Vielä Turun tapahtumista. Puukottaja oli ilmiselvästi ihminen joka ei ollut hakenut tai saanut apua. Psyyken sairastumiseen on itse reagoitava ajoissa. Myös psykiatrian resursseja on mielestäni lisättävä. Kyllä noin vakavan teon kuuluukin järkyttää mieltä. Yhteiskunta ei saa jakaantua niin paljon, että ihmisiä ei enää hoideta. Jos kyseessä ei ollut terroriteko, niin asiaan on ehdottomasti reagoitava. Suomalaisten asenteet psyyken ongelmiin ovat edeleen todella jäljessä muista maista. Ei terapiassa käymisessä ole mitään hävettävää. Oma mieleni järkkyi nuorena mm. kulttuurishokista, mutta sain siihen apua. Mielessä oli ihmeellisiä ajatuksia Turkin valtiosta, mutta nykyään tiedän, että mieleni oli vain järkkynyt esim. oudosta kulttuurista. Onko kenties tässäkin kyse kulttuuriasioista? Entä oliko kenties kyse liian pitkälle menneestä syrjimisestä? Vankimielisairaala ja vankila toivottavasti auttaa kyseistä ihmistä tervehtymään. Teko itsessään oli hyvin tuomittava. Mitään ei päällepäin tosiaan valokuvien perusteella näkynyt. Ehkä nyt tosiaan vihdoin heräämme kehittämään psykoterapia asioita yhteiskunnallisesti.

Hei!

Haluaisin vielä korjata kirjoitustani, koska on ollut hieman epäselvyyttä mitä Turun torilla tapahtui. Viimeisimmän tiedon mukaan kyseinen mies on jo vangittu. Surullista tapahtumassa on se, että ennakkoluulot mielenterveysongelmia kohtaan Suomessa varmasti vain lisääntyvät kun tuollaista tapahtuu. Terapiassa käyneenä sanoisin, että suurin osa ihmisistä jotka tarvitsevat mielenterveyspalveluja ovat kuitenkin ihan harmittomia. Esim. skitsofreniastakin voi nykytiedon mukaan täysin parantua. Itse en sairasta skitsofreniaa, vaan kuten totesin aiemmin, niin mieleni järkkyi nuorena mm. Turkin valtiosta. Mitään ihmeellistä siellä ei kuitenkaan tapahtunut. Me kaikki voimme periaatteessa sairastua psyykkisesti. Suomessa on vieläkin asenneongelma ihmisiä kohtaan, jotka hakevat apua. Ehkäpä maahanmuuttajatkin ovat alunperin vain sotatraumaisia ja kovia kokeneita. Siksi on tärkeää, että heitäkin ns. hoidetaan vankilapsykiatrian avulla, että rikosta ei uusita. Teko itsessään oli hyvin tuomittava ja selvästi tehty harkiten. Jää vain kysymys, mitä mielessä voi liikkua, että pystyy tappamaan? Itse en voi sitä ymmärtää enkä hyväksyä.

Mulla tämä tapahtuma ja Barcelonan tapahtumat laukaisivat omanlaisensa akuutin stressireaktion. En tiedä, jaksanko alkaa kirjoittaa näistä.
Mahdollisesti saan traumaterapiaa, jota voi hakea joskus marraskuussa. Se tarvitsee sen tietyn ajan katkeamatonta hoitosuhdetta.
Ärsytystä on ollut mm eilen aikalailla. Todettu tässä samassa rytäkässä myös kilpirauhasen liikatoiminnan uusiminen ja sisätautipolille on lokakuussa aika ja ennen sitä uudelleen labroihin.
Toivoisin hyvää oloa. On raskasta olla ärtymysolossa ja jos ei tiedä, milloin tilttaa olo.

Aivan kauheaa että ei voi enää olla turvassa. Ei tällaista kiitos.

Kyllä minulla Turun tapahtumat laukaisi pelon väkivallasta,joka voi tulla omalle kohdalla ihan yhtäkkiä ennalta arvaamatta. Tätä tietenkin edesauttaa se,että jouduin nuorena puukottajan uhkaamaksi bussissa. Eilen illallakin,kun olin marketissa iski pelko,että jos joku alkaa riehua,niin mitä voisi tehdä. Ei ole oikein,että joutuu pelon kanssa elämään.

Maailman tilanne on tosi ahdistava, täällä hetkellä ei tapahdu mitään hyvää, ja kaikki mitä pelkoni ovat, ovat toteutumassa. Ahdistavaa. Tuo Lontoon tapahtumatkin, pelottaa kovasti nykyaika. Kuinka kaipaankaan aikaa, jolloin olin vielä "nuori ja iloinen". Eli 10 vuoden taakse, jolloin olin ala- asteella.😭. Silloin ei vielä miettinyt asioita näin paljoa😞

Mä muistin kans tässä yks päivä että mut on ryöstetty kun olin 10-vuotias. Mulla ei jäänyt mitään traumaa, kun en muista tuota kun aina joskus. 3 aikuista ihmistä ryösti 10-vuotiaan. Eivät tehneet mitään väkivaltaa, mutta ne ympäröi mut. Saivat 40 markkaa saaliiksi. En muista edes pelänneeni. Oon varmaan jotenki outo;D.

Unohdin mainita tapauksen jopa kotona. Noita ihmisiä tuskin olisi saatu kiinni, olivat ulkopaikkakuntalaisia romaneja jotka tulleet silloin kaupungin festareille.
Oman paikkakunnan romanit tunnen täysin. Eivät ole väkivaltaista porukkaa, vaan hyviä ihmisiä.