Tunnelin päässä ei näy valoa :(

Tunnelin päässä ei näy valoa :(

Käyttäjä AnMarie aloittanut aikaan 24.12.2011 klo 03:04 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä AnMarie kirjoittanut 24.12.2011 klo 03:04

Mikä hitto siinä onki.. Kymmenen vuotta, useita eri lääkkeitä, KYMMENIÄ terapeutteja.. Välillä menee ok. Useimmiten päin helvettiä. Henkilökohtainen omahoitajakin ihmettelee; aviossa oleva nainen, kaksi tervettä lasta. Mikä siis ahdistaa.. Parisuhde ok. Kotona kaikki ok. Miks asioille ei voi löytyä syytä. Olis jotain konkreettista mistä yrittää selviytyä.. Turhauttavaa. Jos näitä lapsia ei olisi, en jaksaisi edes yrittää.. nim. Kunpa sen yhden ilon päivän saisi.. 😭

Käyttäjä coupling2 kirjoittanut 29.12.2011 klo 20:03

Ihan kuin omaa tekstiäni, paitsi että olen mies. Lääkkeitä syöty jos jonkin merkkisiä ja PALJON. Nyt olen menossa omasta halustani sairaalaan. Ei tästä taida oikein muuten mitään tulla. Lähettävä psykiatri kysyi jo etukäteen mitä mieltä olisin sähköhoidosta. Ei oikein tunnu luotettavalta vaihtoehdolta. Jotenkin tuntuu että haluaisin vielä kokeilla jo nyt menevän Venlaflaxix rinnalla esim. Xanoria. Koukutta kyllä, mutta hitonko väliä sillä on? Ei oikein tiedä mitä nyt ajatella asioista - kovasti sotkuista on päänupissa
😞

Käyttäjä Jaksaako? kirjoittanut 12.01.2012 klo 11:05

Ei näy valo, ei. Mietin, että onko sitä jossakin edes olemassa....

Lääkkeitä, sairaslomia, tylytystä, ei neuvoja vaan sitä asennette, ettei mussa mitään vikaa ole, kunhan "haen huomiota"...

Se, että omanarvontunto on nollilla ei parane sillä, että simputetaan ja pidetään tyhmänä.

Joo-o, mulla on vaihtoehdot kyllä käyty läpi. Yksi jäljellä....

Käyttäjä arka kirjoittanut 12.01.2012 klo 17:40

Hei!
Toivottavasti vaihtoehto ei ole itsetuhoinen!
Jatketaan me mielenterveysongelmaiset elämäämme eteenpäin päivä kerrallaan, ja otetaan vastaan kaikki apu joka saadaan. Itse olin viime kesänä lyhyen aikaa osastohoidossa ja nyt lokakuussa päiväsairaalassa.
Toivoa on aina, aikakin saattaa parantaa. Olen jostain lukenut että etenkin skitsofrenikot voivat parantua spontaanisti keski-iässä. Ehkä masennukseenkin löytyy uusia lääkkeitä tai olo muuten vain paranee ajan myötä.
Paljon voimia meille kaikille depressiosta tai muista häiriöistä kärsiville!

Käyttäjä Jaksaako? kirjoittanut 13.01.2012 klo 21:03

arka,

Vaihtoehdot ovat todella vähissä. Saikulta kehtasivat jopa pyytää töihin... siis oikeasti. Kelpaan vain toisten apuvälineeksi, heidän tavoitteidensa saavuttamiseen. - minulla, pienellä minulla, itsellä, ei ole mitään väliä. No joo, näinhän se on aina mennyt, mutta silti...

Pitkästä aikaa olen taas humalassa, en pahassa mutta kuitenkin. Tuo käsky tulla töihin oli liikaa. En aio mennä, juon itseni vaikka sellaiseen känniin että sieltä käännyttävät pois.

*huokaus* ja *itku*

Kiva - taas - olevansa kaivattu tyyppi

Käyttäjä reklamation kirjoittanut 22.01.2012 klo 14:40

kannattaa miettiä oman elämän sisältöä ja ruveta tekemään mielekkäitä asioita, se on minulla auttanut huomattavasti niin kuin myös alkoholin vähentäminen ja kahvinjuonnin vähentäminen taas on auttanut ahdistukseen. liikunta ja terveet elämäntavat kunniaan!