Heissan pala lasia!
Niin paljon voimia sinulle! En voi edes kuvitella mitä olet käynyt läpi. Olet ollut niin urhea kun jaksat 🙂 Sinä et ole tehnyt mitään väärin. Et mitään. Muista se
🙂🌻

Tänne saa kirjoitella pahasta olosta ihan vapaasti, sinun ei tarvitse pyytää anteeksi 🙂 Olen tosi ylpeä sinusta kaikesta mitä olet tehnyt 🙂🌻

Tässä pieni idea joka voisi ehkä auttaa.. Kerro jollekin tutulle tästä (naiselle) ja pyydä häntä jos hän voisi valvoa yön vaikka sinun olohuoneessa. Hän voisi tavallaan vahtia taloa ja toisi sinulle turvallisuuden tunteen. Ehkä saisit edes muutaman yön paremmin nukuttua! 🙂
Muista että et ole yksin tässä asiassa,sulla on koko maailman naiset puolellasi ja vaikka vaikeelta tuntuu uskoa niin myös melkein kaikki miehetkin! 🙂
Voimia sinulle!🙂🌻

Hei Pala lasia,

yhdyn tukijoittesi joukkoon. Älä vaan rupea viiltelemään itseäsi, vaan puhu, puhu ja kirjoita kokemuksistasi, yhä uudelleen. Hae turvaa ystävistäsi ja tutuista naisista. Älä epäröi ottaa uni- ja särkylääkkeitä. Fyysinen kipu hellittää varmasti vähitellen, mutta trauman käsittely on todella hidasta. Terapia on varmasti hyvään tarpeeseen, onneksi olet päässyt siihen, mutta varsinainen paranemisprosessi tapahtuu oman pääsi sisällä ja vie varmasti paljon aikaa.

Minua ei ole koskaan raiskattu, kerran oli yksi yritys, joka katkesi heti alkuunsa, mutta kyllä siitä tuli hyvn turvatun olo pitkäksi aikaa. Eräs ystäväni yritettiin raiskata, hän pisti vastaan niin, että repeytyi isovarpaan kynsi ja huusi myös. Paikalle tuli muita ihmisiä ja raiskaaja pakeni. Myöhemmin asiaa yritettiin ns. sovitella. Ystävättäreni ei suostunut sovitteluun ja oikeudenkäynnissä ilmeni, että uhreja oli vaikka kuinka monta ja kaikkien kanssa oli yritetty "sovitella". Tuomio rapsahti raiskaajalle ja sehän oli ihan oikein hänelle.

Älä sinäkään anna periksi, vaan vaadi tekijää vastuuseen teostaan. Muutenhan hän yrittää uudelleen jonkun toisen kanssa. Tsemppiä, kyllä sinä selviät!

Hyvä että uskalsit soittaa ja hakea apua. Kenen tahansa on vaikeaa puhua tuollaisesta kokemuksesta. Hienoa että sait kuitenkin kerättyä rohkeutesi ja jotenkin sanotuksi asiasi. Kuka tahansa varmasti änkyttäisi samassa tilanteessa. Olet todella rohkea kun uskallat puhua ahdistavasta kokemuksestasi! Autat itsesi lisäksi myös muita seksuaalista väkivaltaa kokeneita naisia kun yrität saada tekijän vastuuseen. Arvostan todella rohkeuttasi puhua asiasta ja jatkaa eteenpäin! Olet hyvä ihminen ja hieno esikuva muille naisille, miten toimia tuollaisessa tilanteessa. Joten älä väheksy itseäsi! Sinulla on syytä olla ylpeä itsestäsi ja siitä miten hienosti olet selvinnyt! Jos vielä tunnet itseinhoa, niin yritä muistaa,että se raiskaaja tässä on vastenmielinen ja ällöttävä tapaus, et sinä!! Yritä kanavoida inhosi ja vihasi siihen saastaan! (okei, varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta joka tapauksessa toivon, että näkisit miten vahva ja hieno ihminen olet kun jaksat taistella saadaksesi tekijän vastuuseen ja yrität päästä elämässäsi eteenpäin) Täällä foorumilla on varmasti monia naisia, joita kirjoituksesi on auttanut omissa vaikeissa kokemuksissaan. Hyvä että kirjoitat tänne. Toivon sinulle paljon voimia ja kaikkea hyvää!

HEI

Sinulla on jäljellä palalasia,,älä riko sitä enempää.
Neuvoja olet saanut joten enempää en osaa antaa, mutta MUISTA,,,
aina kun käyt nukkumaan niin ajattele että täällä on erä joka ajattelee sinua ja lähettää mielessään paljon voimia, ennen nukkumaan menoa minulla on tapana ajatella tytärtäni ja läheisiä ja toivottaa niille hyvää yötä, ja jaksamisia nyt sinä olet siinä mukana.

juuri nyt pistän sinulle halit..ja oikeasti ajattelen sinua.

Hei!
Vilpittömästi kiitos tukijoilleni! 2 viikkoa raiskauksesta enkä uskalla käydä nukkumaan. Näin viime yönä ensimmäisen painajaisen raiskaajastani. Unessa hän syytti minua, kun olen mennyt kertomaan. Sain myös kahdesti tänään voimakkaan paniikkikohtauksen, kun näin hänet. Yäk!
Soitin tänään myös Tukinaisen kriisipäivystykseen toisen kohtauksen aikana. Toisessa päässä oli hyvin ystävällinen ja ymmärtäväinen nainen. Nytkin yritän tänne kirjoittamalla rauhoittua ja toivon saavani turvallisen tunteen.

Hei!
Elämäni pisin kaksi viikkoa takana ja edelleen sattuu niin vatsaan kuin sieluun. Enkä osaa kuvata sitä pelkoa ja kauhua, mitä tunnen.

Yritän koko ajan miettiä, missä kohdassa tein väärin? Näytinkö vääriä signaaleja? Miksi en pystynyt pakenemaan? Huomenna saan tietää labratuloksista. Se pelottaa niin sikana. Jos muhun on tarttunut joku tappava tauti HIV tai joku hepatiitti. Mun sukupuolielämä on ennen tätä ollut vain yhden miehen kanssa: omani. Ei tauteja.

Mulla on sekavat tunteet. Edelleenkään en itke. Tämä kaikki on tuhonnut minut. Minusta ei tule enää kokonaista ehjää ihmistä. En ole enää nainen. En ole yhtään mitään. Mun paikka on jätesäkissä: iso roska, joka heitetään pois. Mulla on nyt, mitä suurempi halu vain kadota pois.
I am not happy. I want die. I miss my sister and I want go to heaven, where is my sister.

Hei,

Et sinä ole roska.

Me täällä näytön takana seuraamme ja tsemppaamme selviytymistaisteluasi, sinun selviytymisesi on meille tärkeää.

Tietyllä tavalla on toki loogista, että mietit omaa roolliasi tapahtuneessa - aivan kuin jonkin selityksen löytyminen tekisi järjettömästä rikollisesta teosta jollain tapaa järjellisen. Tämä on kuitenkin valheellista logiikkaa. Mies teki, koska halusi tehdä.

1) Eräissä ystäväpariskuntamme kotijuhlissa vuosia sitten oli nautittu alkoholia ja juteltiin rennosti. Miespuolinen vieras oli ilmeisesti tuijotellut rintojani jonkin aikaa ja aivan noin vain tarrasi kädellään kiinni toiseen rintaani - kaikkien ihmisten nähden, oma tyttöystävä oli toisessa huoneessa. Kouraisi ihan kunnolla. Halusi kuuulema testata, onko aitoa tavaraa.

2) Opiskelupaikassa harjoitteluaikana nuori oppilas hieroi jalkaani pöydän alla.

3) Olimme kävelyllä kaupungilla isokokoisen ystävättäreni kanssa, vastaan tuli vanhempi aivan vieras mies. Hän katsoi oikeudekseen kommentoida ystävättäreni ulkonäköä ääneen.

4) Nuorena ravintolassa ollessani kuulin kuinka tutulle naiselle nuori mies kävi pöydässä asti toteamassa tämän olevan harvinaisen ruma nainen.

Osalla miehistä tuntuu olevan syvällä psyykkessään ajatus, että naisiin voi koskea ja heidän rajojaan rikkoa, jos vain siltä tuntuu. Naisia saa kommentoida ja arvostella aivan avoimesti, jos siltä tuntuu.

Me itse emme ole vastuussa heidän käytöksestään. 🌻🙂🌻

Hei Pala lasia,

tilanteesi on erittäin vaikea, olen rukoillut puolestasi. Onko yhtään ystävää tai tuttua, joka voisi yöpyä kanssasi? Olen lukenut siskosi kohtalosta, mutta en oikein tiedä, mitä miehellesi on tapahtunut. Ehkä Sinun on nyt vaikeaa olla yksin siinä talossa, jossa naapurissa asuu hirviö. Onko mitään paikkaa, minne voisit nyt mennä tilapäisesti, etenkin jos et saa nukuttua öisin?

Jos ihminen ei nuku kunnolla pitkään aikaan, hän menee aivan sekaisin. Minua ei ole koskaan raiskattu, mutta ehkä se itsensä likaiseksi tunteminen kuuluu asiaan siinä mielessä, että se naisen ruumista on yritetty demonisoida kautta historian. Hyväksy se ja hylkää se sitten. Sinä et ole syyllinen, vaan se mies, joka käytti törkeästi tilaisuutta hyväkseen. Hän ansaitsee rangaistuksen ja Sinun tulee pysyä lujana, jotta saat hänet teoistaan tilille.

On ihan ymmärrettävää, että haluat taivaaseen siskosi luo. Olen itse ollut epätoivoinen ja ajatellut aivan samoin, haluan äitini luo, joka on nyt kuollut. Mutta olen päässyt tuon vaiheen yli. Sinä olet kokenut hirvittävän traumaattisen kokemuksen, josta taipuminen voi viedä pitkään.

Onko paikkakunnallasi mitään ensikotia, johon voisit nyt mennä tilapäisesti? Eräs tuttuni suivaantui niin mieheensä, että otti pienen vauvan kainaloonsa ja meni ensikotiin. Se herätti kyllä miehenkin. En oikein tiedä näistä systeemeistä, koska en ole itse niissä ollut, mutta varmasti asiantuntijat osaavat neuvoa Sinua.

Älä epäröi ottaa rauhoittavia lääkkeitä, toivottavasti saat niitä. Ne ovat vain ensiapua, mutta ennen kaikkea Sinun on nyt saatava levätä.

Toipumista! Kirjoittele, miten jaksat. Me kaikki tuemme Sinua.

Aloin kelaa näitä sun kirjotuksia ja samalla mietin että itsekin oon aika paskassa tilanteessa, nimittäin muhun on koskettu varmaan 1209823903012 kertaa seksuaalisesti ilman lupaa ja voin sen takia tosi huonosti ja mulla on masennus. Nyt tuli mieleen että jos joku raiskais mut niin se ei enää tuntus miltään koska oon turtunu kaikkeen tohon paskaan. Todennäköisesti vaan miettisin että yks pano muiden joukossa. Eli siis mielestäni tuo on ihan tervettä että pystyt reagoimaan tuohon tapahtumaan tunteella, et oo ihan kylmä ja kuollu sisältä. Vaihdetaanko osia?

Hei!

Kiitos Jasse! Yritän tajuta etten ole syyllinen, että mies teki, mitä halusi. Kuitenkaan en pääse syyllisyydentunteesta enkä itseinhosta eroon.
Kiitos Etsijä! Voi kiitos, jos rukoilet puolestani. En ole sen arvoinen. Niin mieheni, nukun yöt hänen vieressään, vaikkei meillä mitään semmoista tapahdukaan. Viime yönäkin heräsin kesken kaiken ja luulin, että se tapahtuu taas. En kuitenkaan haluta häiritä toisten unta.
Voi Luuska! Oletpas ottanut itsellesi aliarvostavan nimen. Etkä sä ihan sydämettömältä kuulosta. En tiedä, mitä sulle sanoa. Olet kokenut tosi paljon. En kuitenkaan tahdo vaihtaa osia.

Juu lääkäri soitti keskiviikkona niistä labratuloksista. Nollatestitulokset olivat negatiivisia. Hyvä. Huono uutinen: tippuri- ja klamydiatestit KADONNEET. En tiedä, miten voi olla mahdollista. En tiedä, onko hävinnyt meidän sairaalassa vai siellä, minne testit menevät. Torstaiaamuna menin uusintatestiin ja jouluviikolla seuraavaan. Torstaina olin työterveyslääkärillä ja perjantaina psykiatrilla. Raiskauksesta on vaan niin vaikeaa puhua. Se on hyvin inhottavaa. Sanoinkin heille: mitä, jos haluaa kuolla, mutta silti selvitä hengissä, mikä on yhtälö. Sain vielä ensi viikon sairaslomaa. Osallistun kyllä perjantaina työporukan tiimipäivään. Pakko tässä on vaan yrittää eteenpäin.

Hei!
Eilen ajatus jotenkin katosi. Nyt on käynyt niin usein. Kolme viikkoa tapahtuneesta ja minusta on tullut entistä säikympi. Jo askeleet takana saavat pääni kääntymään paniikissa.
Ja nämä yöt ovat vaihtelevia. Joko en uskalla nukkua tai herään pelkoon kesken kaiken. Olen tässä viikolla kuitenkin rohkaistunut kertomaan tapahtuneesta muutamalle naiselle. Tiedän tekeväni itseni alttiiksi sekä arvostelulle että juoruilulle. Olen kuitenkin saanut osakseni myötätuntoisia haleja. (nyt en ole 20v hiljaa niinkuin neitsyeeni menettäneenä raiskaajalleni olin) Siksikin tämä kaikki tuntuu niin pahalta. Epäilen omaa käytöstä ja osuutta tapahtumiin.
Seksuaalisuuden tasolla en tiedä, kuka olen. Ennenkin pelkäsin sitä ja nyt pelkään vielä enemmän. En edes tiedä, mitä minussa tuhoutui, mutta jotain hyvin peruuttamatonta. Itku ja nauru on ollut tämän kolmen viikon aikana kadoksissa. Mun takalukko on niin jumissa. Avainta etsiessä. Kiitos kuitenkin, että voin purkaa tuntoja tänne.

Hei!
Voi apua, kun mä panikoin. Panikoin vähän aikaa sitten kaupassa. Mun täytyy mennä huomenna töihin ja kohdata työkaverit. Onneksi huomenna on tiimipäivä, johon halusinkin osallistua.
Kunhan pysyn huomenna kuosissa. Osa meidän porukasta tietää mut niin hyvin, että näkevät jo naamasta, ettei kaikki ole kohdallaan. Kunhan eivät vain kysele mitään.
Muutenkin kaikki tapahtunut: raiskausyö, pomon kohtaaminen, terkkari, tutkimus sairaalassa, poliisit sairaalassa, labrassa juoksut, poliisilla käynnit... Mä olen niinkuin huonosti käsikirjoitetussa elokuvassa.
Mun olo on kuin hukkuvalla. Vajoan vain syvemmälle. Tänään tuli jopa ensimmäiset onnettomat kyyneleet.

Siis mä hajoan!

Hei!
Tiimipäivä on ohi. Tää oli niin raskas päivä. Kyseltiin, milloin tulen töihin. Sanoin, että maanantaina. Mä en kestä ihmisiä!!
Mä haluaisin erakoitua ja irtautua yksikseni. Se ei töissä onnistu, kun meitä on yli 400/vuoro. Enkä mä voi loputtomasti paeta työpaikkaa. Sain vaan kuulla tänään, että meillä on ensi viikolla kuusi työpäivää. Voi apua! Miten mä kestän?

Tiistaina kuulen lisää labratuloksia. Vielä saan pelätä, jos joku sukupuolitauti on tarttunut. Se on niin hirveää ajatella, että mä, joka olen siveydensipuli, mulle joudutaan tekemään labrakokeet. Tunnen itseni niin likaiseksi ja vähintäänkin huoraksi. Mä en vaan pääse eroon syyllisyyden tunteesta. Musta on imetty myös itku ja nauru pois. Mä olen sisältä niin kuollut. Olen kävelevä haamu!!

Hei,

Käy vuoren kimppuun pala kerrallaan - ajattele, kuinka selvisit tästä päivästä. Päivä kerrallaan hammasta purren ja sitten varamasti jonkin ajan kuluttua ei enää tarvitse sitä hammasta niin kovasti purra. Voimia sinulle!🌻🙂🌻

Hei!
Kiitos Jasse kannustavista sanoista. Selvisin taas yhden päivän, maanantain. Nyt en saa unta, vaikka väsyttäisi.

Nyt olen jopa itkenyt. Pelkään huomista terveyskeskuslääkärin puhelinsoittoa labratuloksista. Kuulen ne huomenna ennen iltavuoroon menoa. Täytyy tässä kai mennä päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan.

Rauhoittelen itseäni kirjoittelemalle tänne. Kirjoitan myös päiväkirjaan. Olisi varmaan sopivampaa kirjoittaa oma tuska vain päiväkirjaan. Koen olevani haavoitettu ja alaston. Kiitän teitä kaikkia, jotka olette jakaneet minun kanssa tämän tuskan ja häpeän tunteen. Ehkä olen naurettava näiden mun heittelevien tunteideni kanssa.

Pitäkää peukkuja, ettei ole mitään tautia. Jouluviikolla menen kanssa testeihin. Nyt kun saisi vielä nukuttua ja mieluummin ilman painajaisia. Nyt melkein irvistän jonkun hymyntapaisen.