Mulle yllättäen aukes keikkoja, eilinen, tämä ilta, ma aamu. Ja sadepäivä, ei taida taaskaan saada ketään kävelylle...

Mitä dekkareita, tai kenen tekstejä tykkäätte lukea? Itelle tuttuja Håkan Nesser, ja pari muuta pohjoismaista dekkaristia, nyt en muista nimiä... oliko Åke Edwarsson?... vanhempaa Ken Folletia olen myös lukenut.

Onko teille tuttu Graham Greenen Inhimillinen tekijä?

. Minä olen lukenut ruotsalaisia naisdekkaristeja lähinnä, kuten Camilla Läckberg, Åsa Larson, Mari Jungstedt jne. Niitä on melkoisesti vanhoja ja uusia nimiä. Kevyttä ajanvietettä, joka sopii, kun on väsynyt ja haluaa ihan muihin maailmoihin välillä...

No'tt.

En tiedä rajoituksiasi, itselläkin niitä on, siksi vaan satunnaisia keikkoja. Niin kauan kuin niitä enää on. Tätäkään ei voi etänä tehdä.

En tiedä mistä työstä (sinulla ) on kyse, mutta toivon syksy aukaisisi mahdollisuuden sen tekemiseen kun haluat sitä tehdä.

Tuosta lukemisesta. Jos opiskelumielessä 'täytyy' lukea suorittaakseen tai saavuttaakseen jotain, miksi se onkaan niin rankkaa vaikka aihe mielenkiintoinen? Nykyään vielä ero muinaiseen jolloin ulkolukemisella tavoitteeseen, kun nykymaailmassa pyritään ymmärryksen lisääntymiseen, eksaktit tarkat tiedot atkn kautta, ei tarvita rasittaa muistia turhilla nippelitiedoilla.

Ja toisaalta kiirettä ei ole 'valmistua' kun nykymaailmassa koko ikä on opiskelua, onpa työssä tai omaksi ilokseen.

Jos tavoite on palkka, kuten toimeentullakseen tarviaa, jos suuntaa miesvaltaiselle alalle, se on suurempi kuin naisvaltaisella. Sovinistisia asenteita voi tosin tulla yhä vastaan, miehet kai kokevat uhkaa pelätessään naisten valtaavan nekin alat?

Mitä sulle kuuluu, N'ott? Kuinka jaksat näin viikkoa lopetellessa?

Kiitos kun listaatte noita dekkaristeja, mun pitäisi varmaan ottaa niitä ylös ennen seuraavaa kirjastoreissua niin saisin laajennettua lukemistoani. Nyt alkaa tuntua että olen lukenut yhteenmuuttamisen seurauksena kasvaneesta kirjahyllystä kiinnostavimmat opukset, joten olisi hyvä laajentaa repertuaaria.

Luen niin vähän, ettei minulla ei suosikkigenreä. Dekkareissa olen tykännyt Andrea Camillerin Montalbano-kirjoista, joista on tehty myös mainioita elokuvia. Toinen suosikkini on Magdalen Nabb'n Marshal Guarnaccia -sarja, jonka teoksia ei valitettavasti ole tietämäni mukaan koskaan suomennettu. Joka tapauksessa on mukavaa lukea sellaistakin kirjallisuutta, jonka päähenkilö on samaistuttavasti hyvin epävarma itsestään, ilman että että hahmosta olisi kuitenkaan tehty koomista sen enempää kuin traagistakaan. Guarnaccia on epävarma, mutta hän pärjää.

Graham Greenen Inhimillinen tekijä vaikuttaa pikaisen googlailun perusteella sellaiselta, että pitää ehdottomasti laittaa se lukulistalle.

keskustelua kirjoitti:
No'tt.

En tiedä rajoituksiasi, itselläkin niitä on, siksi vaan satunnaisia keikkoja. Niin kauan kuin niitä enää on. Tätäkään ei voi etänä tehdä.

En tiedä mistä työstä (sinulla ) on kyse, mutta toivon syksy aukaisisi mahdollisuuden sen tekemiseen kun haluat sitä tehdä.

Tätä minäkin toivon. Pitkään otin koronan luoman poikkeustilan lomana, ja se tekikin hyvää, mutta nyt alkaa tympiä tämä kotona kykkiminen. Onneksi näyttäisi siltä, että syksyllä elämä normalisoituu töiden suhteen. Pääsee samalla myös ihmisten pariin.

Avoimen opintojakin olen katsellut. Positiivinen ongelma on, että mielenkiintoisia juttuja löytyy ihan valinnan vaikeudeksi saakka.

Tuosta lukemisesta. Jos opiskelumielessä 'täytyy' lukea suorittaakseen tai saavuttaakseen jotain, miksi se onkaan niin rankkaa vaikka aihe mielenkiintoinen? Nykyään vielä ero muinaiseen jolloin ulkolukemisella tavoitteeseen, kun nykymaailmassa pyritään ymmärryksen lisääntymiseen, eksaktit tarkat tiedot atkn kautta, ei tarvita rasittaa muistia turhilla nippelitiedoilla.

Ainakin minulla on ollut niin, että joskus ei vain nappaa, vaikka asia olisikin mielenkiintoinen. Varmaan vähän samalla tavalla kuin ei aina tee mieli kuunnella edes mielimusiikkiaan. Ja joskus taas pakko kerta kaikkiaan tappaa innon. Olen esimerkiksi tosi iloinen, että onnistuin kahlaaman läpi yläasteen ja lukion lukematta Tuntematonta sotilasta, niin että luin sen vasta niiden jälkeen omasta tahdostani. Olisi saattanut olla aivan erilainen lukukokemus pakotettuna, nyt pidin kirjasta oikein kovasti.

Mutta onneksi joskus käy toisin päinkin ja tylsäksi pakoksi oletettu asia osoittautuukin mielenkiintoiseksi.

Minä pidän nykyistä ymmärtämistä, kokonaisuuksien hahmottamista ja tiedon solveltamista hyvänä tavoitteena. Koska ellei vallan suuria mullistuksia tule, niin on tärkeämpää oppia elämään jatkuvasta saatavilla olevan tietomäärän, huom! myös disinformaation, kanssa kuin osata ladella tietoa muistista.

Tarve mieleenpainamiselle ja ulkoa oppimiselle ei luonnollisestikaan tule koskaan täysin katoamaan, koska eihän esimerkiksi liikenteessä ole aikaa käydä tarkastamaan liikennemerkkejä.

Jos tavoite on palkka, kuten toimeentullakseen tarviaa, jos suuntaa miesvaltaiselle alalle, se on suurempi kuin naisvaltaisella. Sovinistisia asenteita voi tosin tulla yhä vastaan, miehet kai kokevat uhkaa pelätessään naisten valtaavan nekin alat?

Minun teoriani on, että yksi syy palkkaerojen takana on siinä, että perinteisesti miehet ovat vallanneet poliittisen päätäntä vallan paikat. Mies päättäjät ovat sitten tukeneet miesvaltaisia aloja. Ehkä kyse on myös siitä, että alat ovat edelleen hyvin sukupuolittuneita ja siksi miehillä on vain vähän kokemusta siitä, millaista on arki ns. naisvaltaisten alojen töissä. Kärjistäen voisi sanoa, että miehet ovat ymmärtäneet metsätöiden rankkuuden, mutta heillä ei ole samalla tavalla kokemusta hoitotyön vaativuudesta.

Onneksi tämä on muuttumassa kun naisia on yhä enemmän myös päättäjinä, toivottavasti sen myötä myöskin palkkaepätasa-arvo.

Mitä sulle kuuluu, N'ott? Kuinka jaksat näin viikkoa lopetellessa?

Kiitos kysymästä! 😊

Vähän väsynyt olen ja kummallisen ärtynyt. Ei tekisi mieli mennä lenkille, mutta poden huonoa omatuntoa, jos en mene. Voi silti jäädä menemättä, kun ei nyt vain jaksaisi. Paitsi että siellä alkoikin yllättäen satamaan, hyvä syy vain nyhtävä sisällä.

Kuulokkeiden toinen vasen kuuloke mykistyi perjantaina aivan yhtäkkiä kesken biisin, joten edessä on uusien osto. Sekin ärsyttää. En nyt jaksaisi miettiä, että hommaanko bluetooth-kuulokkeet vai mitkä.

Mutta onneksi puolentoista tunnin päästä alkaa Komissario Montalbano! Jotain kivaakin on siis tiedossa.

Entä itselläsi, miten menee?

Huomenta. ☺ Tästä töihin lähtöä tehdessä vielä eväät reppuun ja tien päälle. Täällä satanut yön, saa nähdä mitä viikko mukanaan tuo. Kun vielä paistaisi, kesäähän tämä vielä on. Voimia lenkeistä, sitten kun menet! Itsellä ollut muutama päivä taukoa lenkeistä. Mukavuusalueella mennyt. Ehkä kun tämä aamu on takana, jospa alkuillasta lenkkipolku vetäis puoleensa  🌿🍓

En vieläkään ole saanut revittyä itseäni lenkille. Tänään oli tarkoitus mennä vaikka vähän väkisin, mutta sitten asia yksinkertaisesti unohtui. Siis oikeasti, unohtui! 🙄 Pahaksi on päässyt, kun ulos meneminen on näin vaikeaa.

Tekisi mieli ostaa jotain. Jotain, jota haluan. Ei sellaista, jota pitäisi ostaa. Mutta kun viimeisenä mainittua kategoriaa olisi vaikka kuinka.

Joka tapauksessa kaipaisin jotain piristystä.

Mitähän se vois olla?

Ei puhettakaan tuosta mitä ed.viestissä kaavailin. Töiden jälkeen ei yhtään virtaa lenkille. Nyt niitä näyttäis olevan. Kaikkiin kutsuihin ei jaksa/voi vastatakaan..

Piristys ois kyllä kova juttu. Mikä sinua yleensä piristää? Minua nyt tuo, paistaa vaikka viileää 14• , ja tämä, saa olla kotona, ei tarvi vähään aikaan liikahtaa kuin kissalle märkäruokaa jos ei kohta nappaa hiirtä...

🍓🌿 mansikoiden hinnat halpenee... pääsatoa poimivat nyt, nyt napakoita mansikat

No'tt ei aina tarvitse jaksaa edes lenkille lähteä, jos fiilis on sellainen, ettei haluta.

Tultiin eilen takaisin maalle. Olisi paljon sellaista hommaa, josta pidän ja joka olisi tärkeää tehdäkin. Maalaus on yksi selkainen. Pidän huoltomaalauksesta, mutta myös taulujen maalaamisesta. Nyt pitää vain odottaa sopivaa hetkeä.

Sadesäiden jälkeen oli mukava istua vain terassilla ja juoda lasi viiniä. Sääsketkään eivät kiusanneet. Persialaiseni,  kissaherra istui terassin kaiteella ja tähysti alas veteen.  Nyt en kyllä lähtisi ulkomaille, en vaihtaisi tätä idylliä mihinkään, vaikkei olisi edes koronan uhkaa.. Monet ilon aiheet koostuvat pienistä asioista kuitenkin.

Jos haluat ostaa jotain extraa ja sellaista joka piristää mieltä tee se. Ne muut jutut voi siirtää...

Minulla on ollut aina joku keräilyharrastus ja nyt se on Muranon lasi... Mielessä olisi yksi lasiteos ja ehkä sen hankinkin, vaikka hinta vielä arveluttaa... Monet sanovat, ettei tavara tee onnelliseksi. Olen eri mieltä. Hyvä taide ja kaunis esine piristää mieltä ja siitä on iloa pitkäksi aikaa, ehkä koko elämän pituisen ajan.

Tekisi mieli taas ostaa kirjoja, vaikka minun piti olla ostamatta niitä enää ihan tilanpuutteenkin vuoksi. Olisihan se kiva jos hinkuisin uutta tyynyä, kun vanha on jo aivan littana. Tai uutta työpöydän tuolia. Tai uudet verhot kissan repimien tilalle. Tai uudet sandaalit, joiden ostamista olen lykännyt jo monta kesää.

Mutta mitä kaikkein eniten kaipaan on maisemanvaihdos. Pitäisi tehdä vaikka päiväretki naapurikaupunkiin tai käydä vaikka museossa, mutta kun en saa aikaan.

Mollyan, terassilla istuminen kuulostaa aivan ihanalta. Aina kun itselleni tulee tunne, että haluan pois kaupungista luonnon ja hiljaisuuden keskelle, niin näen itseni istumassa terassilla fiilistelemässä aamuista linnunlaulukonserttia tai istumassa takan edessä tulta tuijottamassa. Hitto, olisi mahtavaa pitkästä aikaa vain kuunnella tuulen huminaa, vain ja ainostaan sitä ilman autojen ääntä tai mölyäviä ihmisiä.

Keräätkö vain tietynlaista Muranon lasia, esim. maljakoita, vaiko kaikkea mahdollista?

Keskustelua, mitä sinä teet kun haluat piristystä?

Just. Kääntäkää nyt oikein kunnolla veistä haavassa, perkele! Työkaverin vinkkaama työnantaja soitti. Jouduin selittämään puhelimessa, etten pysty ottamaan tarjottua työtä vastaan.

Kiva! Ehdinkin jo päästä pahimman vitutuksen yli asian suhteen.

Voi kurja No'tt mikä tilanne. Ei oikein voi muuta sanoa. Tosiasiat pitää tietenkin kertoa työn tarjoajalle ettei luule huvikseen kieltäytyvän tarjotusta työstä.

Kirjoitin jo aamulla tekstiä, mutta taisi häipyä taivaan tuuliin. Jotakin keräilystä. Minulla on ollut monia keräilykohteita Toikan linnut, käsin maalatut teekannut, lasiset pöllöt, maalla sitten omat jutut, talonpoikaisesineistöä rukinlavat yms sekä Arabian pyttyjä vanhoilta ajoilta. Tämä Murano on uusi keräilykohde. En ole nyt korona-aikaan käynyt antiikki yms liikkeissä ja hankinnat olen tehnyt netin kautta. Kolme lasiveistosta on ja neljäs harkinnassa.

Onko sinulla kissa, kun verhot olivat kissan rikkomat. Minulla on tämä laiskiainen, joka ei ole tehnyt vahinkoa, vaikka kulkee ikkunalaudoilla, missä noita lasiesineitä on. Tiffanya olen myös keräillyt ja itsekin tehnyt. Valaisimet on ostettu ja jokunen ikkunalaatta, muut itse tekemiä..

Tulin saunasta ja taas istun terassilla.. Mukava ilta...

Toivon, että mielesi rauhoittuu ja sinulla on jokin suunnitelma, miten tästä eteenpäin...

Nykyään saan piristystä olemisesta * vaan-olemisesta *... luonnon kuulemisesta avoimesta ikkunasta... kirjastosta löytyneestä luostarikuoron kuuntelemisesta.... jalat koholla sohvalla paisteisesta aamusta nauttimisesta.

Tänään tarkoitus putsata koti kondikseen...

Vaatteissa olen, mutta en ole vielä noussut niin että lähtisin liikkeelle...

Yleensä käyn lenkin aamukahvin jälkeen, mutta nyt mieli kaipaa piristystä nautinnosta vaan olla ja antaa ajatusten taustalla heräillä...

Nótt kirjoitti:
Tekisi mieli taas ostaa kirjoja, vaikka minun piti olla ostamatta niitä enää ihan tilanpuutteenkin vuoksi. Olisihan se kiva jos hinkuisin uutta tyynyä, kun vanha on jo aivan littana. Tai uutta työpöydän tuolia. Tai uudet verhot kissan repimien tilalle. Tai uudet sandaalit, joiden ostamista olen lykännyt jo monta kesää.

Mutta mitä kaikkein eniten kaipaan on maisemanvaihdos. Pitäisi tehdä vaikka päiväretki naapurikaupunkiin tai käydä vaikka museossa, mutta kun en saa aikaan.

Mikä sinut sytyttää tekemään jotain No'tt? Miten iso pitää impulssin olla, vai onko että kolmas impulssi vasta pakottaa nousemaan tekemään jotain mikä vaatii vaivannäköä?

Onko sulla kyse aina voimien.vähyydestä tuo saamattomuus vai mistä? Vai onko viitseliäisyys joku hyve sinun mielestä?

Mitä sun vknloppuun nyt kuuluu? Kuin jaksat siellä?