Jos oikein jotain yrittää, mitä innokkaammin, sitä kauemmas se karkaa. Ainakin jos unesta kyse.... viime aikoina ehkä paras pysäyttäjä.... hengittäminen tietoisesti sisäääään, ................ u     l     o     s   aina hidastuvammin..... ( Joskus saanut hyvän vinkin, mutta aika usein unohtuu.  )

Sitten se mielikuva jostain niitystä, jossa aarrearkku... jossa turva (tai mitä siinä olikaan)(kenelläkin)

Onko teillä muilla joku semmoinen harjoitus, mistä saa voimaa?

Harjoituksia en tiedä, mutta Hesarissa oli joskus lukijan vinkki, että laskee pään puolta hieman alaspäin. Valitettavasti en muista tarkemmin miten ohje meni, tarkoittaakohan se, että nukkuu lievästi alaspäin kaltavalla sängyllä, varpaat pään tasoa ylempänä? 🤔 Anyway, runkopatjalla on vinkkiä vaikea testata.

No'tt tuntuu tuo kyseinen asento aika oudolta ja on vaikea toteuttaakin. Kyllä joskus harmittaa, kun ei millään saa unen päästä kiinni ja toinen nukkuu sikeästi siinä vieressä. Onneksi ei kuulu kuorsausta kuitenkaan. Minulla joskus unettomuutta, mutta ei niin usein, etteikö sen kanssa pärjäisi. Maalla nukun parhaiten. Kaupungissa kuuluu liikenteen ääniä ja joskus mopopojat panevat parastaan iltayöllä. Se harmittaa ja uni kaikkoaa..

Nyt olemme kaupungissa olleet pari päivää. Piha täytyy saada kuosiin ja siinä menee oma aikansa. Nurmikko kasvaa vinhaa vauhtia ja kaikki muukin. Onneksi maalla on kallioita ja kiviä eikä pihatöitä juurikaan. Ei se kesäloma-aika saisi ollakaan työleiri..

Helkkari, että on taas yksinäinen olo. 😟 Tuntuu, että kaikki muut ihmiset elävät ihan eri maailmassa kuin minä. Niin kuin yrittäisi huhuilla kaivon pohjalla, mutta minkäänlaista yhteyttä ei synny.

Mollayn, hienoa että pärjäät satunnaisen unettomuuden kanssa. Käytätkö melatoniinia tai tryptofaania tms. sen hoitoon?

No'tt en käytä lääkkeitä satunnalseen unettomuuteen. Muutenkin olen aika lailla lääkevastainen. Minulla on vakava perussairaus ja siihen käytän tietenkin lääkärin määräämän lääkityksen ja noudatan ohjeita tarkoin. Toivon, että lääkemäärää vähennettäisiin jossakin vaiheessa. Tämä on somaattinen sairaus.

Kyllä sitä yksinäisyyttä voi kokea joukossakin. Vaikka minulla ja puolisollani menee ihan hyvin tunnen välillä itseni yksinäiseksi. Tarvitsen ystäviä myös. Sen on tämä korona-aika opettanut. Etäyhteydet ovat syventäneet joitakin ystävyyssuhteita, toisia taas loitontaneet.

Nyt on vähän parempi, vaikkakin väsynyt ja vetämätön olo. En millään jaksa mennä lenkille, vaikka tiedän, että juuri se on yleensä ollut tässä tilanteessa hyväksi.

Minullakin on tänä aamuna vetämätön olo. Nousin myöhään ja mies ja koira ovat menneet lenkkeilemään.. Itseä ei huvita lähteä edes vastaan heitä ja olen vain tässä rauhassa Mies oli laittanut jo lounaalle tulevat ruoka-aineet valmiiksi kypsentämistä varten ja niin ei usein ole, vaikka grillaamisen tekee kyllä aina. Nyt on niin epävakaista, että pitää pysytellä sisätiloissa... En kaipaa helteitä, mutta tämä jatkuva satelukin kyllästyttää.  Näkyy, että nyt ei ole tulossa kovin hyvä päivä. Lukea kyllä voi ja sen teenkin.

Tuota voimien loppumisen tunnetta vastaan voi saada apuja, jos pystyy keskittymään. Kirjat on hyviä kavereita, vaikka osittain lukea. Tarviiko kaiken olla täydellistä? - no ainakaan omassa elämässä ei ole mitään täydellistä vielä vastaan tullut, kun taapäin  omaa elämää aattelee. Mitä luet Mollyan nyt? Mitä kirjaa? minkälaiset kirjat sinua kiinnostaa?

Vituttaa. Olen lyhyen ajaan sisään törmännyt useamman kerran omiin terveydellisiin rajoituksiini. Se on minulle enemmän tai vähemmän normaalitila, mutta jostain syystä niitä on nyt tullut oikein kunnon kasauma. Miksi elämän pitää olla niin epäreilua? Kun minä niin haluaisin ja koetan pyrkiä eteenpäin, mutta törmään jatkuvasti seinään.

Nyt viimeisenä niittinä työkaverini välittämä sisäpiirin tieto avautuvasta työpaikasta. Siis minulle kannetaan oikein tarjottimella tieto työmahdollisuudesta, enkä minä voi hakea sitä rajoitteeni vuoksi. Ottaisin mieluummin vaikka syövän kuin tämän, syöpää vastaan kun voi vielä taistella, tämän kanssa vaan pitää yrittää elää. Saatana että vihaan itseäni.

Mollyan, ihanaa, että sinulla on mies joka huolehtii. 😊 Meillä päin on ollut omaan makuuni oikein kauniit kesäsäät: välillä on satanut, välillä paistaa aurinko. Tällä hetkellä taivas on liki pilvetön, mutta auringonpaisteesta huolimatta ei ole kuuma. Pitää yrittää saada revittyä itsensä tänään lenkille.

Antoisia lukuhetkiä!

keskustelua kirjoitti:
Tuota voimien loppumisen tunnetta vastaan voi saada apuja, jos pystyy keskittymään. Kirjat on hyviä kavereita, vaikka osittain lukea. Tarviiko kaiken olla täydellistä? - no ainakaan omassa elämässä ei ole mitään täydellistä vielä vastaan tullut, kun taapäin  omaa elämää aattelee. Mitä luet Mollyan nyt? Mitä kirjaa? minkälaiset kirjat sinua kiinnostaa?

Luin viime kuussa peräti kaksi kirjaa, ties miten monen täysin kirjattoman vuoden jälkeen - pl. opintokirjat tietysti. Hyvä lukuputken alku katkesi siihen, etten ole saanut itseäni sen verran liikkeelle, että kävisin kirjastossa. Mutta ilahduttavaa kyllä, lukuintoa olisi vielä.

Luetko paljon? Oletko löytänyt suosikkikirjoja ja kirjailijoita?

Hei hyvä, N'ott, kun vastasit. Itse asun 5 min päässä kirjastosta, lainaan usein, nytkin kaiketi tusina kirjaa, joita jatkolainaan sen sallitun määrän, ennen palautusta. Keskittymiskyky ei aina käynnisty, lukemiseen liittyy jotain psyykkistä syytä, en saanut lukea, vanhempien eron jälkeen äidin suvun keskellä eläessä aina paheksuttiin kun.luin.En saanut lukea ja varsinkin isän elämän takia, oli opettaja, muutaman kirjan kirjoitti itsekin. En pysty keskittymään kuin lyhyitä aikoja. Jos kirja on kirjoitettu 'imaisevasti' se vie minut mukanaan. Sellaisiakin kokemuksia on. Loppuun asti kiinnostavia kirjoja. Enimmäkseen ovat tietokirjoihin kuuluvia, kaikki kiinnostaa. Tänä kesänä käsiin kirjastossa osui 'Genuine Lies' jonka lainasin, ja varauksen kautta sain sen suomenkielisenä. Hömppää luen tosi harvoin, kokeilin jaksaisinko; muuten kyllä mutta ne lukuhetket vaan sijoittuu viittä vaille ennen nukahtamista, joten uni sieppaa ennen kunnolla imuun pääsemistä. Sen verran olen päässyt tuohon 'sisään', että luen sen kyllä ennen 5.uusimiskertaa.

Yleensä käy niin, että kun enää vajaa vko palauttamiseen, luen kirjan loppuun vaikka pari pvää putkeen, kun jos niin mielekäs kirja. Sama juttu kuin yleensä opiskeluaikana, loppusuoralla kun pakko, vasta sain tehdyksi. Taitaa olla aika yleistä.

Ajatteleminen on aika raskasta välillä, siihen auttaa kyllä välillä jos pääsee 'päästään' irti. Omat ajatuskuviot voi välillä olla niin elämää tukahduttavia. Siihen koen, kirjat helpottavat.

Niin luen tällä hetkellä Murakamin Norwegian Wood. Pidän tästä kirjailijasta kovasti. Yksi kirja vielä lukematta hänen tuotannostaan.

Ja No'tt mikä sinua estää hakemasta paikkaa? Käsitin, että teet nytkin töitä välillä. Onko työsi sen laatuista, että voisit tehdä sitä etänä. Itse teen etätyötä ja se sopii minulle hyvin. Maallakin on työhuone ja olen usein täällä yksin koiran ja kissan kanssa. Vaarana on, että ei malta aina irrottautua työstä, kun se on mielenkiintoista ja siksi palkitsevaa...

Lomaa kyllä pidän ja se on nyt ja silloin unohdan työkuviot ja teen kaikkea muuta. Säät ovat  nyt niin oikukkaat, että ulkona ei juuri voi puuhailla, kun sade yllättää välillä.

Takana levottomasti nukuttu yö. Näin aivan kummallisia unia. Eräässä unessa olin muuttanut täysin kalustettuun taloon ja tutkin innoissani paikkoja. Mutta talon takaovi ei mennyt kunnolla kiinni ja se oli muutenkin tosi huonossa kunnossa. Ja aika ajoin takapihalle ilmestyi synkän näköinen, puhumaton ja tupakkaa polttava mies ison koiran kanssa.

Mollyan, tätä työtä ei voi tehdä etänä. Vinkkaaja ei tiedä terveydellisestä esteestäni, mutta olen kyllä iloinen ja kiitollinen ajatuksesta. Normityössä esteestä ei ole mitään haittaa.

Olisi kyllä mahtavaa löytää etätöitä! Joskus puhuttiin läppärikulkureista ja jo silloin ajatus mahdollisuudesta työskennellä yhtä lailla kotona, junassa, mökillä tai palmun alla viehätti minua.

Norwegian Wood on ollut lukulistallani pitkään.

Keskustelua, minulle on käynyt niin, että mielenkiintoisen paksun kirjan ensimmäiset pari sataa sivua menivät kuin lentäen, mutta sitten into lukua vain katosi kuin se kuuluisa tuhka tuuleen, vaikka kirja oli edelleen kiinnostava.

Onpa kummallista, että lukemista paheksutaan. Hienoa, ettei lukemisten ilosi kuitenkaan sammunut!

Viime hetken rutistus on turhankin tuttua... 🙄

Ihmisiä on monenlaisia, äidin suku enemmän toiminnallisia, isän, kirjaihmisiä. Jossain viestissä kysyit kirjoista. Oletko lukenut Fransesco Alberonin kirjoja? Rakastuminen (1979). Erotiikka (1986). Ystävyys (1984).

Neil Hardwick on kirjoittanut masennuksestaan Hullun Lailla ( 1999 ).

Torey Haydenin näkökulma erityisopettajan maailmasta, Toisten lapset (2006), Nukkelapsi (2002), Tiikerin lapsi (1996) Aavetyttö (1991), muitakin on.

John Emsleyn Molekyyligalleriat (1998) oli omalla tavallaan kiinnostava. Sisältää mm.pari sivua asiaa unen antavasta melatoniinista. Antaa kemiallista näkökulmaa arjen syömisiin.

Pilvinen aamu ja lähdettiin kaupunkiin, kun ostoslistaa on jo kertynyt ja kyläkauppa on  suljettu. Samalla voi sitten tsekata, että kaikki kotona kunnossa. Ja nuo ikuiset rikkakasvit pihalla kasvavat jo viikon poissaolon jälkeen.

Murakami on yksi minun lempikirjailijoitani. Luen kyllä välillä dekkareitakin. Se on vähän sellaista aivot narikkaan meininkiä, kun haluaa nollata vaikka pitkän työputken.

No'tt ikävää, jos etätyömahdollisuus ei sinulle käy työn luonteen vuoksi. Se mahdollistaisi  työn teon silloin, kun se on itselle mieluisinta... Työnantaja ainakin on tyytyväinen työsuoritukseen. Usein sitä tekee liian paljon kuin liian vähän.

Vietetään nyt kaupunki-viikonloppu ja  se tuntuu mukavalta ajatukselta.