Tiffany, tarkoitin, että kun olet jo taistellut noin pitkälle, niin ajatteletko, että joskus vielä työstät tuota läheisyyden ja menettämisen pelkoa? 🙂

Onhan sekin taistelu käynyt mielessä. Nyt kuitenkin on jonkinlainen taisteluväsymys ja rauhakin, kun on jo saavuttanut tietyt etapit, jotka olin jo asettanut päämääräksi. Voihan olla, että vielä tulee sellainen ihminen  kohdalle, että on pakko tehdä asialle jotakin. Nyt elämä kulkee hyviä latuja eteenpäin ja siihen pitää olla tyytyväinen.

Naapurin remontti(melu) vain jatkuu. Piti kuulemma tulla valmista jo reilu viikko sitten, mutta tuli jotain aikataulusekaannuksia ja muutenkin urakoitsija oli antanut liian optimistisen aikatauluarvion. 😖

Nyt kun on kaikin puolin positiivinen fiilis, niin järki sanoo, että käytä tilannetta hyväksesi, tao rautaa, kun se vielä on kuumaa. Tunnepuoli taas käskee etenemään varoen, ettei järkytetä status quota. Vaikka menisi miten hyvin, niin pelko matalasuhdanteen paluusta kulkee mukana.

Tiffany, tsemppiä taisteluun sitten kun sen aika tulee. 🙂👍

Onneksi remontti melu loppuu aikanaan kuitenkin. Kaupunkitalossa asuessa yölliset mopokaahailijat valvottavat. Ajavat aamuyön tunteina näitä hiljaisia laitakaupungin katuja, joissa ei kerrostaloja ja suurta asukasmäärää eikä poliiseja tietenkään valvomassa.

Mutta minullakin sama tunne siinä mielessä nyt. Kun jonkinlainen henkinen rauha ja tasapaino saavutettu, turhaa juuri nyt sitä millään hämmentää.  Eri asia sitten, jos tulee pakottava tarve johonkin isoon muutokseen elämässä.

Naapureiden remontti taitaa olla valmis. Ainakaan en ole herännyt meluun sitten keskiviikon. 😃

Joie, sinun kanssasiko pohdimme joskus oman osaamisen tunnistamisen vaikeutta? Toivottavasti olet kuulolla, sillä huomasin, että Itä-Suomen yliopiston avoimmessa yliopistossa on etäopetuksena toteutettava Oman osaamisen tunnistaminen -kurssi (3 op).

Käyn tunne vs. järki -taistoa.

Loppuvuodesta olisi töiden puolesta mahdollista käydä reissussa. Ajatus houkuttelee todella paljon. Mutta kun se rahanmeno. Tai entä jos työvuoroja tuleekin lisää, olisi ilkeää kieltäytyä niistä. Sitten taas tällainen päivystäminen on asia, josta olen yrittänyt opetella pois, koska se on todella kuluttavaa. Ja tuntuu, että maisemanvaihdos piristäisi; kaipaan irtiottoa.

Lopulta tämä tulee siihen, että kumpaa katuisin enemmän, rahanmenoa vai matkustamattomuutta.

Eikö rahan tarkoitus ole tehdä elämästä mielekästä ja edistää niitä asioita, mitä toivoo ja jotka on rahalla ostettavissa

. Raha on vain väline. Ei sitä kannata ylen määrin jemmata.

Mollyan, olet varmasti oikeassa. 🙂 Pitää katsoa, jos löytyisi jokin mielenkiintoinen ja kohtuuhintainen kohde.

Kiitos Nótt kurssivinkistä!! Tutustuin... oikein hyvä tietää, että tuollaisiakin järjestetään. Kaikenlaista vastaavaa oon ettiny ja selaillu. Lomalta palattuani oon taas tullu työnhakumietteiden pariin. Työhönvalmennukseni loppui lyhyeen sen jälkeen, kun "kantelin" työkkäriin sen heikosta laadusta. Täytyy siis koittaa keksiä jotain muuta.

Olen ajatellut, että koitan saada kokoaikaisen työn ja ainakin vähän paremmin koulutusta vastaavan kuin nykyinen. Olen ollu niin vahva ja määrätietoinen, reipas ja aktiivinen ja selvitellyt kaikenlaisia asioita. Ja sit tänään, kun kerroin yhdelle seurakunnasta tutulle naiselle työasioistani ja toiveistani löytää uus työpaikka, multa pääs itku niinku lapselta. Työnhaku ja töitten saaminen on aina ollu mulle tavattoman hankalaa. Mitä siitä nyt sitten tulee? Saanko ikinä parempaa työtä?

Matkustaminen ja rahanmeno on tuttu dilemma. Kuitenkin ne kokemukset ja muistot on sellaisia, joita ei voi rahassa mitata. Ne jotenki rakentaa ihmisenä ja vahvistaa, vie enempi kohti sitä, että voi olla, kuka on. Myös ne hetket, kun asiat ei mee niinku pitäis, ja semmosia matkoilla tuppaa tulemaan. Harvoin menee ihan suunnitellusti kaikki. Minusta se ei oo hukkaan heitettyä rahaa, vaikka sillä ei samalla lailla saakaan mitään konkreettista kuin ostamalla jonku tavaran. Kumminki sillä voi saada jotain kestäväistä ja elämää rikastuttavaa.

Toinen asia on sitten, mikä se vaihtoehto sen samaisen rahasumman käyttämiseen olisi ja mitä hyvää se toisi elämään. Mun täytyy nyt laittaa joksikin aikaa ulkomaanmatkailu jäihin. En kadu yhtään matkaa, mutta tuloihini nähden olen käyttäny niihin paljon rahaa. Sukset ja monot alkaa tulla käyttöikänsä päähän. Koko paketin uusiminen on kallis tikki, koska haluan hyvät. Lisäksi on maksettavana kolme tulevaa leiriviikonloppua ja unkarin kurssi. Ehkä ensi kesänä matkailen vaan kotimaassa. Haaveeni toteutui ja pääsin aiemmin tässä kuussa lyhyelle reissulle Saimaan rannoille. Sinne haluan uudestaan. Nyt ei oo hinkuakaan ulkomaille.

Jos sulla on sen verta rahaa, että pystyt matkustaan ja nautit siitä ni senku meet! Ellei sulla sitten ole jotain selvästi tähdellisempää käyttöä sille rahalle.

Joie, ei minulla ole mitään suurempaa akuuttia ostettavaa, mutta sen sijaan pitkä ja alati kasvava lista asioita, joiden ostamista olen lykännyt. Esim. työtuoli pitäisi uusia, mutta kai tämä vielä kasassa kestää.

Siinä olette, Mollyan ja Joie, ihan oikeassa, että raha on tavallaan arvotonta, jossa se vaan makaa pankkitilillä. Ja erillaiset kokemukset, ei niinkään tavarat, ovat elämän suola, rasva ja sokeri. En ole koskaan ennenkään matkan jälkeen katunut rahanmenoa, vaikka se etukäteen usein hirvittääkin.

Joie, minullekin työnhaku on vaikeaa. En osaa markkinoida itseäni, aliarvion itseäni ja tuntuu, etten tunne työmarkkinoita tarpeeksi.

No niin, nyt on vihdoinkin saatu sosiaalityöntekijä kiinni, laitoin hänelle eilen tekstiviestin ja hän sitten solitti. Nyt vain pitää odotella aikaa Psykiatrian poliklinikalle ja ajan saamisessa voi mennä aikaa.. mutta eipä kait tässä mitään akuutti hätää ole. Mitä nyt välillä on todella alakuloinen fiilis, kuten nyt on ollut muutamana aamuna/aamupäivällä todella alakuloinen fiilis (ja tiedän kyllä mistä ne alakuloiset fiilikset johtuu).

Lisäksi torstaina tuli nähtyä tämä entinen yksilövalmentaja kaupassa ja hän näki minut, ajatuksissani nimittäin menin samalle kassalle, mut meijän välissä oli 2 muuta asiakasta ja tämä entinen yksilövalmentaja oli jo maksamassa ostoksiaan.
Noh, jos hän tuon päivän on merkannut ylös, niin sit on..en kuitenkaan mitään kieltoa ole rikkonut.

Kumma muuten ettei ole toukokuun kuulustelun jälkeen kuulunut yhtään mitään tästä keissistä.. ei ole tullut tietoa että onko keissi mennyt syyttäjälle, vai onko se vielä kesken..ei kuitenkaan ole tullut mitään kutsuja kuulusteluun.

Mutta joo..
On tässä myös mukavaakin asiaa tapahtunut, olen nimittäin alkanut taas vuokraan yhtä Pete ponia. Kylläh, juurikin samaa ponia, jolta lensin viime kesänä, mutta päätin kohdata pelon ja nousta ponin selkään takaisin. Nyt olen kahtena päivänä käynyt Peteä hoitamassa ja viime tiistaina poni oli kyllä oikein mukava yläkentällä ratsastaessa. Seuraavan kerran meenkin tiistaina ponia hoitaan. En millään jaksaisi odottaa tiistaita.

Vähän kyl harmittaa viikko 37, kun silloin en pääse tallille, koska vanhemmat on reissussa, joten myös vanhempi koira tulee kämpille hoitoon. Vähän harmittaa ettei silloin pääse mihinkään lähteen, koska vanhempi koira ei oikein osaa rentoutua kerrostalossa. Mutta en kuitenkaan halua mennä vanhempien kämpille, koska se on niin iso (jotain 100 neliötä, kun tämä oma kämppä on vain 49 neliötä) ja mua pelottaa yksin olla pimeällä isossa kämpässä.

Toisaalta oon kyllä miettinyt sitä, että laittaisin ilmoitustaululle lapun ja pahoittelen, jos kuuluu koirien mekastusta, koska kyllähän minunkin pitäisi saada tarvittaessa käydä esim. kaupassa tai muilla asioilla myös tuolloin viikolla 37.

Joie ja No'tt minusta tuntuu, että teillä molemmilla olisi paljon annettavaa työelämässä. Se markkinointi ja itsensä kauppaaminen ei  kaikilta luonnistu yhtä hyvin. Liika tyrkyttäminen ainakin minua inhottaa ja tekee vastenmielisen vaikutelman. Toisaalta ei pidä itseä aliarvioidakaan. Hyvä työnantaja luulen niin, osaa valita juuri hänelle sopivan tyypin. Tietenkin kaikki  riippuu työtehtävästä. Itse teen etätyötä nyt mieluiten. Työn luonne on sellainen, että se sopii siihen hyvin. Toki välillä käyn neuvotteluissa ja kokouksissa ja näen siellä työkavereita myös. En enää vaihtaisi etätyötä muuhun ja onneksi neuvottelut työnantajan kanssa onnistuivat. Molemmat ovat tyytyväisiä. Joskus tietyn projektin jälkeen jää ylimääräistä vapaatakin ja se tuntuu hienolta.

Pääsin työelämään kiinni heti valmistumiseni jälkeen ja olen ollut hyvässä tilanteessa koko ajan. Puoliso on myös melko vapaassa työssä ja arvostamme sitä, että mökiltä käsin voi hoitaa työtehtäviä luontevasti.

Delffi, kiva kuulla, että asiasi on mennyt eteenpäin ja että mukaviakin asioita on tapahtunut. Voisiko siltä syyttäjältä tai joltain asiasta tietävältä kysyä, että missä mennään?

Mollyan, aivan, jonkinlainen balanssi pitäisi löytää. Minun haasteeni on oppia tunnistamaan ja sanoittamaan, että missä olen hyvä. Toki on myös tärkeää osata tunnistaa kehitystarpeitaan ja etenkin sen, miten asiassa sitten etenen.

Olen miettinyt, että etätyö voisi sopia minulle. Olen pari kertaa tehnyt pieniä projekteja kotoa käsin, ja ne sujuivat ihan hyvin. Pelkäsin, etten saisi mitään aikaan, mutta pelko osoittautui turhaksi.

Mollyan kirjoitti:
"Joie ja No'tt minusta tuntuu, että teillä molemmilla olisi paljon annettavaa työelämässä. Se markkinointi ja itsensä kauppaaminen ei  kaikilta luonnistu yhtä hyvin. Liika tyrkyttäminen ainakin minua inhottaa ja tekee vastenmielisen vaikutelman. Toisaalta ei pidä itseä aliarvioidakaan. Hyvä työnantaja luulen niin, osaa valita juuri hänelle sopivan tyypin. Tietenkin kaikki  riippuu työtehtävästä. Itse teen etätyötä nyt mieluiten. Työn luonne on sellainen, että se sopii siihen hyvin. Toki välillä käyn neuvotteluissa ja kokouksissa ja näen siellä työkavereita myös. En enää vaihtaisi etätyötä muuhun ja onneksi neuvottelut työnantajan kanssa onnistuivat. Molemmat ovat tyytyväisiä. Joskus tietyn projektin jälkeen jää ylimääräistä vapaatakin ja se tuntuu hienolta.

Pääsin työelämään kiinni heti valmistumiseni jälkeen ja olen ollut hyvässä tilanteessa koko ajan. Puoliso on myös melko vapaassa työssä ja arvostamme sitä, että mökiltä käsin voi hoitaa työtehtäviä luontevasti."

Mäkin teen nyt melkein 100% etätyötä. Olis unelmallista, jos uudessa työssäkin olis etätyön mahdollisuus. Mistäpä tuota tietää, mitä hyvää edessä viel on. 🙂 Tuntuu, että suurin este hyvän työpaikan saamiselle on oma häpeä, epävarmuus ja alemmuudentunne. Ehkäpä niiden kanssa joutuu vielä jonku verran työtä tekemään ennenku oon valmis menemään eteenpäin. Turhautuminen nykyiseen työhön alkaa olla sitä luokkaa, että sekin kyllä panee yrittämään.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: Lainauksen erottaminen tekstistä

Nótt, eteenpäin ja eteenpäin. Keissihän nyt edelleenkin on kesken eikä ole edennyt mihinkään toukokuun jälkeen.

Mutta noh, onhan sillä tavalla mennyt eteenpäin että olen tosiaan päässyt taas tallille, jossa yritän nollata ikävät ajatukset.
Lisäksi tänään tuli sosiaaliohjaajalta viestiä, että 19.9 olisi sosiaalitoimistoon aika ja siellä on sitten paikalla myös psykologi. Nyt mietinkin että pitäisiköhän asianajajalle ilmoittaa asiasta. Niin, ja tosiaan en tiedä voiko keltään kysyä, että onko keississä mikä tilanne. En usko että asianajajakaan tietää keissin tilannetta.

Olen muuten myös lukenut, että asioiden käsittely voi kestää 2 vuottakin, joten toivottavasti tämän keissin käsittely ei kestäisi niin pitkään.

Mutta joo..edelleenkin mua ihmetyttää, että miten ihminen, joka on ollut mulle todella iso ja tärkeä tuki (tämän ko. henkilön ansiosta uskalsin kysyä työkokeilupaikkaa eläinkaupasta ja lisäksi myös tuli koettua koulutuskokeilu..tuskin olisin kumpaakaan noista kokenut ilman tätä ko. henkilöä), niin ihan yhtäkkiä muuttuu oudoksi ja alkaa vihaan (?) toista.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 5 vuotta, 2 kuukautta sitten. Syy: -