Ehkä jos elämä on sitä, sarja epäonnistumisia? (Joka epäonnistumista jos tarkemmin tarkastelee, se sisältääkin jotain myönteistäkin?)

Tuo uupumus ja pelko on aika monen rinnassa, kai ne on niitä, jotka valmistavat? (Ilman niitä mitään muutosta ei tule?) Levon ja turvan kautta? muutosta?

Voiko ihmisenä olla koskaan valmis? Keskeneräisyys leimaa kai jokaista kuolinvuoteellakin? Tässä kohdin mieli suuntautuu ylöspäin, ihmisen pienuus

Ehkä muutosta ei tehdä jos sille ei ole syytä. Miksipä tehtäisiinkään, jos kaikki on hyvin. 🤔 Toisaalta taas mikään asia tai ihminen ei varmaan koskaan valmistu, hiottavaa on aina ja vaikkei sitä itse näkisikään tai se ei vaivaisi, niin maailma ympärillä muuttuu.

Luulen, että muutos on sekä ystävä että vihollinen. Siis joskus se on eduksi, joskus taas ei. Kaipaan kuitenkin joskus sellaista pysähtyneisyyden olotilaa, jossa elämässä olisi ennustettavuutta. Jossa voisi sanoa, että nyt tämä asia on valmis, ilman että sitä pitäisi olla korjaamassa, päivittämässä ja lopulta myös korvaamassa.

Ennustettavuus lyö kyllä laudalta arvaamattomuuden, enemmän elämän hallinnan tuntua  jos voi ennakoida kuinka kannattaisi toimia, aina se ei onnistu.

Tuo pysähtyneisyys, minusta on tullut pikkasen enemmän radion kuin tvn avaaja. hulabaloota riittää myös radion puolella, siltä ei välty nykyään kovin helpolla missään.

joskus tuntuu rentouttavalta, kun vaan koneen (tietokoneen, pöytämalli) hurina täyttää huoneen, ajatuksilla vapaus liikkua tai tulla vaikka tekstiksi, tai vaan koontua toisten ajatuksia lukiessa.

Se kai meillä kohta jäljellä, txt korjaus päivitys korvaaminen... kaikki meidät kohta ajettu tässäkin maailmassa koneen ääriin. Etänä työtkin kellä vielä potentiaalia töitä tehdä. Koulukkailla kotiovea ei koulun takia pian avata ollenkaan, luontopolut pian enää ainoa liikkumisen laji? Kohta kai keinotekoisesti tehty ruoka on vaan silmänruokaa verkkokalvoilla! Ajattelehan, kun tapahtuu joku kaaos tietokoneiden taholla, isot vaikuttajat sortuvat ongelmiinsa? Kaatuvat kaiikki suuret?

Mitä meille jää? Sähköpistokkeistakin jos katoaa virrat? Minkä varassa silloin eletään? Rahat kadonneet verkon uumeniin, pankkeja ei enää kuin virtuaalisia?

Minulla on ollut yksinäinen olo ja hellyydentarve. 😔 Pelkään, että lähestyvät pyhät vain pahentavat tunnetta, vaikka porukoiden kanssa joulua vietänkin.

Työttömyyskin kalvaa, vaikka olen koettanut pitää itseni kiireisenä siivoamalla. Huomenna on tarkoitus leipoa pipareita. Onneksi kokemus on osoittanut, että tähän toimettomuuteen tottuu aika nopeasti ja pian työn ja sosiaalisten kontaktien puute korvautuu jolloin. Tiedä sitten onko se pidemmän päälle hyvä asia.

keskustelua: eikös aurinko ole nyt siirtymässä kohti aktiivisempaa jaksoa ja silloin avaruusmyrskyjen määrän noustessa myös häiriöt sähköverkoissa voivat kasvaa. Pelkona on, että vuoden 1859 kaltainen aurinkomyrsky uusiutuisi.

Hyvä kun nostit tuon uutisen, on jäänyt lukematta jos olen nähnyt. Tai siis ikävyyksiähän tuo tietää jos toteutuu....

Olikos sulla kisua tai koiraa... Et ole tainnut mainita koskaan?

Mulla huopa, jonka sohvalla päälle vedettyäni, kisu oikeen seuraa kun mallaan huovan syliin ja taputan ja kysyn haluutko tulla syliin, heti se hyppää ja muokkaa kohdan mieleisekseen.

Ei oikeestaan tarvi enää ees kysyä, katseesta jo hypähtää. Parasta seuraa... Kissoja muuten on erin tuntuisia karvaisia. Mustalla oli pehmeä kuin silkkiä, valkoisella karkeampi koskea. Pitkäikäisiä olivat. .

Hän, viimeinen, on jotain siltä väliltä.

Terapiakissoista paras, napittaa suoraan silmiin jos olen aamusta iltaan ollut pois. Kuin viestien kiva kun tulit kotiin...

Minulla on kissa. 😊 Ei ole sylikissa, mutta hyvin puhelias. Antaa tassua pyytämättä, mutta pyydettäessä nihkeämmin. 😂 Johdattelee jostain syystä vessaan kun haluaa rapsutuksia, kun edesmennyt kissa vei aina olkkarin laiskanlinnan eteen.

Meinasin pestä sängynpeiton ja olkkarin torkkupeiton ennen joulua, mutta taidan kuitenkin odottaa karvanlähtökauden ohimenemistä. Nyt se vaikuttaisi olevan vasta aluillaan.

Onhan se kiva että on edes joku, joka ilahtuu minun näkemisestä.

Kissa on upea seuralainen eikä vaadi niin paljon seurustelua eikä ulkoilua kuin koira. Oma kissani ulkoilee kyllä varsinkin kesäisin valjaissa. Haluan, että saa nauttia kesästä sekin. Matkoille otamme sen mukaan ja ei siitä valita. Joskus tulee reissuja, ettei sitä voi ottaa mukaan ja hoitaja kotiin on ainoa mahdollisuus ollut. Miten te ratkaisette tämän? Kissahoitolaa ei vielä ole tarvinnut käyttää, mutta jatkossa ehkä...

Mun tytär on kissaihminen, itellään on 3 kissaa. Paikkaamme vastavuoroisesti toisiamme, käyn heidän kissat huoltamassa, he mun kun/jos reissun poikasta pukkaa siellä/täällä. Aiemmat omat kissat otin mukaan pieneen saareen, mutta eivät halunneet sieltä samaa kyytiä takaisin (vknlopun jlkn) sieltä ite pois lähtiessä. Seuraavana aamuna kyllä odottivat rannassa ja suosiolla tulivat mukaan.

Juuri kun viimeksi kirjoitin jättäväni sängynpeiton pesemiseen myöhemmälle, niin kissa järjesti sen nopeamman pesutarpeen ilmeisesti laattaamalla sille. En ole ihan varma mitä tapahtui. Kissa oli rauhallisesti nukkumassa sängyssäni kun poistuin hetkeksi paikalta, mutta takaisin tullessa peitolle oli ilmestynyt  ruskea märkä läiskä, jota kissa haisteli. Yökkimistä ei kuulunut. Normaalisti hyppää lattialle, jos alkaa yökkimään, joten olisikohan kyseessä lienee ollut regurgitaatio. Mutta peitto meni nyt sitten pesuun.

Kissat on kyllä tosi kivoja. Olen tosin haaveillut lapsesta asti koirastakin, mutta koskaan en ole koiraa vielä omistanut. Toivottavasti sitten joskus.

Minäkin ulkoilutan kissaa valjaissa. Tai ulkoiluttaisin, jos se arkajalka haluaisi ulos. Onneton on tosi arka toisia ihmisiä kohtaan ja kamalinta maailmassa ovat pyöräilijät. Silloin tällöin kuitenkin uskaltautuu ulos.

Minunkin kissa reissaa tosi hyvin. En tiedä tykkääkö se siitä, muttei ainakaan valita ja hyvin rauhallisen oloisesti se nukkuu omassa boksissaan. Jos en ole voinut ottaa mukaan, niin vanhempani ovat hoitaneet. Toistaiseksi tämä järjestely on toiminut hyvin.

Toinen vaihtoehto kissahoitolalle voisi olla 4H:n eläinten hoitopalvelu. En ole sitä käyttänyt, kuten en kissahoitolaakaan, mutta tuntuisi kissan kannalta mukavemmalta saada viettää aikaa omassa tutussa ympäristössään.

Se ruskea läiskä ei kaiketi ollut kostean pierun tulos? Oisi ollut hajua, et sanonut? Tuo sana, jota käytit, viittaatko että ois voinu olla kisulla refluksiaa?

Tuo saarireisssu, mistä omien kissoin osalta kerroin, oli kertalaatuinen, en ollut raatsinut niitä roudata aiemmin kun heillä tapana itkeä automatkat. Musta kun oli äänessä, valkea kai aatteli että musta hoiteli tuon valitushomman, ei itkenyt ääneen ainakaan. Se oli pisin niiden kanssa tehty reissu. Eläinlääkärimatkat yleensä oli pakko autoilla ja heidänkin kestää. Kun mustaa ei enää ollut, valkea piti ääntä, tai pelkohan se heissä purkautu niin.

Tuosta ulkoilusta. Valkeaa koitin valjaisiin, napakasti laitoin valjaat, mentiin pihalle, laskin maahan ja - sujahdus vaan kävi ja kissa katosi. Ymmärrettävää että lähes maalla kasvanut pelkäsi kaupungin humua. Aamuyöhön meni, kun sain lopulta ruoalla houkuteltua pois piilostaan pensaikosta.

Muutettiin tähän taloon, joka rauhallinen miljöö. Kesät kissat saaneet kulkea luukusta ikkunasta omatoimisesti sisään ja ulos. Tämä pieninkin kooltaan, joka nyt on, oli tähän tultuaan ollut täysin sisäkissa. Nyt jo 2 kesää nauttinut pihapiiristä hiirineen. On kuin elementissään, saatuaan ekoja kertoja hiiren, kissojen tapaan mourunnut siihen malliin tuoden hiiren näytille, että filmille ois pitäny saada.

Ihan juuri noin ajattelen minäkin, kuten sanoit, tutussa elinpiirissä kissan paras olla.

Vaikka kissa on sopeutuva eläin, niin onhan sen elämä laadukkaampaa, kun voi viettää elämää tuollaisissa olosuhteissa, pyydystää hiiriä ja olla vapaana. Kyllä ne täysin sisään pakotetut kissat kesällä ja talvella elävät jonkinlaisessa vankeudessa. Oma kissani viettää elämää siltä väliltä. Maalla ja kaupungissa se voi olla ulkona rajatulla alueella, joka kyllä on aika iso ja sitten pidemmät lenkit valjaissa, joista ei näytä olevan haittaa. On pitkäkarvainen perski ja turkki olisi kauheassa tilassa, jos metsässä vapaana pyörisi.

Kyllä nämä eläimet ovat läheisempiä kuin useimmat ihmiset. Eletäänhän niiden kanssa koko ajan sitä samaa arkea. .

Minullakin on aikaisempi koira ja kissa uurnissa ja toivon sitten päivieni päättyessä, että ne sirotellaan luontoon omien tuhkieni kanssa. Paikkakin on jo selvillä. Se yhteinen rakas paikka.

Olen taas nukkunut huonosti. 😔 Ja liekö sen vuoksi on alakuloinen ja hieman ahdistunut olo. En odota joulua pätkän vertaa, koska se vain vaikuttaa alleviivaavan yksinäisyyttäni.

keskustelua kirjoitti:
Se ruskea läiskä ei kaiketi ollut kostean pierun tulos? Oisi ollut hajua, et sanonut? Tuo sana, jota käytit, viittaatko että ois voinu olla kisulla refluksiaa?

Ei ollut vahinko tussahdus, en jäänyt tarkemmin tutkimaan mikä se oli, kun oli kiire saada peitto pois ettei nesteet tule läpi, mutta ei se haissut miltään. Olen epäillyt, että kissa-raukkaa joskus närästää, kun se ensin nirsoilee ruuan kanssa ja sitten nälän yltyessä liian kovaksi ahmii ruokansa.

Hitsit kun olisi omakotitalo, niin voisi tehdä pihalle ulkoilutarhan kissalle.

Mollyan kirjoitti:
Kyllä nämä eläimet ovat läheisempiä kuin useimmat ihmiset. Eletäänhän niiden kanssa koko ajan sitä samaa arkea. .

Tämä on helppo ymmärtää. 🙂 Jotenkin eläimet pääsevät suojakuoren lävitse suoraan sydämeen. Ja kissahan on se, jonka kanssa elämäni tällä hetkellä jaan.

Hei, ei ole kiire, aion pukea vaatteet vasta torstaina (tämän oloasun sijaan), mutta vain lyhyt huomio tuohon omakotitaloasiaan.

Voi sitä vuokrataloonkin (vuokra"omakotitalo"mökki) kehitellä jotain. Muutettuani tähän avulias silloinen naapuri avusti, tein räystäslautaan levennyksen ikkunan kohdalle, sisäänpäin avautuvien ikkunoiden kohtaan laitoin itikkaverkon, jonka alaosaan kulun helpottamiseksi jätin kiinnittäämättä karmeihin tarvittavan kokoisen aukon .

Painolla sain sen toimimaan, eli kissa ulosmennessään työntää verkon edestä pois. Sisälle tullessaan tassulla nostaa luukkua. (Paitsi tämä pieni, joka passauttaa vaikka osaakin tuon avaamisen tehdä.)

Ikkunan alapuolelle seinään tein portaat, pari tasoa, helpottaa nousemista. Alas kissat yleensä menevät hyppäämällä elleivät aisti tuoksua mahdollisesta vieraasta kissasta. Jolloin epäillen varovasti istuvat kapeammalle ikkunan laudalle fundeeraamaan kannattaakohan sittenkään juuri silloin mennä kokonaan ulos.

Ihme ja kumma: joulu vanhempien ja siskon kanssa meni ihan hyvin. Tai siis eihän meillä mitään rentoa yhdessäoloa koskaan ole, mutta selvittiin ilman maailmansotaa ja hermojakin koeteltiin ihmeen vähän. Ja nyt alkaa minun joululoma.

Nótt kirjoitti:
Ihme ja kumma: joulu vanhempien ja siskon kanssa meni ihan hyvin. Tai siis eihän meillä mitään rentoa yhdessäoloa koskaan ole, mutta selvittiin ilman maailmansotaa ja hermojakin koeteltiin ihmeen vähän. Ja nyt alkaa minun joululoma.

Kiva kuulla! Hyvää joululomaa.