Kuulostaa hyvältä suunnalta, Huawei.
Tärkeätä kuunnella omia tunteita.
Ja pikkuhiljaa rakentaa luottamusta itseensä, että voi luottaa itseensä ja tunteisiinsa.
Ettei ole ilkeä ja mitätöivä tunteilleen. Että jos on vaikka tunne, että tarvii päästä pois, niin kuuntelee sitä tunnetta ja ottaa sen tosissaan. Että nyt mun oisi hyvä päästä pois tästä tilanteesta. Vaikka toisaalta, cbt:ssä olisi sitten se ajatus, että vaikka pelottaa ja on tunne että tarvii päästä pois tilanteesta, vaikka sosiaalisesta tilasta joka jännittää, niin silti koittaa vaan olla siinä tilanteessa.
Tässä kohtaa alan aina miettiä että miten voi löytää tässä balanssin. Että kuuntelee ja uskoo ja ottaa tosissaan, muttei välttämättä todesta omia tunteitaan. Koska kropassa on paljon ikiaikaisia pelkoreaktioita jotka on oikeita tunteita, muttei välttämättä silti meitä palvelevia tunteita.
Siinä vaiheessa mietin, että miten tiedän luottaa tunteisiin ja ajatuksiini. Koska niitä tulee ja menee. Että onko ne oikeita ja todesta otettavia tunteita, vai tunteita joiden voisi paremmin vain antaa mennä ohitse.
Mutta se kuulostaa hyvältä suunnalta että kuuntelet tunteita. Ja että lempeä itselleen.