

mikä meitä miehiä riivaa, miksi teemme tällaista, hävettää.
mutta sinun pitää ehdottomasti mennä poliisille kertoa kaikki uhkailuineen päivineen.
hommalle on pistettävä loppu, tai tuon miehen teot jatkuvat vaan.
muuten miksi kutsuit miehen kotiisi, oliko mies jo saavuttanut luottamuksesi jotenkin.
Liittyikö tilanteeseen alkoholinkäyttöä?
voimia sinulle.

Käyttäjä pala lasia kirjoittanut 04.02.2011 klo 00:38

Voi sua Mayana!
Olen todella pahoillani puolestasi. En ole vielakaan selvinnyt omasta kokemuksesta. Enka voi luvata, etta unohdat. Et unohda sita ikina. Sun taytyy paasta puhumaan siita. Toivon, etta ajan kanssa unohdat.

Itsestani sen verran, etta pidan itseani edelleen syyllisena ja likaisena. Sain sairaalasta ihan asiallaista kohtelua. Jalkitestit ahdistivat ja laakarin soitot koetuloksista. Oli tosi noyryyttavaa odottaa tietoa HIV:sta, klamydiasta, kupasta, hepatiitista jne Mulla on muutenkin vanhaa traumaa ja pelkaan jo melkein sanaa SEKSI. Koen sen likaiseksi ja hyvaksikaytoksi. Olinhan nuorena appiukon hyvaksikayttama toistuvasti. Vaihtoehtona oli kuolema.

Olet Mayana rohkea, kun uskallat avautua. Itse en uskalla tehda rikosilmoitusta. Poliisi oli sita mielta, etta tilanteen ollessa tasan mina havian. Toivon sulla olevan paremmat mahdollisuudet rikosilmoituksen tekoon.

Mulle aianakin on jaanyt ikuinen pelko. Joudun toistuvasti kohtaamaan raiskaajani. Naen keittion ikkunasta huoneen ikkunan, jossa jouduin raiskatuksi. Luotin tuttuun naapuriin, joka lupasi huolehtia minut kotiin, kun olin juopuneessa tilassa, mutta ei vaan tarttui tilaisuuteen: kouri, kahmi, puri ja raiskasi. En voi muuta kuin haveta ja inhota itseani!

Käyttäjä Mara70 kirjoittanut 04.02.2011 klo 19:52

pala lasia kirjoitti 4.2.2011 0:38

Voi sua Mayana!
Olen todella pahoillani puolestasi. En ole vielakaan selvinnyt omasta kokemuksesta. Enka voi luvata, etta unohdat. Et unohda sita ikina. Sun taytyy paasta puhumaan siita. Toivon, etta ajan kanssa unohdat.

Itsestani sen verran, etta pidan itseani edelleen syyllisena ja likaisena. Sain sairaalasta ihan asiallaista kohtelua. Jalkitestit ahdistivat ja laakarin soitot koetuloksista. Oli tosi noyryyttavaa odottaa tietoa HIV:sta, klamydiasta, kupasta, hepatiitista jne Mulla on muutenkin vanhaa traumaa ja pelkaan jo melkein sanaa SEKSI. Koen sen likaiseksi ja hyvaksikaytoksi. Olinhan nuorena appiukon hyvaksikayttama toistuvasti. Vaihtoehtona oli kuolema.

Olet Mayana rohkea, kun uskallat avautua. Itse en uskalla tehda rikosilmoitusta. Poliisi oli sita mielta, etta tilanteen ollessa tasan mina havian. Toivon sulla olevan paremmat mahdollisuudet rikosilmoituksen tekoon.

Mulle aianakin on jaanyt ikuinen pelko. Joudun toistuvasti kohtaamaan raiskaajani. Naen keittion ikkunasta huoneen ikkunan, jossa jouduin raiskatuksi. Luotin tuttuun naapuriin, joka lupasi huolehtia minut kotiin, kun olin juopuneessa tilassa, mutta ei vaan tarttui tilaisuuteen: kouri, kahmi, puri ja raiskasi. En voi muuta kuin haveta ja inhota itseani!

paha paikka tuo kun ollaan alkoholin kanssa tekemisissä, varsinkin jos miehellä on vähänkin taipumusta moisiin tempauksiin, alkoholi antaa sitten sen lopullisen sysäyksen, näinhän ei saisi olla - etkä sinä ole syyllinen vaikka humalassa olitkin sinähän pyysit apua ja luotit auttajaan joka rikkoikin luottamuksen.
ei ei ei näin, nyt miehet lopettakaa moinen pelleily.
vaikka nainen olisikin humalassa se ei ole lupa raiskata!
edelleenkin voimia ja rukoilen puolestasi.

Käyttäjä Mara70 kirjoittanut 04.02.2011 klo 23:46

katsos muuten sivustoa http://www.tukinainen.fi/

Käyttäjä Mayana kirjoittanut 07.02.2011 klo 15:06

Tilanne on todellakin nöyryyttävä ja likainen. Useat kaverini miespuolisia, säpsähtelen pientäkin läheisyyttä ja hiki nousee pintaan jos vain joku ystävistäni halaa. Ennen kavereiden kanssa aina isossa "läskikasassa" vain katseltiin leffoja, nyt mielummin siirryn syrjään kuin olen kosketuksissa toisen ihmisen kanssa - edes neutraalisti. Raiskaajaan tutustuin baarissa - olimme molemmat selvinpäin ja juttu luisti. Pyysin luokseni jatkamaan jutustelua ja puhe oli sitten että vien hänet kotiin... Olin selvästi sanonut, että seksisiä ei kutsu tarkoita ja mies ymmärsi asian - tai siis sanoi niin... Olin typerä ja sinisilmäinen, koskaan ennen en ole baarista miestä vienyt kotiini, koska olen pelännyt. Nyt mies vaikutti kuitenkin niin mielettömän mukavalta, kohteliaalta ja rehelliseltä - miten helposti sitä saakaan annettua itsestään väärän kuvan jos vain tahtoo.

Tilanteeni tuntuu luisuvan käsistä. Jo ennen raiskausta kärsin masennuksesta ja yritin tappaa itseni ennen joulua. Alan olemaan epätoivoinen - olen niin huono puhumaan, psyk.polilla/lääkärissä kaikki ihmettelevät miten olen niin reipas -ei siis huolta. Vaikka kuinka jankutan itselleni, että jos haluan apua minun on avauduttava, mutta silti aina tuoliin istuessani vedän iloista roolia - "kaikki on hyvin" Alan pian uskomaan, että periksi antaminen on oikeasti helpoin vaihtoehto. Ylihuomenna pitäisi pystyä palaamaan kouluun. pelkkä ajatus saa minut voimaan pahoin ja tuskan hien nousemaan pintaan. Kuntosali on ainut josta saan voimaa - itsensä rääkkääminen kuntoilulla vie ajatukset hetkellisesti pois...

Pala lasia voimia, voimia! Olet urhea, en ymmärrä miten selviät päivittäin miehen lähellä - itsellä iskee paniikki jos joudun mennä lähelle edes hänen työpaikkaansa...

Käyttäjä Etsijä kirjoittanut 07.02.2011 klo 17:08

Samaa minäkin... Ehkä sinun, nimimerkki Pala lasia, tilanteesi kohentuu, jos pääset muuttamaan asunnostasi. Onhan aivan kestämätön tilanne, että joudut asumaan niin lähellä pahantekijääsi, jonka pitää tietysti saada asiaankuuluva rangaistus. Olet kokenut elämässäsi muutenkin todella kovia, joten voimakkaat reaktiosi ovat täysin ymmärrettäviä. Toivotan Sinulle voimia ja rukoilen puolestasi, että kestäisit kaiken!

Käyttäjä White princess kirjoittanut 11.03.2011 klo 20:12

Hei!

Tuttu tunne. Tuli vaan mieleen, että miten olisi muutto Italiaan? Käy parantumassa tästä sairaasta kulttuurista, jossa itseään kunnioittaville ihmiselle naureskellaan. Mut vedettiin esim. eilen mukaan julkiseen esileikkiin. Itse en tosin harrasta julkisesti niitä. No näyttelin taas. Itse kävin ysikytluvulla ns. parantumassa Italiassa. Siellä esim. ravintoloissa itseään kunnioittavalle naiselle
ei naureskeltu, vaan vieläkin muistan sen terveen ihailun, mihin rajaan asti sai mennä. Ei koskettu katseella väärällä tavalla, saatika sitten Ja silti huudeltin perään. Ja rannoilla valokuv että oltaisiin oikesti koskettu.Vaakojakin tuli välteltyä, mutta siitäkään kukaan ei tehnyt mitään numeroa, koska sillä ei oikeastaan ollut mitään tekemistä vaakojen kanssa. Se oli vaan eräs sisäpiirijuttu. Käytiin myös katsomassa maksullisia. ja se oli hyvin terapeuttista. Tosin järkyttävää. Tosin minulle kävi huonosti kun tulin Suomeen. Minut raiskattiin. Mutta se peiteltiin. Rikos oli siis vanhentunut. Mutta kyllä se silti oli tapahtunut. Että tällasta. Hetki sitten ystäväni joka on tässä kuviossa mukana otti taas yhteyttä. Hänkin on ns.italalainen. Ei julkisesti...