Hei!
Eilen oli pihatalkoot, joihin osallistuin. Sen jälkeen oli grillausta, jonka hoidin. En halunnut juoda, mutta mua yllytettiin relaamaan. Join pari siideriä. Myöhemmin vielä lisää ja vodkaakin oli. Eli kaikkea sekaisin.
Porukalla ensin paikalliseen ja sitten taksilla kauemmaksi, jossa mulle tuli pahaolo. Naapuri lupasi huolehtia mut kotiin, mutta veikin omaansa.
Pyörryin pahasta olosta lattialle. Naapuri riisui minut ja vei sänkyyn. Olin lähes tiedottomassa tilassa enkä pystynyt vaikuttamaan, mitä tapahtui. Useaan otteeseen heräsin, kun naapurin kädet kosketteli rintoja ja jalkoväliä. Olin järkyttynyt, että mulle käy taas näin. Sanoin EI. Mutta naapuri vain yltyi ja tunki väkisin kalunsa mun sisään. Luulin kuolevani. Niin tapahtui monta kertaa.
Mulla on nyt hyvin häpeällinen ja syyllinen olo. Miksi join? Miksi luotin? Olisin ennemmin kännissä kävellyt 5km kotiin niinkuin aioin. Nyt en ainakaan anna koskea itseeni kenenkään. Mulla on paikat kipeinä ja hellinä. Kai pitäisi lääkäriin mennä. Kävin kyllä jo suihkussa. Olen likainen ja saastainen. En uskalla kertoa asiasta kenellekään, kun on oma vika. Miksi minä?
Mullakin on jotain ihme oireita että esim. kaupassa tai kadulla mua ahdistaa jos joku seisoo tai kävelee mun takana. Joskus tulee jostai mieleen niitä tapauksia kun joku on koskenut muhun ilman lupaa. Sain psykologilta jotain luettavaa liittyen traumoihin, ja niissä juuri oli noista että tapahtunutta tavallaan elää välillä mielessä uudelleen. Mua ei ees oo sillee raiskattu mutta kun tuollaista paskaa tapahtuu toistuvasti että joku koskee mun privaatteja paikkoja säännöllisesti ilman lupaa niin kyllähän se alkaa tuntua. Kaikki on kyllä periaatteessa hyvin nyt kun ei kukaan ole päässyt lähelleni vähään aikaan. Toki aika paha masennus on koko ajan. Kyllä tästä vielä selviää mutta molemmat tarviimme terapiaa. Ootko muuten kuullut psykofyysisestä psykoterapiasta? Ainakin mulle suositeltiin sellaista tämän tilanteeni vuoksi.
Hei!
Ei klamydiaa eikä tippuria. Yes! Ei kun valkoinen takki päälle ja töihin.
Hei!
Kirjoitan tätä töissä tauolla. Kiitos Luuska sinulle kannustuksesta. En ole kuullut terapiasta, mistä kerrot. Täytyypä tiedustella asiaa. Mulle tuli psykoterapiaan neljän viikon tauko. Juuri kun tuntui, että oli päästy jo jollekin tasolle. Tauko tekee uuden kuilun asiaan.
Hetkittäin on jopa hyväkin olla. Hyvä niin. Voimaton ja väsynyt kyllä olen. Tämän tauon aikana pitää vähän syödä niin jaksaa painaa aamukuuteen asti.
Toivon Luuska sinulle myös voimia!!!🙂🌻
Hei!
Lauantaina olisi tiedossa firman joulujuhlat. Tavallaan haluaisin osallistua tavallaan en. Raiskauksen jälkeen en ole yhtään juonut alkoholia. Nyt pelottaa ajatus, jos juon itseni siihen kuntoon, etten tiedä, mitä mulle tehdään tai mitä itse tulen tekemään? Viimeksi kun multa meni kontrolli kokonaan.
Mitäs jos mä kännissä syyllistyn vaikka itsemurhaan? Eikä siellä olisi pakko juoda, mutta kun sitä on tarjolla. Viidessä tunnissa kerkiää juomaan penkin alle ja sitten jos joku pyytää jatkoille ja jotta en olisi jengipetturi niin lähden. Minä kun en haluaisi humaltua, mutta tiedän, etten ilman humalaa rentoutuisi.
Ahdistaa ajatus koko juhlista. Enkä kestä väen tungosta, jos meistä tuhatkin osallistuu. Toivon, ettei mua siellä kaivata. Lähimmälle ystävälle olen luvannut lähteä ja olen ilmoittautunutkin mukaan. Silti haluaisin jättää menemättä.
Pelkään ajatusta, jos tulisin raiskatuksi tai hyväksikäytetyksi. Mikä olisi epätodennäköistä, mutta viime humaltuminen jätti pelon. Kumpa voisin ystävääni loukkaamatta jättää juhlan väliin. Sen näkee sitten lauantaina, miten käy?
Heippa palasina!
Kuinka olet voinut? Minulla on kanssa nuo pikkujoulut ensi lauantaina edessä mutta en minäkään taida uskaltaa mennä. Olen nyt lääkityksestä huolimatta ollut aika epävakaa ja pelokas. Vanhat jutut pyörineet mielessä. Tilanne kärjistyi viime perjantaina kun jostain syystä suutuin itselleni niin valtavasti että hakkasin reiteeni liki toistakymmentä haavaa. Itsetuhoisuuteni siis nostaa taas katalaa päätään. Hommasin soittoajan työpaikkapsykologille ja sain sen jo tälle päivälle. Puhelu kesti vain pariminuuttia mutta siinäkin ajassa hän varmaan sai kuvan siitä missä mennään koska sain ajan jo maanantai aamuksi ja hän sanoi ettei tästä taida kovin lyhyttä keikkaa tulla. Nyt pelkään itseäni ja arvaamattomuuttani niin että uskon tekeväni viisaasti jos jätän pikkujoulut väliin koska alkoholi vie kaiken harkinta kyvyn ja jos sekoan lopputulos voi olla aika tuhoisa.
Voimia sinulle ja jaksamisia.
Hei
Itse olen juurikin vältellyt kaikkia tällaisia juhlia juuri niiden tolkuttoman alkoholipitoisuuden takia, en käytä itse (enää) alkoholia, enkä näin miehenä pelkää muitakaan jotka juopottelevat, mutta pikkujouluissa on aina näitä överiksi vetäjiä jotka aiheuttavat suukopua, jopa tappeluja, ja sitten se jota eniten vihaan pikkukännissä ja vähän isommassakin kännissä petetään vaimoja/miehiä aiheutetaan särkyneitä perheitä, särkyneitä unelmia ja särkyneitä sydämiä, ei sitä en kestä katsoa, moista nähdessä tekisi mieli käydä ottamassa senkat nekusta, mutta ei sekään ei käy näin rauhallisena miehenä.
Lisäksi jatkoilla on olemassa juurikin tuo raiskausten riski, jote ei en suosittele, surastaan pyydän älä mene sinne.
Hei!
Voi Saniga! Olenkin kaivannut sinua. Voi hurja sun itsetuhoisuutta. En voi väittää etten syyllistyisi samaan. Hyvä, kun pääset psykologille! Älä tee pahaa itsellesi. Ainakin mä surisin. En ole väittänytkään, että terapia olisi helppoa. Kunhan löytäisin vihan purkureitin johonkin hyödylliseen.
Hei Mara70! Tämä on teille molemmille lauantaista. Päätän olla menemättä juhliin. Riskit ovat liian suuret. Jos juovun ja petyn pahasti riski kotimatkalla on hypätä joko junan alle tai sillalta tai jokeen. Tiedostan tämän riskin. Psykiatrikin varoitti siitä maanantaina. Pelkään myös, jos tulen taas raiskatuksi. Viime kerta vanhojen juttujen lisäksi oli liikaa.
Menenkin lauantaina Helsinkiin ja tapaan serkkuni, saan halauksen ja mennään syömään. Toivottavasti en saa ystäväni vihoja päälle, kun en lähde juhliin. Toivon, että hän ymmärtää mun pelkoni ja huoleni.
Arvostan sitä, että musta välitetään täällä palstalla. Tunnen itseni vaan niin likaiseksi ja häväistyksi. Sorry!
Heippa taas palasina!
Minäkin päätin lopullisesti olla menemättä pikkujouluihin. Se on järkevintä tässä tilanteessa. Eilen minulle iski töissä kauhea himo että pitää kotona päästä leipomaan. Ei ihan leipomisen ilosta vaan sain fision siitä kuinka voin taas satuttaa itseäni. Illalla kotona eikun leipomaan ja uuni päälle. Pullien pyöritys ja sitten kohokohta pullat uuniin ja käsi vastuksiin. Kipu tuntui hyvältä ja meni täydellisesti vahingon piikkiin. En ole edes erityisen pahalla tuulella eikä asiat mitenkään kauheasti pyöri päässäni mutta jostain syystä tästä tuhoisuudesta on tullut minulle kuin huume. Mietin jo seuraavaa kertaa ja sitä miten toteutan sen. Tiedätkö pelkään itseäni ihan pirusti. Kuinka pitkälle tämä minut vielä vie. Ajattele jos tähän vielä alkoholia sekaan estot poistamaan niin voin veikata että pahaa jälkeä tulisi. Häpeän ja vihaan itseäni tällä hetkellä suunnattoman paljon.
Olen pahoillani etten ole kauheasti kirjoitellut. Minullakin on ollut sinua ikävä mutta voimia ei ole ollut että olisin jaksanut jutella. Paljolti olemme asioiden kanssa samanlaisissa veneissä ainakin juttujemme perusteella ja siksi kai ymmärrämme myös toisiamme hyvin. En minäkään haluaisi että sinulle tapahtuu mitään koska jäisin sinua kaipaamaan ja tosi suurella sydämmellä.
Olen kuitenkin käynyt täällä lukemassa ja seuraamassa mitä sinulle kuuluu.
Yksi ilta mietin miltä tuntuisi jos puhuisimme asioista livenä. Mietin sen tilanteen ja sain mieleeni kesän ja mukavat penkit millä istuimme vierekkäin naamat kohti auringon laskua ja siemailimme juomia ( ilmeisesti situkkaa oli) ja puhuimme asioista jopa niistä kipeistä ja toki paransimme maailmaa koska sehän on meidän molempien mielestä aika mätä😉. Kävi ihan itteäin hymyilyttä.
Voimia taas kerran sinulle ja lämmin halaus
Hei, pala lasia!
Olen pahoillani puolestasi! Minut raiskattiin parisuhteessa. Siinä parisuhteessa oli tapahtunut jo niin paljon pahaa, että raiskaus, ei tuolloin enää tuntunut juuri miltään. Sanoin ei, en halua ja yritin vastustella, mutta mies teki temppunsa. En uskaltanut vastustella enempää, sillä pelkäsin ihan aiheesta. Olisin tullut pahoinpidellyksi myös muuten. Silloin minusta lähti pala pois, aivan niin kuin sinäkin sanoit. Tuota palaa ei voi saada takaisin. Tunsin sen silloin, tunsin että menetin jotain todella tärkeää ja arvokasta. Sitä tuo tekijä halusi, niin luulen. Suhde oli myrskyisä, olimme kumpikin jonkinlaista myrkkyä toisillemme. Suhteesta on jo aikaa. Aika jollaista ei enää koskaan tule, ei sellaista suhdetta. Annoin raiskauksen anteeksi. En osannut muuta, minulla ei ollut vahvuutta tehdä muuta. Olen ylpeä, että sinusta on siihen mihin minusta ei ollut! En edes kertonut raiskauksesta kenellekään, häpesin. Häpeän vieläkin. En niinkään hävennyt itseäni, häpesin häntä. Nyt vain häpeän kertoa asiasta, enkä ole siitä monelle kertonut. Itkettää. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan sellaista. Ei kenenkään.
Hei!
Kiitos Saniga visiosta, jonka loit, jos oikeasti nähtäisiin. Luulempa, että voisi löytyä juttuja, jotka yhdistää. Voisimpa väittää, että jostain syrjästä ymmärtäisimme toisemme tuskan ja jakaisimme yhdessä jonkun "kuplan". Olet tullut minulle tärkeäksi! 🙂
Nyt mun täytyy avata uusi otsikko, mikä satutti mua!
Hei!
Heräsin taas kesken unien. Jouduin kohtaamaan eilen raiskaajani. Olin kahden naisen kanssa menossa joulushowta katsomaan lumisateessa ja vastatuulessa, kun tuo mies tuli pyörällä vastaan. Tajusin vasta kohdalla, että se tulee vastaan. En voinut kuin tuijottaa noiduttuna eteenpäin. Sitten irvistin ties mistä syystä. En voinut näyttää ystävilleni tuskaani.
Enkö pääse ikinä irti tuosta muistosta? Miksi se tuntuu vieläkin niin pahalta? Enkö voi vain unohtaa? Mun on pakko myöntää, että saan tapahtumasta ahdistuskohtauksia. Enkä pysty edes sanomaan sanaa: RAISKAUS. Mua iljettää koko sana ja se, että muhun on päässyt koskemaan intiimiin kohtiin luvatta ilman mun lupaa ja ilman mun HALUA. ☹️
Nytkin heräsin liian aikaisin. En kerkiä enää nukkumaan kuin korkeintaan tunnin. Menen aamuvuoroon töihin, vaikka onkin itsenäisyyspäivä. Täytyy nukkua päikkärit, että jaksaa katsoa illalla linnan juhlia. Hyvää itsenäisyyspäivää! 🙂👍
Hei. Itse sain aika mielenkiintoista analyysiä psykologilta. Ex-mieheni siis joskus vuosia sitten pakotti mua harrastamaan seksiä. Sitten sen jälkeen aloin harrastella jotain yhden yön juttuja ja joka kerta kaduin.. ja lopetin ne, mutta sitten kuitenkin aina olen hakeutunut tilanteisiin jossa joku voi käyttää hyväksi. Ja yleensä aina olen suostunut kun joku on ehdotellut jotain, tai en ole vaan pystynyt kieltäytymään. Tästä on seurannut ihan kamala syyllisyys kun päästän ihmisiä lähelle.
No mutta minulle sanottiin, että tuo on oire jostain traumaattisesta stressihäiriöstä. Eli siis jos joskus on joutunut hyväksikäytetyksi, ja jos se toistuu, niin oma reaktio ei välttämättä ole se perinteinen että haluaa taistella vastaan, vaan tapahtuu niin, että alistuu ja suostuu tuohon uudelleen. Ja se miksi hakeuduin aina tilanteisiin jossa on vaara tulla ahdistelluksi, johtuu siitä että jotenkin alitajuisesti hakeutuu niihin, koska toivoo jotenkin että tällä kertaa kaikki päättyisi hyvin. En tiedä oliko noista sinulle apua, mutta mulle oli suuri helpotus kuulla että nuo ovat vaan oireita jostain traumoista, eikä kaikki ole vaan omaa tyhmyyttäni. Ja jotenkin tuntui hyvältä saada vastaus siihen kysymykseen että "MIKSI MINÄ TEEN NIIN?".
Hei!
Hyvä Luuska! Sun jutussa on ajatusta! Olisikohan mun vanhassa traumassa jotain samaa? Täytyypä keskustella terapeutin kanssa asiasta.
Tänään mussa jyllää kaikki itseinhon aiheet. Olen raiskaajani joutunut kohtaamaan ja se sattuu niin. Haluaisin niin ottaa veitsen ja viiltää verta vuotavan haavan. Saada paha veri ulos, jos helpottaisi yhtään.
Kyljelläänikö nukun laitan, laitan jalat ristiin ihankuin se suojaisi jotain. En anna miehenikään koskea minuun. Yhtenä iltana tällä viikolla säikähdin miestänikin, kun hän nukkumaan tuli. En enää uskaltanut nukkua. Hulluksi kai tulen!
Tunnen itseni naisena niin halvaksi ja väkisin otettavaksi ettei rakkaudelle ja hellyydelle ole tilaa. EN HALUA IKINÄ ENÄÄ SEKSIÄ! MINUUN EI SAA KOSKEA!
Saan älyttömiä paniikkikohtauksia ja vain siksi, että minuun on koskettu jalkojen väliin luvatta ilman omaa haluani. Voi v***u! Täytyy myöntää, että yritin hukuttaa itseni siiderillä. Siitä tämä luonteelleni vastainen rohkeampi teksti. Nyt kun tähän ottaisi vielä pillerit mukaan, pääsisi pois tästä tuskasta!!
Jos tämä kaikki pitäisi kertoa ääneen, kuolisin jo pelkästä häpeästä. Pyydän, haukkukaa mut ulos täältä! Sen olen ansainnut. 😭 😑❓
Hei!
En sitten saa unta! On vaan niin levoton ja ahdistunut olo. Nyt on kahdeksan viikkoa siitä yöstä, joka pahensi mun oloa entisestään. En vaan voi antaa itselleni anteeksi, että join itseni siihen tilaan, että muhun kosketaan ja tunkeudutaan ilman mun lupaa ja tahtoa. Tapahtuneen ajattelu saa mut voimaan niin pahoin.
Reilu viikko pitää odottaa, että terapia jatkuu. Pelkään, että tää neljän viikon tauko saa mut sulkeutumaan takaisin kuoreeni. Mulla olisi suuri halu paeta koko maailmaa. Taas viilsin reiteeni jäljet, jotta muistan, mitä fyysinen kipu on. Kumpa saisin jouluksi rauhan sydämeeni edes lasten takia!! 😭
Hei!
Mulla on kauhea paniikki. Panikoin myös joulua. Eilen jouduin vastakkain pihalla raiskaajani kanssa. Jäykistyin kauhusta ja menetin puhekyvyn hetkeksi.
Tänään sain varattua lääkärille soittoajan labratuloksista, jotka otettiin viime perjantaina. Tuloksen kuulen vasta ensi tiistaina. Pelkään tosissani tappavaa tautia. Toivon kuitenkin parasta. En vaan pysty täysin rauhoittumaan. Mulla taitaa olla työstettävää huomenna psykoterapiassa. Voi apua! 😯🗯️