Tuttu tunne, mä syön psyyke että masennuslääkettä. Mua ei kiinnosta asiat enää samalla tavalla, ku ennen. En tunne muihin ihmisiin kiinnostusta. Töissäkin saattaa aamu alkaa hyvin, mut loppupäivä onkin sit ihan peestä. Joten mun mielialat vaihtelee aikalailla.

Miten sun mielialat voi vaihdella jos et koe tunteita tai näin ymmärsin?

Jos täällä on joku joka ei ole lääkityksellä kuulisin mielelläni kokemuksia.

Moi.

Psyykelääkkeet "katkoo" ylä ja alpään tunteista...olen käsittänyt että lääke kemian lopetettua aivot palautuvat tuntemaan...

Olet sitä mieltä että ssri lääke vioitti aivojasi pysyvästi? Teitkö vai teetko hoitovirheestä ilmoituksen?

Essienni kirjoitti:
Miten sun mielialat voi vaihdella jos et koe tunteita tai näin ymmärsin?

En mä tiiä enää itekkään mitä selitin.

Siltä tää vaikuttaa kun ei viidessäkään vuodessa oo palautunut. Aivot koki aika kovan reaktion kun lääkkeet lopetin. En tiedä miten yleistä tällänen on mutta oon kuullut että monella esim seksuaalisuus ei välttämättä palaa enää ennalleen vaan haitat on pysyviä.

En tiedä voiko hoitovirhettä tehdä enään näin monen vuoden jälkeen.

Moi.

Mitä hoitomuotoja psykiatrit ovat ehdottaneet jotta tunteesi voitaisiin saada palautettua edes osin ennelleen?

Lisää lääkkeitä ja eri diagnooseja. Psykiatrille en enään mene.

Terve

et välttämättä ole kadottanut tunteita. Voi olla myös mahdollista että et vain löydä niitä. Onko sinulla ollut trauma jota ei ole käsitelty? Onko elämässä tapahtunut jotain jota et ole käsitellyt kokonaan?  Asia voi olla myös sellainen mistä et tiennyt sen vaikuttavan näin syvästi. Ensimmäinen mitä tarvitset on sellainen pysähtyminen ja vaadittava hoitosuhde jossa ei hoideta pelkästään oireita vaan etsitään myös syy.  Elämääsi ei ole pilattu. Tarvitset luottavan suhteen ja luotettavan ihmisen joka ymmärtää ja auttaa.

Johtuu lääkkeistä eikä mistään traumoista. Läheisten kuolematkaan ei tunnu missään. Myös kaikki mieltäpainavat asiat on käsitelty ja menneisyyden möröt. Tukiverkosto löytyy ja luotettava aikuinen kelle puhua. Ei se tunteita oo tuonut takaisin.

Rakkaus avaa ihmistä, herkistää...miten avoin olet ihastumaan, joka voi johtaa rakastumiseen? Onko turvallisempaa pysyä 'kuoressa'?

En koe ihastumisen tunteita , eli en ihastu saatan kiinnostua ihmisistä mutta lääkkeiden myötä tunneelämä on kokonaan hukassa.

Tai tunneelämää ei ole koska ei ole tunteita.

Luulen, ettei asia ole niin yksinkertainen kuin ajatellaan aika yleisesti.

Yhteys niihin, tunnereseptoreihin tai mitä ne ihmisaivoissa tunnealueella onkaan, ei toimi jos ei tunne mitään. Yleensä syytä haetaan lääkekemioista pelkästään. Asia on varmaankin aika kompleksisen monimutkainen avata. Jos itsessä se olo, ettei mikään tunnu miltään olen masennuksen vallassa. Masennukseen auttaa vain osin lääkkeet. Suuremman avun saa jos löytää uudelleen toimivamman itsen. Toiminnalla on noita sulkuja avaava vaikutus. Oman kokemuksen mukaan lähden liikkeelle tekemään jotain järkevää kun tunnepuoli prakaa. Toimimalla syntyy uusia polkuja, ehkä aivoissakin.