Mun on niin paha olla, kun en löydä helpotusta elämääni😭

Violila kirjoitti 6.9.2010 15:33

Olen jännittänyt ja pelännyt ihmisten seurassa lapsesta asti. Ahdistus tuli kuvioihin mukaan teini-iässä koulun loputtua, kun olisi pitänyt aloittaa itsenäinen oma elämä, jollaista en koskaan ollut elänyt. Olen aina roikkunut muiden pultuissa. Päätökset olen tehnyt pelon hallinnassa, mennyt opiskelemaan sinne minne ystävänikin, valinnut miehen vain sen vuoksi, kun hän piti minusta, enkä halunnut yksinkään olla.

Vuosien saatossa tilaani kokeiltiin hoitaa erilaisilla lääkkeillä ja terapioilla. 10 vuoden aikana lääkkeitä on kokeiltu 17 eri kuuria ja terapioita 6 eri muotoa. Viimeiseksi vaihtoehdoksi jäi työkyvyttömyyseläke, jonka tämän vuoden alussa sain, kun en pystynyt työelämässä olemaan valtavan jännitys- ja ahdistusoireilun vuoksi. Sitten kokeiltiin vielä yhtä lääkettä, aloitettiin puoli vuotta sitten. Zeldoxin aloitettua olo oli taivaallisen hyvä heti seuraavana päivänä! Olin enemmän kuin onnellinen! Olin kuin toinen ihminen, en jännittänyt enää mitään enkä ketään. Olin iloinen, rohkea ja puhelias, ja suunnittelin jopa kyläpaikkoihin menoa. Hyvä olo kuitenkin loppui kolmen viikon käytön jälkeen ja oireet palasivat. Petyin todella karvaasti ja masennuskin tuli kuvioihin mukaan. Lisäksi jännitysoireeni kasvoivat.

Olen niin vihainen ja katkera, KUN SAIN KOKEA, millaista on olla PELKÄÄMÄTÖN ja vapaa ihminen, sellainen, mikä olen aina halunnut olla, ja kuitenkaan en saanutkaan olla sellainen kuin KOLME VAIVAISTA VIIKKOA tämän elämän aikana. Tunnetta voisi verrata siihen, että jalattomalle annettaisiin jalat takaisin, ja sitten ne vietäisiinkin taas pois. Täyttä KIDUTUSTA! Masennus on tuon jälkeen vain yltynyt. Ja kun olen kotona melkein koko ajan, masennus on nyt todella suuri. Sitä toivoo, ettei olisi koskaan syntynytkään tähän maailmaan.

Elämäni on niin turhaa, enkä pysty edes tekemään mitään muuta kuin kävelyttämään koiraani. Minulla ei ole minkäänlaisia päämääriä. Päivät vain kuluvat ohitseni. En jaksaisi herätä enää yhteenkään päivään. Mitä järkeä tällaisessa elämässä on, kun ei mihinkään pysty, eikä oireet hellitä, eikä mikään auta! Tuttujenkin ihmisten luona pelottaa ja ahdistaa ja on epämukava olla, ja sitä pitäisi vaan olla kotona ja elää yksinäistä elämää. Pääseekö täältä suosta koskaan pois!

hienoa että olet tänne tullut purkamaan olotilojasi ja ongelmiasi!🙂
uskon kuinka kurja tilanteesi on☹️ mutta ei missään nimessä toivoton!

Mä olen luonteeltani tosi herkkä ja arkakin. itseluottamus ja myös luottamus muihin ihmisiin on viety monta kertaa elämäni aikana. työelämässä olen ollut vain pieniä pätkiä,ja ne on olleet henkisesti todella rankkoja sillä kuvittelen kokoajan että musta puhutaan pahaa selän takana,tarkkaillaan,etsitään vikoja,odotetaan koska mä mokaan. ja lopulta uskon niin itsekin,että mokaan ja olo on todella epävarma ja raskas!☹️

liian usein olen ollut muiden kynnysmattona,nyt olen pikkuhiljaa hieman oppinut puolustamaan itseäni. ootko sua kohdeltu väärin ja epäoikeudenmukaisesti? entä koulu/työpaikkakiusattu? nuo nimittäin vaikuttavat ihmiseen läpi elämän!

Voimia Sulle lähettelen!*halaus*