Tunnen oman elämäni turhaksi ja itseni mitättömäksi, en ole saanut oikein mitään aikaan enkä vielä tähän ikään mennessä ole löytänyt paikkaani elämässä. Olen vain heittopussina ajautunut työpaikkoihin ja koulutuksiin, en ole ollut vielä töissä alalla jonka olisin kokenut omakseni vaan aivan toisella alalla jossa on koko pitkän työuran ajan vaivannut riittämättömyyden tunne. Minulla on hirveät vaatimukset itseäni kohtaan, ja olen aivan hukassa itseni kanssa 😞 Onko muilla samankaltaisia fiiliksiä? Olen miettinyt pääni puhki alanvaihtoa, mutta tuntuu että aina tökkää johonkin asiaan enkä pääse eteenpäin. Tosin aloitekyky on hyvin vähissä tällä hetkellä kun on masennus että sekin vaikuttaa.
Ihan samoja tuntemuksia minullakin. Ei mene päivääkään etten miettisi miten turhaa tämä elämä on. Olen jumittanut tympeässä työpaikassa jo ties miten pitkään ja elämä on lipunut ohi. En näe tulevaisuutta tällä alalla. En kehity mihinkään. En osaa enkä jaksa tehdä asialle yhtään mitään. Olen vain olemassa. Valitettavasti.
Sain jostain neuvon, että pitäisi vain seurata uteliaisuuttaan ilman, että alkaa liikaa järkeistää kaikkea tyyliin "mitä hyötyä siitä muka olisi" ja "ei siltä alalta koskaan töitä saisi". En tiedä onko se hyvä neuvo. Suomessa on niin kylmä meininki nykyään työmarkkinoilla. Tosin jos uteliaisuuttaan seuraamalla löytää intohimon johonkin harrastukseen, niin se tietysti toisi sisältöä ja vastapainoa sille tympeälle työlle. Pitäisi vain löytää se uteliaisuus ensin. No eipä tästä kirjoituksesta taida mitään hyötyä olla. Tämähän päätyi vain takaisin alkupisteeseen. Vaikea tehdä mitään minkään asian eteen, jos ei tiedä mitä haluaa. Eikä se selviä millään "Selvitä mitä haluat!" käskyillä ☹️
Sinulla siis kuitenkin on tiedossa joku muua ala, jonka kokisit paremmin omaksesi? Sekin on jo hyvä juttu, että edes tietää mikä olisi omaa alaa. Ehkä vielä löydät suunnan sille alalle!
Vähän samasta aiheesta itsekin kirjoitin. Turhauttaa täällä tyhjänpanttina olo. 2 koulua oon keskeyttäny, töissä oon viihtyny mutta piti hakea taas 2014 syksyllä kouluun että saa jostain paperit=olisin yhteiskuntakelvollinen. Nyt alkaa taas ahdistamaan kun alkaisi työssäoppiminen. Töissä on mukavaa kun saa olla yksin ja rauhassa. On täysin eri alaa kuin opiskelen. En kehtaisi jättää kouluakaan kesken TAAS. Muiden hyväksynnän yms takia siellä vaan roikkuu. Mitä tällä elämällä pitäisi tehdä?
Kiitos vastauksista Lonelywolf ja Nooppium 🙂
Minulla on tavallaan jotain suunnitelmaa mikä uusi alani voisi olla, ihan selvää se ei kuitenkaan ole. Lonelywolf, tuo oli kivasti sanottu että pitäisi seurata uteliaisuuttaan, haluaisin mutta en ole vielä ainakaan uskaltanut, pelkään epäonnistumista. Ehkä sitten kun uusi suunta olisi selkeä niin tulee se uskalluskin. Nooppium, kerroit keskeytyneistä koulutuksistasi, minulla on sekalainen kokoelma erilaisia kursseja käytynä, läheskään kaikista ei ole ollut mitään hyötyä, olen vain vähän laiska opiskelemaan enkä halua hakea koulutukseen joka kestäisi vuosikausia. Olen kaksi tutkintoa aikoinaan suorittanut, toinen 1,5v ja toinen 2,5v ja tuo jälkimmäinen oppisopimuksella työn ohessa, vei aivan kaikki mehut ja silloin tuli lievä masennus. Tällä hetkellä on keskivaikea joka paljolti johtuu työuupumuksesta. Uuden alan koulutus ei saa olla kovin pitkä, olen enemmän käytännön ihminen kuin lukuihmisiä. Nooppium, mitä elämällään pitäisi tehdä, haluan ajatella omakohtaisesti ainakin niin että mahdollisimman paljon tehdä juttuja joista itse tykkää ja nauttii eikä vain toisia miellyttääkseen, elää omaa omannäköistä elämää, siihen voisi pyrkiä vaikkakin haasteellista on ja monta mutkaa matkassa. Itselläkin on olo, että olen jotenkin "kakkosluokan kansalainen" jos en joko opiskele tai ole töissä ☹️