Niinpä se on kun lukee aamulla lehden, niin ihmettelee, eikö maailmasta ole muuta kerrottavaa. Mieheni ei koe samanlailla kuin minä, hän ei lue asioita samanlailla ja yritän opetella hänen tyyliään, etten kokisi pelkoa kun luen kaikenlaisia kauheuksia mitä on tapahtunut. Samoin on telkkarissa, sama laulu, pahaa ja kauheaa ja tappelua tai seksiä.
Minussahan se vika on kun en osaa suodattaa näitä juttuja. Aion oikeasti opettelemaan sietämään pahaa ilman pelkoa, koska se on kuitenkin elämässä mukana, kumpikin, hyvä ja paha. Jos vain pelkkää hyvää haluan niin en opi terveesti suhtautumaan pahaan.
Jossain vaiheessa oppi jäi kesken, koska en nuorena oppinut tuota. Keskityin vain omaan työhön, omiin ympyröihin, perheeseen, enkä liikoja miettinyt. Nyt kait on liikaa aikaa.