Moikka Mollyan ja keskustelua!

Olen huomannut saman, että taidenäyttelyt ja museot ylipäätänsä vaativat ihan omanlaistansa staminaa. Museo, jossa vierailin ei ole suuren suuri, muttei pienikään, ja kyllä sitä loppuajasta huomasi, ettei enää jaksanut lukea infokylttejä tai edes ihmeemmin katsoa esillä olevaa esineistöä.

Minä innostuin mosaiikeista oikeastaan vasta kun niihin maailman antiikkiaiheisissa museoissa törmäsin. Sen seurauksena silmät avautuivat ja nyt tuntuu, että törmään mosaiikkeihin vähän kaikkialla. Varmasti antoisa harrastus, olisi kiva joskus kokeilla.

Ikävä kuulla, keskustelua, että puhti on vähissä. Mikä sitä syö?

Minulla on ollut haikeutta ilmassa, koska jo jonkin aikaa pelkäämäni muutokset talkooharrastukseen näyttäisivät realisoituvan. Talkoiden määrä romahtaisi ja ne vähätkin muuttuisivat hyvin kausiluontoisiksi. Kivaa talkooporukkaa näkisi enää vain harvoin ja moni varmaan lopettaisikin. Jos niin lopulta myös käy, niin varmasti haikeus muuttuu suruksi. Pelkään syöksyväni aina vain syvemmällä yksinäisyyden suohon.

Tervehdys. Tänään sää ihan syksyinen. Sataa ja on hämärää ja ei oikein saa itseään käyntiin.... Tunnistan itsessäni myös tuon yksinäisyyden tunteen, vaikka fyysisesti en yksin olekaan. Ollaan kuitenkin täällä niin eristyksessä ilman muita ihmiskontakteja. Tuntuu kuin kaikki olisi jo puhuttu. Vaikka molemmilla omat kiinnostuksen aiheet, minulla taiteen teko ja miehellä tutkimuksen teko, tuntuu että elämä lipuu käsistä. Sairauteni estää kanssakäymiset ystävien kanssa ja mikään ei ole enää samanlaista kuin ennen, vaikka korona selätetään joskus..

Kaaosteoriamaista sattumien sarjaa. Hallussa lopulta tilanne, lepoa vaatii. Saunaa. Syömistä. Levähtämistä.

Minä niin nautin näistä viileämmistä säistä. Nukkunutkin olen paremmin. Olen muutenkin vahvasti syksyihminen (ja kevät-).

Tuollaiset sattumien sumat ovat ikäviä. Hyvä kuulla, että sinulla keskustelua on keinoja saada tilanne hallintaan.

Minua on tänä päivänä vaivannut sisäinen kaipuu - mihin, sitä en tiedä. Tai ehkä vaivannut on tässä liian vahva sana, koska enemmänkin kyse on eteenpäin ajavasta sisäisestä levottomuudesta. Kun vain tietäisin, että mihin tämän tarmoni kohdentaisin. Huomenna kun se voi olla jo poissa.

Saa nähdä tuleeko karenssi ://

Tänään vieläkin auki, ainoa varma asia seuraavaan kk ei tule mistää mitään, mutta en mitään jaksaisi tehdäkään tilanteen muuttamiseksi. Asiat on pitkissä piuhuissa jos joku peruu työn, jonka ottanut. TE tahon ihminen yritti vääntää kieltäytymiseksi asian. Siitä ei ole kyse. Toivon että yhteisymmärrys syntyi, vaikka varma en siitä ole. Palaan keikkailuun kun saan voimat takaisin.

Kiva
N'ott kun tulit takaisin!

keskustelua kirjoitti:
Saa nähdä tuleeko karenssi ://

Tänään vieläkin auki, ainoa varma asia seuraavaan kk ei tule mistää mitään, mutta en mitään jaksaisi tehdäkään tilanteen muuttamiseksi. Asiat on pitkissä piuhuissa jos joku peruu työn, jonka ottanut. TE tahon ihminen yritti vääntää kieltäytymiseksi asian. Siitä ei ole kyse. Toivon että yhteisymmärrys syntyi, vaikka varma en siitä ole. Palaan keikkailuun kun saan voimat takaisin.

Kiva
N'ott kun tulit takaisin!

Kurjan kuuloinen tilanne! Toivottavasti se ratkeaa nopeasti ja suotuisasti.

Minua alkaa ahdistamaan jo pelkkä ajatus TE-toimiston kanssa asioimisesta. Siihen on sisäänkirjoitettu epäsuhtainen voimasuhde asiakkaan ja virkailijan/organisaation välillä. Ja vielä pahempaa; holhoavan ylenkatsova asenne työttömiä kohtaan, siis noin yleisesti. Kun TE määrittää säännöt ja niiden tulkinnat, niin siinä tuntuu usein unohtuvan, että jokaisen ihmisyksilön pitäisi olla se, joka on oman elämänsä asiantuntija. Pykälät tai tilastot eivät saisi koskaan mennä sen edelle.

Enpä minä varsinaisesti koskaan poissa ollutkaan, ei vain tullut kirjoiteltua, mutta kiitos silti. 🤗

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 4 kuukautta sitten. Syy: Muokkaus

Joo, sydeemi tuli taas pikkusen tutummaksi. Kun tiedossa oli yli 2vkoa kestävä kokoaikatyö, mink peruin työnantajalle (siihen suuntaan on selkeät raiteet, ei probleemaa,voin taas ottaa keikkakutsuja jos niitäö tulee, yksittäisiä satunnaisia kun on ollut tapana). jouduin tekemään selvityksen TEtaholle ja hankkimaan lääkäriltä lausunnon syystä. Työnantajataholta en saa työterveyshuoltoa liian vähäisen 3kk työtuntimäärän takia.

Eli ohjattiin kunnan tkhon omahoitajan kautta asiaa hoitamaan. Tklääkärin mielestä olisi pitänyt levätä tämä loppuvko pyhään asti, ja sitten mennä 'kokeilemaan' jaksanko tehdä ohjaajana töitä erityislasten kanssa. Hei haloo, kyseessa täytyi olla lapseton lääkäri, joka ei ymmärrä erityislapsista varsinkaan mitään? Työnantajataholle soitettava, sanoivat jos jo tiedän etten jaksa, voin perua ja thats it. He paremmin saavat ohjaajan tilalle tuoksi reiluksi 2 vkoksi.

TEtahon sijainen (vakiot lomilla) tuli maininneeksi työstä kieltäytymisen jonka sain torpattua, että kyse ei kieltäytymisestä. Että olen edelleen työkutsulistoilla ja vastaan kutsuun kun sellainen tulee jos koen työkykyiseksi (ei paniikin jälkimaininkejakaan).

Yritin uudestaan tklääkäriltä kysyä asiasta. Sanoin ettei työvoimapolitiikan pitäisi mennä tietosuojalain edelle. Olin nimittäin jotenkin ennakoinut ja muutama vko sitten saanut varattua ajan yksityiselle psykiatrille joka sattuui olemaan vielä oikeuspsykiatrian alueelta. e oli alkuviikosta tällä viikolla. Häneltä sain kirjauksen tilantestani. mutta TEtaholle ei tarvitse terveystiedoista sanoa mitään. Jos on hoidon piirissä ja hoitaa itseään omatoimisestikin, ei pitäisi kenelläkään TEssä olla puuttumista ko.ihmisen asioihin. Psyyken lääkäri olisi kirjoittanut lausunnon jossa toteaisi tilanteesta selvittelemättä.

Nyt on kuitenkin elokuulle asti aikaa lähettää liitteenä lääkäriltä lausunto. Asialla ei sinänsä ole kiire. Tänään ei jurpi enää niin paljoa kun olen saanut jutella vuojranantajien kanssa käytännön asioista. Puhelin on edelleen kateissa  kortteineen. Toivon todella että löytyy ilman identiteetihuijauksia. Enhän voi autoakaan ajaa kun ajokrttikin on jollain tai jossain;//arghhhhh

Nautitaan ajasta vaikka itsekseen ja varsinkin jos jollain on seuraa seuranaan.

Kivaa vknloppua 😽🙈💪mennään kävelemään jonnekin luontoon 🌲🌳 joohan?

Nuo on hankalia tilanteita. Periaatteessa TE voisi minutkin vääntää työstäkieltäytyjäksi, jos tietäisivät, että olen joskus kieltäytynyt lyhyellä varoitusajalla tulleesta työkutsusta, koska olin kipeä. Enkä siis virallisesti kipeä, koska en ollut käynyt lääkärissä, vaan podin flunssaani mitään huutelematta.

Jaiks! Kortit ja puhelinki kateissa - toivottavasti löytyvät!

Luontoon meneminen kuulostaa ihanalta idealta, mutta minä ajattelin viettää oikein kunnon laiskanlinna-lauantaita. Oikeastaan aloitin jo eilen perjantaina, kun siivoamisen jälkeen pelasin monta tuntia Doodle Champion Island Games -peliä ja sitten illasta vielä ratkoin ristikoita ja kryptoja sekä tein muutaman japanilaisen ristikon. Tätä kirjoittaessa mässään suklaata (Geisha Cappuccino 😘) ja katselen samalla Amazing Racea. Ehkä sitten sunnuntaina...

Tyhjä olo. Takana mahdollisesti viimeinen harrastuskerta eli talkootyökeikka aikoihin, seuraava sattuu mennä jopa vuoden päähän. Ja koska aika on niin pitkä, niin pelkään tutun porukan hajoavan.

Vähiin käyvät oljenkorret, joihin tarrata.

Taas on sisäinen tärinä päällä.

Kissan kontrollikäynti paljasti ilonaiheen, mutta myös lisää huolia. Urea oli laskenut reilusti, viitearvon yläraja ei ole kovin kaukana. Mutta kreatiniini on noussut edelleen ja maksa-arvo (ALT) on myös koholla. Kissa oli myös laihtunut aavistuksen.

Viime yönä unet jäivät jännittämisen vuoksi muutamaan kevyesti nukuttuun tuntiin, ensi yönä valvottanee ahdistus ja pelko. 😔

• Muokattu kirjoittajan toimesta 3 vuotta, 3 kuukautta sitten. Syy: Korjaus

Kiva kuulla, että kissasi hoito on kuitenkin tehonnut ja ei ole mennyt huonompaan suuntaan. Itse olen myös tarkka omieni terveydentilasta ja reagoin herkästi.

Nyt on helteet ainakin hetkeksi selätetty. Minulla alkoi jo kovasti käydä jaksamisen päälle, vaikka sisällä mökissä ilmastointi toimi ihan hyvin.

Hirveät koronalukemat taas. Ei uskalla mennä edes lounaalle ravintolaan vielä. Uusi ravintola avattu kotikulmille ja sitä olisi ollut kiva testata. Nyt ollaan taas vain omassa porukassa.. Mieliala alkaa pakostakin synketä, kun ei tämä kurimus pääty. En tiedä mitä keksisi. Luulen, että tämä oma väsymykseni on henkistä, vaikka fyysinenkin olo on väsynyt.

Tultiin tänään kaupunkikotiin. Villiviini on kasvanut kovasti ja pensaitakin olisi leikattava. Kovasti kasvavat kuivuudesta huolimatta. Nurmikko on onneksi ajettu naapurin ystävällisellä avulla taas kerran.. Kun he lähtevät lomamatkalle me huolehditaan sitten heidän pihastaan. Näin se naspuriapu toimii molempien hyväksi.

Toivottavasti kissan hoito on todellakin tehonnut. En osaa olla huolestumatta niistä muutamasta koholla olevasta veriarvosta, vaikka eläinlääkärin mukaan ne ovat vain "hieman" koholla.

Koronalukemat ovat tosiaan karmivia. Minulla olisi tiedossa elokuussa ihan kivasta töitä, mutta nyt alkaa taas ahdistamaan, että näinköhän korona jälleen vie ne. Syyskauden töistä puhumattakaan. En jaksaisi kaiken muun päälle vielä epävarmuutta töistäkin.

Tuntuu, että alkaa pää hajoamaan tähän jatkuvaan stressiin ja epävarmuuteen.

Ihanat naapurit sinulla! 😊

En kaipaile helteitä minäkään. Vielä on tosin vähän liian kostean nihkeä, kasvihuonemainen, mutta eipä ainakaan iho ja limakalvot kuivu.

Ostin kokeiltavaksi Kanelimamman minttusuklaakaakaon. Tumma ruokosokeri, jolla se on makeutettu on ymmärtääkseni aromikkaampaa kuin tavallinen sokeri, joten odotan mielenkiinnolla, että millainen makuelämys on tiedossa. Pirkan minttukaakao on hyvää, mutta omaan makuuni liiankin minttuista, joten joudun laimentamaan sitä tavallisella kaakaolla. Toivon, että tässä olisi juuri sopiva balanssi mintun ja suklaa välillä.

Nuo "hieman koholla" arvot turhaan säikäyttivät minut kahden aiemman kissan kohdalla,

Minun mielestä eläinlääkärit sais enemmän selventää mistä arvoissa on kyse, tai siis tarkemmin ettei turhaan ottaisi liian suurta surua jo etukäteen. Kissat elivät tosiaan vielä sen kymmenisen vuotta vaikka arvot olivat "koholla".

Mitä teillä on vastaavaa lääkelaatikossanne? Ite löysin Maraboun kookos ja kahvi brownie suklaan joka tuntuu auttavan herkemmin kuin muut pillerit. Muista ei saa iloa niin herkästi. Pidän tuota aina "pahan päivän varalle" mutta saan huomata että usein ostatuttaa kaupasta....

Eläinlääkärit eivät ehkä aina muista sitä, että hermoileva asiakas ei ehkä siinä tilanteessa ymmärrä kysyä niitä oleellisia kysymyksiä. Ainakin itse käyn niin kierroksilla, ettei se vähäkään järki tunnu toimivan.

Ja sitten kun kotona googlailee niitä kaiken maailman RDW ja GRA -arvoja, niin ei siinä oikein tule hullua hurskaammaksi.

Olen yrittänyt kirjoittaa itselleni ylös niitä asioita, joita pitää kysyä. Toimii myös työasioissa.

Nyt hämmentää se, että jos arvo, joka minun silmin on reilusti koholla viitearvoon nähden, mutta eläinlääkärin mielestä vain "hieman" koholla, niin missä vaiheessa se arvo sitten on sen verran koholla, että sillä pitäisi tehdä jotain ja mitä se jotain on.

En ole löytänyt vielä tuollaista ilopilleriä. Joskus palkitsen tai lohdutan itseäni tavallista isommalla mukillisella teetä tai kaakaota. Skumppasuklaa olisi voinut olla kuvatunlainen lääke, mutta se ei ainakaan täällä päin ole enää markettien valikoimassa. Bailey's-suklaasta toivoin sille seuraajaa, mutta vaikka se on hyvää, niin se ei ole ihan niin hyvää. Fazerin Dominosuklaassa voisi olla potentiaalia.

Tuo Marabou Brownie, kookos & kahvi kuulostaa tosi hyvältä! Se näyttäisi olevan limited edition, joten kannattaa hamstrata herkkulääkettä ennen kuin se katoaa kaupoista. Pitääkin ostaa sitä kokeiltavaksi, vaikka minulla onkin pari levyä jo kokeilujonossa.

Oon ajatellu kahvin vaihtamista teehen. Tuli mieleen tuosta kokeilujonosta. Rooibosteetä joku joskus neuvoi, mutta niitäkin taitaa olla useampia sortteja, makuasioita mikä kenellekin mieleen. Hunajaa lusikalla tai valuttaen, ei niin kaipaa makeaa muuta lisäksi kuten kahvia juodessa. Ties vaikka intoutuis keho enemmänkin humppakahvoja pienentämään.

Kun jos hyvän alun saa, tuntumaa vatsalihaksiin.